Onko Proakatemia oppiva organisaatio?

Tässä esseessä käydään läpi mitä tarkoittaa olla oppiva organisaatio, toteutuuko se opiskelupaikassani Proakatemialla ja pohdintojani siitä, kuinka voisimme sitä kehittää, mikäli niin ei ole.

Oppiva organisaatio omin sanoin:

Minulle henkilökohtaisesti oppiva organisaatio tarkoittaa ympäristöä, joka sopeutuu jatkuvaan muutokseen mitä maailma käy läpi. Mikään ei pysy ennallaan ajan rientäessä eteenpäin ja olisi jopa typerää uskoa, että mikään ei muutu uudeksi. Monet organisaatiot valitettavasti pysyvät tässä uskomuksessa, että heidän toimintatavat ovat juuri oikein ja että, muutosta ei tarvitse tapahtua. Usein näissä ympäristöissä johtoasemissa on vanhempia henkilöitä, joiden mieltä on vaikea kääntää. Varsinkin, jos psykologista turvallisuutta organisaatiossa ei ole, on muutosta erittäin vaikea lähtä edustamaan, kun pelätään johdon reaktiota.

Oppivassa organisaatiossa johto on kykenevä mielen avoimuuteen ja heiltä löytyy valmius hypätä muutoksen junaan, sekä lähtä muovaamaan koko organisaatiota tämän hetkisen maailman näköiseksi. Minusta se kuulostaa erittäin hassulta, jos jokin organisaatio ei ole valmis muuttumaan muuttuvan maailman ympärille. ”Mitä te silloin edes teette?” olisi heille osuva kysymys. Mikäli yritys haluaa saavuttaa kilpailuetua ja uskon että jokainen yritys haluaa, niin on heidän oltava valmiita sopeutumaan. Kilpailuetu ja jumittuneisuus ei sovi samaaan lauseeseen muuten, kuin näin esseessä siitä lausahtamalla.

Kirjailijan mielipide

Raili Moilanen kirjassaan ”Oppivan organisaation mahdollisuudet” kertoo oppivasta organisaatiosta seuraavasti: ”Oppiva organisaatio nähdään tässä tarkastelussa siis oppimisen toimintaympäristönä, jota pitää kehittää tukemaan yksilöiden ja ryhmien oppimista, jotta halutut muutokset saadaan toteutettua” (Moilanen, 2001). Ennen Moilasen kiteytystä siitä, mitä oppiva organisaatio on, oli käsittelyssä oppivan organisaation keskeiset piirteet, jotka ovat ”muutos, oppimisen tarve”, ”oppimisen oppijat” ja ”oppiva organisaatio” (Moilanen, 2001). Olen Moilasen kanssa samaa mieltä siitä, mitä oppivan organisaation ydin pitää sisällään ja sehän on tässä tapauksessa muutos vastakkaisuuden päihittäminen ja henkilöstön jatkuva kehittäminen johdon esimerkillä. Siirtyessämme työelämään on helppoa tuudittautua ajatukseen, että nyt voimme tehdä vain töitä, eikä meidän tarvitse opiskella niinkuin koulussa konsanaan. Tämä on kuitenkin silmänlumetta, sillä oppimisen tarve vain lisääntyy työelämään siirtyessä ja se on hyvä omaksua, kun työpaikalle astuu ensimmäisen kerran.

Moilanen painottaa kirjassaan muutosta ja oppimisen tarvetta, joka vahvistaa aiemmat ajatukseni siitä, kuinka maailma muuttuu ja meidän täytyy siihen sopeutua. Se ei ole meidän käsissä, kuinka maailma muuttuu ja meidän on vain sopeuduttava omalla toiminnallamme eilisen tuomiin muutoksiin. Ihminen on onneksi taitava laji sopeutumaan, joten siinä ei pitäisi olla ongelmaa, ainakaan teoriassa.

”Oppimisen oppijat” on mielestäni erittäin mielenkiintoinen lausahdus, jonka Moilanen sanoi kirjassaan. Mitä se oikein tarkoittaa? Itselleni ensimmäisenä ajatuksia herää siihen suuntaan, kuinka jokainen meistä voi oppia oppimaan. Teen sitä itsekkin tätä esseetä kirjoittaessa. Voimme jokainen itse vaikuttaa siihen, kuinka ajattelemme ja toimimme, joten voimme myös kasvaa hyviksi oppijoiksi. Oppimisen oppija on tietoinen siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja kaikkitietävä, vaan jokaisella on vielä varaa oppia uutta. Vaikka olisimme käyneet kaikista hienoimmat koulutukset ja tutkinnot. Siinä näen suuren kauneuden, jota elämä edustaa. Emme ikinä ole valmiita. Saamme hienoja asioita aikaan, kun valjastamme sen tiedon ja voiman osaksi organisaatiota ja sen toimintaa. Tähän liittyy Moilasen seuraavaksi mainitsema ”oppimis- ja muutosvalmius”, joka on kriittisessä osassa organisaation menestystä. Osana Moilasen työtä liikkeenjohdon kouluttajana hän painoittaa sitä, kuinka jokaisen yksilön tulisi: ”Oivaltaa itse muutoksen arvo ja merkittävyys sekä sitomaan yksilölliset näkökulmat koko organisaation tavoitteisiin” (Moilanen, 2001). Pidän kovasti siitä miten Moilanen painoittaa itseohjautuvuutta, eikä avaimet käteen periaatetta, jossa ajatustyö olisi jo asiakkaan puolesta tehty. Oppivasta organisaatiosta saadaan eniten irti, kun sen jäsenet ovat vahvoja, viisaita, sekä itsenäisiä yksilöitä, jotka ovat omaksuneet jatkuvan oppimisen ajattelumallin. (Moilanen, 2001)

Proakatemia

Opiskelukohteeni Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemia eli yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinto-ohjelma on perustettu vuonna 1999 maailman ensimmäisten tiimiakatemioiden joukossa. Ohjelma on toiminut Tampereen Finlaysonin alueella vuoteen 2023 saakka, jonka jälkeen yksikön sijainti liitettiin osaksi Tampereen ammattikorkeakoulua Kauppiin. Opinnoissa painotetaan itseohjautuvuutta ja yrittäjä ajattelumallia, sillä työskentelemme noin 20 hengen tiimiyrityksissä ja opimme tekemällä käytännönläheisiä projekteja akatemian ulkopuolella. Yhteensä Proakatemialla noin 300 opiskelijaa, joka tekee siitä maailman isoimman tiimiyrittämisen kodin. Opinnot ovat olleet suomeksi vuoteen 2021 asti, jonka jälkeen Proakatemia aloitti myös englanninkielisen opiskelutarjonnan.

Kansainvälisyys minun omin silmin

Tästä päästään muutokseen, joka on mielessäni, kun ajattelen Proakatemiaa ja nykyhetkeä, nimittäin kansainvälisyys. Se on yksi isoimmista, ellei jopa isoin muutos, jonka miltei jokainen Suomalainen organisaatio on kohdannut tai tulee kohtaamaan tavalla tai toisella ja nyt Proakatemia on sen muutoksen myrskyssä.

Kansainvälisyys merkitsee minulle sitä, kuinka maailmankuva pienenee vaikka piirit suurenee. Tämä tarkoittaa sitä, miten kaikki on lähempänä, kuin yleensä uskotaan. Ennen olemme eläneet Suomalaisessa kuplassa, jossa pystyimme mukavuusalueellamme puhumaan ja asioida vain Suomeksi. Kansainvälistyminen merkitsee minulle ystävien saamista toisista maista ja heidän kulttuureistaan oppimista, sekä omien ennakkoluulojen rikkomista. Kansainvälisyys on välttämätöntä mikäli haluaa menestyä tänä päivänä. Mikäli tämä ajatus ei ole mielessäsi vahvana on hyvä pohtia sitä, kuinka paljon maailmassa on ihmisiä. Maailmassa on tällä hetkellä yli 8 miljardia ihmistä (Worldometers, 23.3.2024) ja Suomessa vain 5,5 miljoonaa (Tilastokeskus, 31.2.2024). Siinä hieman perspektiiviä, kuinka pienessä maassa lopulta asumme. Omasta elämästään ja työurastaan saa hieman vaikeampaa, jos vain pysyttelee Suomessa ja etenkin suomenkielisyydessä, itseasiassa aika paljonkin vaikeampaa ja elämä avautuu kunnolla, kun avaa mielen ja oman toiminnan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kansainvälistyminen kirjailijan sanoin

Raili Moilanen kirjoittaa kirjassaan ”Oppivan organisaation mahdollisuudet” seuraavasti: ”Työelämän ja yleensä elämänkin kansainvälistyminen koskettaa jo nyt suurta joukkoa ihmisiä. Ennen oli ihmeellistä, jos joku kohtasi vierasta kieltä puhuvan ihmisen ja joutui käyttämään kouluenglantia neuvoakseen tietä tälle vierasmaalaiselle” (Moilanen, 2001). Haluan painoittaa, että tämä kirja on kirjoitettu vuonna 2001 ja jo silloin Suomi on ollut murrospisteessä kansainvälistymisen suhteen, ajatellaanpa miten isossa osassa kansainvälisyys on nyt vuonna 2024. Moilasen kirjoituksissa korostuu muutos ja kuinka siihen täytyy sopeutua. Osana oppivaa organisaatiota tulee aina olemaan kansainvälistyminen ja siihen sopeutuminen kasvavissa määrin. (Moilanen, 2001)

Proakatemia ja kansainvälistymisen muutos

Mainitsin aiemmin, kuinka Proakatemia on avannut ovet kansainvälisyydelleen vuonna 2021. Kansainvälistyminen on tällä hetkellä Proakatemian historian isoin muutos. Pidän sanasta ”muutos” ja sen vastakohdasta ”murros”, jota haluan käyttää tätä esseetä tehdessäni. Muutoksella viittaan siihen, kuinka organisaatio muuttaa onnistuneesti toimintaansa tiettyyn suuntaan, joka on tässä tapauksessa kansainvälistyminen. Murros taas kuvaa sitä, kuinka jokin tempaisu kirjaimellisesti ”murtaa” organisaation ja voimme päätyä sanomaan kuuluisaa sanontaa viitaten suomenruotsalaiseen tv-ohjelmaan: ”Ei mennyt niinkuin Strömsössä”.

Proakatemialla käytämme liiketoimintaan liittyen paljon sanontaa: ”Tulos tai ulos”, hieman leikkimielisesti, mutta silti. Haluan liittää keskusteluun uuden sanonnan: ”Muutos tai murros”, joka viittää organisaatiotason toimintaan ja miksi ei toki esimerkiksi tiimiyritysten pienemmän kaavan toimintaan.

Vaikka Proakatemia aloitti kansainvälisten yrittäjyysopintojen tarjonnan vasta vuonna 2021, on meillä talossamme opiskelijoita jo yli 30 eri maasta. Se on todella hurja lukema, joka eroaa toisista aloista huomattavasti. Itsekkin toimin englanninkielisessä tiimiyrityksessä, jossa meitä on monista eri maista, kuten esimerkiksi Irakista, Venäjältä, Sri Lankasta, Intiasta, Camerinista ja Filippiineiltä. Vaikka Proakatemialla on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, on suurin osa silti vielä Suomesta. Siinä pääsemme esseemme ytimeen ja haaste aihioon.

Proakatemia ja muutosvastaisuus

Proakatemia edustaa innovatiisuutta muista aloista eriävällä opiskelutarjonnallaan ja tiimiyritysten pyörittäminen yhdessä 20 toisen ihmisen kanssa vaatii kykyä sopeutua uusiin tulokulmiin ja lähestymistapoihin. Nyt kuitenkin zoomaamme ulospäin Proakatemian sisäisistä tiimiyrityksistä ja tarkastelemme koko organisaatiota ja sen kohtaamaa muutosta kansainvälistymisen osalta. On jo aiemmin perusteltua, kuinka kansainvälistyminen on tärkeässä osassa menestyksekästä työuraa varsinkin yrittäjänä, mutta valitettavasti sitä ei kaikkien osalta ole Proakatemialla, vaikka mahdollisuudet olisivat siihen ensiluokkaiset.

Tällä hetkellä Proakatemiassa on yhteensä 11 tiimiyritystä, joista 5 on kansainvälistä tiimiä ja loput ovat täysin suomenkielisiä. Tänäkin päivänä näemme yhteisössä kaksijakoisuutta ja kitkaa itsensä haastamisen osalta kansainvälisyyden näkökulmasta, joka pitää sisällään englanninkielen harjoittelua ja toisista kulttuureista oppimista. Tämänkaltainen toiminta tuo parhaillaan eri projekti ideoita, joita voimme tehdä yhdessä eri maiden edustajien kanssa. On sääli, että näemme sulkeutuneisuutta suomalaisten puolelta mahdollisuuksiin liittyen ja tällä hetkellä se on todellisuuttamme.

Myyntipäivät esimerkkinä kaksijakoisuudesta

Proakatemialla järjestetään vuosittain myyntipäivät, joissa tiimiyritykset myyvät yhteisön valitsemia tuotteita yhdessä. Aiempina vuosina myyntipäivät ovat edustaneet yksittäisten tiimien välistä kilpailua, jossa voittava tiimi on saanut kaikki myyntivoitot itselleen. Täysin suomenkieliset tiimit loistavat aina myyntipäivillä, koska heillä on ylivoima kontakteissa Suomen sisällä ja he puhuvat jokainen Suomea. Kynnys myyntiin on näin ollen todella matala. Tästä vastakohtana kansainvälisissä tiimeissä on jäseniä, jotka ovat muuttaneet itselle tuntemattomaan maahan, altistaneet itsensä uudelle kielelle, sekä asuin ympäristölle. Näin ollen he ovat osoittaneet suunnatonta rohkeutta, joka jää valitettavasti suomenkielisten myynnin varjoon.

Myynti kansainvälisenä opiskelijana on todella vaikeaa, sillä Suomessa kohtaa helposti rasismia, kieli ei ole tuttu, joka karsii monet asiakkaat ja verkostoja ei ole ehtinyt vielä itselleen rakentaa. Olen myös kuullut harmillisen usein tokaisun ”tekosyitä vain”, kun puheeksi on tullut myynnin vähäisyys. Kuitenkin uskon, että näin ei puhuttaisi, jos useammat ihmiset olisivat tietoisia kansainvälisten opiskelijoiden kohtaamista vaikeuksista. Tässä itselleni herää suurin henkinen vastarinta Proakatemiaa kohtaan tällä hetkellä, sillä haluaisin, että etenkin suomalaiset omaksuisivat meneillään olevan muutoksen ja sen tuomat mahdollisuudet. Tällä hetkellä elementit ”muutos” vai ”murros” on vielä epäselvät. Aika näyttää kumpaan suuntaan vaaka kallistuu, mutta haluan aina toivoa ja tehdä asioita, jotta se kallistuu muutokseen murroksen sijaan.

Viime syksynä Proakatemia otti käyttöön ”konttori” systeemin, joka tarkoittaa siis pieniä yhteisöjä Proakatemian sisällä. Konttorit koostuu jokaisen kolmen vuosikurssin tiimiyrityksestä ja konttoreita on yhteensä 4. Konttorit ovat jaoteltu niin, että jokaisessa on vähintään yksi englanninkielinen tiimiyritys, joka on mielestäni todella hyvä liike Proakatemian valmentajilta kansainvälisyyden korostamisessa.

Tänä vuonna myyntipäivät järjestettiin niin, että konttorit kilpailivat leikkimielisesti keskenään yksittäisten tiimien sijaan ja voitot jaettiin konttorien sisäisesti. Tämä muutos loi isoa vastarintaa suomenkielisiltä tiimeiltä, kun asia tuotiin ilmi ja se näyttäytyi tiimien puutteellisessa aktiivisuudessa myyntipäivien aikana. Monille tiimeille myyntipäivät muuttuivat valinnaisiksi, vaikka ne tärkeä osa opintoja ja yksi isoimmista yhteisön tapahtumisista. Raha orienteellisuus näkyi suuresti ja kun perinteisen voittamisen rakenne muutettiin yhteiseksi oppimiseksi, monet tiimit sulkeutuivat ja osa ihmisistä jäi vain kotiin.

Onko Proakatemia oppiva organisaatio?

Toivon, että olisi enemmän, kuin mitä se on tällä hetkellä erityisesti kansainvälistymisen näkökulmasta. Proakatemia antaa kyllä oppivan organisaation piirteitä, sen innovatiivisella luonteellaan ja nopealla reagoinnilla asioihin ja uusia asioita testaamalla. Proakatemia siis heittäytyy ”muutos tai murros” riskeihin ensiluokkaisesti ja ihailen sitä. Nyt kun aloin kuvailemaan itse Proakatemiaa, niin huomaan, kuinka itse Proakatemian rakenne antaa edelletykset oppivaan organisaation, mutta pullonkaulailmiön luo tiimiyrittäjät itse. Valmentajien työ on ensiarvoisen tärkeää Proakatemialla oppivan organisaation näkökulmasta, sillä he ovat sanansaattajia organisaatiotason asioista, jotka koskee kaikkia tiimiyrittäjiä.

Valmentajien rooli on luonot monille Proakatemialla aloittavalle opiskelijalle kysymysmerkkejä, sillä he eivät toimi kuten tavanomaiset opettajat. Perinteisen opetustyylin sijaan he ohjaavat kokonaista tiimiä oikeaan suuntaan ja puuttuvat peliin, kun näkevät sille tarpeen. Heiltä voi aina mennä kysymään kysymyksiä, mutta sieltä tulee lähestulkoon aina vastakysymys takaisin, jonka tarkoituksena on lisätä tiimiyrittäjän oma-aloitteellisuutta ja itse ohjautuvuutta. Tällä tyylillä olen itse saanut vastauksia kysymyksiini ja vielä lisäksi lisää kysymyksiä, jotka ruokkivat oppimisen halua.

Moilanen painoittaa kirjassaan, kuinka ”Selvää onkin, että jokainen organisaatio tai yksilö joutuu asettamaan kehittämiseen ja oppimiseen liittyvät tarpeensa ja tavoitteensa tärkeysjärjestykseen” (Moilanen, 2001). Onko Proakatemialla tällä hetkellä oikeat prioriteetit?  Se on iso kysymys, joka muovaa koko Proakatemian organisaation suuntaa saadessaan vastauksen. Mielestäni Proakatemian on nyt aika keskittyä kansainvälisyyteen ja yhteisön yhteen sitomiseen. Näin me vältämme kaksijakoisuuden kehittymisen ja valjastamme käyttöön koko yhteisön kansainvälisen potentiaalin. (Moilanen, 2001).

Proakatemia leimaa itsensä ”Uuden yrittäjyyden esikuvaksi”, mutta mitä tarkoittaa olla ”Uuden yrittäjyyden esikuva”? Mitä haluaisin sen tarkoittavan on se, kuinka Proakatemia olisi kykenevä näyttämään koko maailman mittakaavassa, mistä kansainvälisyys lähtöinen tiimiakatemia on tehty. Aiemmin mainitsin, kuinka Prokatemia on maailman isoin tiimiakatemia ja Suomen ainut kansainvälinen sellainen. Meillä on jo siis meriitit paikallaan olemaan oikeasti ”Uuden yrittäjyyden esikuva”.

Tällä hetkellä emme elä sanomamme mukaan tai siltä se ainakin tuntuu, koska keskittyminen on voimakkaasti rahassa monien tiimien osalta. Onhan se hienoa tehdä rahaa, sitä en kiellä, mutta kun se pistetään ensimmäiseksi prioriteetiksi, se murtaa yhteisöllisyyttä. Raha on sivutuote hyvinvoivasta organisaatiosta, joka palvelee yhteiskuntaa. Se ei jahtaa, vaan se vetää puoleensa niin rahaa, kuin hyvinvointia, ja arvokkuutta. Tätä minulle tarkoittaa ”Uuden yrittäjyyden esikuva”.

Yhteenveto ja kehitysaskeleet Proakatemialle

Prioriteettien selkeä asettaminen ja painottaminen tiimiyrittäjille niin valmentajien, kuin muiden tiimiyrittäjien toimesta. Meillä tiimiyrittäjinä on tällä hetkellä käsissä loistava mahdollisuus nähdä millaista on olla osa kansainvälistä organisaatiota, perehtyä siihen, kuinka sellainen toimii ja oppia siitä uskomattoman paljon. Sitä ei voi tarpeeksi painottaa, että kuinka näemme eturivissä yrityksille ja eri organisaatioille lähestyvää muutosta, joka tekee tuloaan jylisten. Tuon kansainvälisen muutoksen salaman voima riittää murtamaan organisaatioita, kun myös muuttamaan ja rakentamaan niitä, jotka ovat siihen valmistautuneet. Toivon niin paljon, että muutkin suomalaiset opiskelijat näkevät sen arvokkuuden ja heittäytyvät muutosten virtaan, jotka vallitsee tällä hetkellä Proakatemialla.

Avainasemissa olevien henkilöiden, kuten esimerkiksi yhteisöjohtajien roolissa itseni mukaan lukien International Relations tiimin vetäjänä, on tärkeää edustaa tätä sanomaa ja yhteisöllisyyttä, sillä me olemme todella näkyviä yhteisössämme ja meistä katsotaan kokoajan esimerkkiä. Myöskään valmentajien roolia tässä muutoksessa ei voi tarpeeksi paljon painottaa ja tarvitsemme heiltä jokaiselta tukea ja viisautta siihen, kuinka toimia yhdessä muutosten keskellä.

Opimme paljon Proakatemialla dialogin kautta ja näen, että se on kriittisessä asemassa myös tässä asiassa. Dialogin avulla voimme kuulla kaikkia osapuolia ilman, että ketään syrjitään tai väheksytään. Pitkäkestoiset muutokset tapahtuvat yhteisymmärryksen avulla ja yhteisymmärrystä ei voi rakentaa kuulematta jokaista osapuolta. Myös omat dialogi sessiot valmentajien ja yhteisöjohtajien välillä olisi tarpeen, jotta kaikki vastuuasemissa olevat henkilöt olisivat samalla viivalla yhteisestä suunnasta.

Dialogin lisäksi aiemmin mainittu itseohjautuvaisuus esittää tärkeän roolin tässä kansainvälisen tiimiakatemian ensi-ilta esityksessä. Meidän pitää löytää keino, jolla saamme heräteltyä ihmisten mielenkiintoa asiaa kohtaan ja näkemään kaiken tuon arvon.

Aloitetaan pienillä askelilla, johdetaan esimerkillä ja otetaan asia puheeksi vaikkapa kahvikupposen äärellä, niin saadaan hyvä kiertämään.

Lähteet:

Moilanen, R. 2001. Oppivan organisaation mahdollisuudet. Tampere. Tammer-Paino Oy.

Worldometers. 23.3.2024. Maailman tilastot. Viitattu 23.3.2024.

https://www.worldometers.info/fi/

Tilastokeskus. 31.2.2024. Väestörakenne. Viitattu 23.3.2024.

https://www.stat.fi/til/vaerak/