Fiia Ketonen

Yksilöessee 2ep

Oma matka Proakatemialla

Johdanto

Final Camp lähestyy ja matkan alkuun on enää tasan viikko. Tässä kohtaa aivoissa ei hirveästi enää pyöri muita aiheita esseihin kuin Final Camp, 24H ja valmistuminen. Kävin kuitenkin hetki sitten viimeisessä kehityskeskustelussa valmentajani Tutan kanssa ja kävimme läpi Proakatemia-matkaani visuaalisessa muodossa. Tämä oli mielestäni tosi hauskaa ja ajattelin, että tämä olisi hauska kirjoittaa tekstimuotoon. Tässä tulee siis essee omasta matkastani Proakatemialla.

2020 Syksy – Opinnot alkavat

Koronavuosi oli mielenkiintoinen ajankohta aloittaa opinnot korkeakoulussa. Kokoontumissäännöt olivat vielä hyvin vahvasti voimissaan, vaikka alkusyksy olikin hieman parempi. Vain ensimmäistä vuotta aloittavat saivat olla Akatemialla ja tuolloin opinnot alkoivat Finlaysonin ihanissa tiloissa. Vanhempiin tiimeihin tutustuminen jäi melko vähäiseksi ja heitä näki satunnaisesti yhteisissä tapahtumissa tai etävälitysten kautta.

Alkusyksystä saimme vielä viettää jonkun verran aikaa yhdessä, mutta loppusyksy vietettiinkin melkein kokonaan etäyhteyksien päässä. Monille nuoremmille opiskelijoille tämä oli melko haastavaa, mutta itse pidin etäopiskelusta. Syksyllä kävimme tradenomien peruskursseja: talousmatematiikkaa, kieliä ja yritysjuridiikkaa. Näitä oli mielestäni ihan kiva käydä etänä ja ryhmätöitä varten kokoonnuimme välillä kahvilaan.

Etäily mahdollisti myös sen, että pääsin viettämään talvella 2020–2021 ensimmäistä kertaa todella paljon aikaa Lapissa. Pääsin kunnolla laskettelemaan ja kokeilin ensimmäistä kertaa vapaalaskua. Asuin ystäväni asuntoautossa ja tein sieltä käsin opintoja sekä töitä. Tämä oli itselleni todella mielekästä aikaa, mikä vahvisti omia haaveitani paikkariippumattomasta työstä.

Tässä kohtaa kuitenkin tein vielä todella paljon töitä yrittäjänä opintojen ohella, tein sekä päivätöitä parturi-kampaajana että kuvaustöitä reissuissa. Priorisointi ja itsensä johtaminen oli vielä heikkoa, joten keväälle tuli sanottua kyllä liian monelle projektille.

2021 Kevät – Burnout

Keväällä toteutin ensimmäisen minidokumentin, jossa kaksi ystävääni toteutti lasketteluhaasteen. Sain myös unelmatyön keväällä, kun pääsin kahdeksi kuukaudeksi kiertämään Suomea asuntoautolla. Opinnot olivat vieläkin lähes kokonaan etänä, joten se mahdollisti kaiken tämän.

Vaikka pääsinkin tekemään unelmatöitäni keväällä, oli kuitenkin kokonaiskuormitus lopulta ihan liikaa, joka johti kunnon uupumukseen. Merkkejä oli nähtävillä jo koko ensimmäisen kouluvuoden ajan, mutta kevät oli se korsi, joka katkaisi kamelin selän. Keväällä päätinkin lopettaa kokonaan päivätyöni kampaajana ja keskittyä vain kahteen asiaan: opintoihin ja kuvaustöihin. Parturi-kampaamotyöt olivat lähinnä perustulon lähteeni, eivät enää unelmatyöni. Olin myös allergisoitunut väreille, mikä tietysti oli huono juttu.

Kesällä päästiin kuvaamaan todella hauska projekti tiimin kanssa, Kristan kanssa matkustimme Göteborgiin kuvaamaan video ja kuvat Power Mining -nimiselle kaivosfirmalle. Matka oli todella kiva ja syvensi ystävyyttä sekä yhteistyötä Kristan kanssa. Kristasta tulikin tämän jälkeen oma luottohenkilö tiimistä, jonka kanssa toteutimme monta hauskaa projektia ja esseetä yhdessä.

Keväästä alkoi vahva uusien taitojen opettelu. Priorisointi, ei-sanan sanominen, palautumisen korostaminen, aikatauluttaminen sekä rutiinien luominen. Aiemmassa työelämässä nämä olivat ehtineet muokkautua ihan itsestään, mutta kun luovuin päivätyöstä ja aloitin opinnot, meni koko paketti niin sanotusti sekaisin. Tässä kohtaa alkoivat myös ensimmäiset kunnon ADHD-epäilyt.

2021 Syksy – Palautumista ja priorisointia

Uusi syksy alkoi suhteellisen hyvissä merkeissä. Kesä oli palauttanut voimia ja energiaa, mutta uupumus vaikutti vielä vahvasti. Syksyllä huomasin palautumisen olevan hidasta ja ylikuormitus tapahtui aina todella nopeasti ja yllättäen. Yritin siis pitää vastuualueet ja koulutehtävät absoluuttisessa minimissä. Toteutimme taas yhden kuvausprojektin Kristan kanssa. Syksyllä hain myös vaihtoon, mikä oli ollut yksi haaveeni jo opintojen alusta.

2022 Kevät – Vaihdossa Portugalissa

Alkuvuoden olin vielä tiimin kanssa, mutta lähtö Portoon, Portugaliin, koitti helmikuussa. Opinnot eivät saaneet parasta mahdollista starttia, sillä sairastuin melkein heti todella pahaan koronaan ja missasin ensimmäisen kouluviikonkin. Sairastettu korona oli valitettavasti yksi vuoteen 2022 vahvasti vaikuttava tekijä, sillä jälkitaudit vaivasivat pitkään.

Opinnot kuitenkin lähtivät hyvin käyntiin tahmean alun jälkeen. Yliopistoni nimi oli ISCAP ja se sijaitsi Pohjois-Portugalissa, Portossa. Opinnot ja opiskeluympäristö olivat todella erilaisia verrattuna Proakatemiaan, mutta itselle kaivattua vaihtelua. Opettajat olivat melko tiukkoja ja perinteisiä. Opiskelu oli teoreettista, mutta rutiinit helpottivat ylikuormittumista todella paljon. Rutiiniton ja vapaa opiskelutyyli sopii itselleni paremmin, mutta se myös kuormittaa helposti. ISCAP:issa koin opiskelun rentona, sillä tiesin koko ajan todella tarkkaan edistymiseni opinnoissa. Kun jaksoi käydä koko alkuvuoden tunneilla, niin opinnot loppuivat itseasiassa melkein kuukautta aiemmin.

Kesän siis lomailin Portugalissa, reissailin ja surffasin. Kävin myös yhteisellä lomamatkalla ystävien kanssa Nizzassa, ennen paluuta Suomeen elokuussa. Elokuu alkoi todella hyvillä energioilla, sillä vaihtovuosi oli palauttava ja kuormitusta vähentävä.

2022 Syksy – Luontoa ja opiskelua

Syksyllä omat tavoitteet tulevaisuuden työelämälle alkoivat selkeytyä ja kirjoitin sopimuksen ensimmäisestä pidemmästä asiakkuudesta. Priorisoin edelleen palautumista ja vietin paljon aikaa myös luonnossa. Töitä oli myös Ruotsissa, Norjassa. Ahvenanmaalla ja Portugalissa. Syksyn mieleenpainuvin tiimin projekti oli varmaankin Slush Side Event, jonka järjestimme ja toteutimme melkein koko tiimin voimin. Tämä projekti oli yksi Final Camp -projekteista, joilla keräsimme rahaa yhteistä matkaa varten.

2023 Kevät – Opparin startti ja kurssi Portugalissa

Keväällä kävin todella mielenkiintoisen kestävän kehityksen ja yritysvastuun kurssin, johon sisältyi myös osuus Portugalissa. Huhtikuu siis meni ensin yhden projektin ja vapaalaskemisen parissa Norjassa ja toinen puolisko kurssilla Portugalissa. Portugalissa myös pistin oppariprosessin kunnolla käyntiin. Keväällä otin myös vastaan uuden rooli Final Campin projektijohtajana, jota hoidin myös Portugalista ja Norjasta käsin.

2023 Syksy – Valmistuminen häämöttää!

Itsensä johtaminen oli ehkä parhaiten hallinnassa viimeisen syksyn ajan, mutta opintojen etenemistä hidasti ja vaikeutti jatkuva kipeänä oleminen. ADHD-epäilyihin sain haettua tukea, vaikka sitä ei vielä olekaan alettu tutkimaan. Syksy meni pääosin opinnäytetyön ja Final Campin järjestelyissä.

Pohdinta

Oma matka Proakatemialla on ollut melko opettavainen, eniten olen oppinut itsestäni ja siitä millaisessa työympäristössä, tiimissä ja työtehtävissä haluan jatkossa toimia. Tiimissä työskentely on ollut todella mielekästä ja olen myös saanut vahvistusta, että olen oikealla alalla.

Tärkeimmät opit Proakatemialta voisi tiivistää näin:

• Itsensä johtaminen, priorisointi ja delegoiminen. Mahdollisen ADHD:hen huomioiminen yrittämisessä ja elämässä ylipäänsä. Rutiinien tärkeys.
• Rajat, niiden määrittely, ääneen sanominen ja niistä kiinni pitäminen.
• Palautumisen tärkeys.
• Valmentaminen ja johtaminen voisi sopia minulle.
• Omat vahvuudet ovat luovassa työssä sekä innovoinnissa, verkostoitumisessa ja mahdollisuuksien kartoittamisessa.
• Yrittäjyys sopii minulle ja sillä linjalla aion jatkaa opintojen jälkeenkin.