Olenko minä huijari? Siinäpä vasta ajatuksia herättävä kysymys, joka on nostanut päätään tultuani akatemialle. Aloitettuani opiskelut täällä yli vuosi sitten pyöri mielessäni ajatus siitä, miten minä voin päästä tänne? Ennen akatemialle saapumistani en niinkään ollut tiedostanut omia ajatuksiani siitä, että kärsisin huijarisyndroomasta, olinhan ollut tutussa ympäristössä töissä monta vuotta, osaaminen ja tietotaito oli kehittynyt vuosien varrella sekä silloin taisin toimia osan ajasta vähän kuin automaatiolla. En siis kyseenalaistanut omia ajatuksiani, koska kaikki oli tuttua ja turvallista. Akatemialla olin kuitenkin aivan uuden äärellä, koulun penkillä olemisesta oli kulunut jo tovi ja tuntui, että monet minuakin nuoremmat olivat ehtineet kokemaan sekä tekemään vaikka ja mitä. Minä olin ollut vain samassa kuplassa monta vuotta, tehden samoja asioita, joten enhän minä osaa ja tiedä oikein mistään mitään. Koin siis suurta epävarmuutta ja alemmuuskompleksia, joten aloin aliarvioimaan omia kokemuksiani. Viime keväänä luin Miisa Hiltusen esseen huijarisyndroomaan liittyen ja tätä lukiessani koin paljon samaistumista hänen ajatuksiinsa. Kyseisen esseen myötä tajusin kuinka paljon nämä ajatukset ovat vaikuttaneet tekemiseeni ja nyt syksyn aikana olen huomannut sen läsnäolon hidastavan etenemistäni, siksi siis tämän esseen kirjoittaminen tuntui ajankohtaiselta. Onko siis huijarisyndrooma ainoastaan huono asia? Vai voisiko sitä hyödyntää jotenkin?

HUIJARISYNDROOMA

Mikä sitten on huijarisyndrooma? Ihminen, joka kärsii huijarisyndroomasta ei oikeasti huijaa ketään vaan siinä on kyse ajatusten vääristymästä. Huijarisyndroomasta kärsivä kokee, ettei hänellä ole tarpeeksi tietotaitoa tai osaamista, onnistuakseen ja saavuttaakseen asioita. Tällainen ihminen kokee, että onnistumiset ja saavutukset ovat vain pelkkää hyvää tuuria, eikä niinkään omaa ansiota tai omista taidoista johtuvaa. Ihminen ei todisteista tai muiden ihmisten kehuista huolimatta pysty uskomaan omaan osaamiseensa ja kyvykkyyteensä vaan pelkää koko ajan paljastuvansa huijariksi. (Mikä on huijarisyndrooma ja miten päästä siitä eroon? 2021.) Kuinka moni tuntee tällaisia ihmisiä, jotka eivät usko ansaitsevansa menestystään tai eivät usko omaan osaamiseensa? Minä ainakin.

Jokaisella ihmisellä on jonkinlaisia sokeita pisteitä omissa tiedoissaan, taidoissaan ja mielipiteissään. Huijarisyndroomasta kärsivä on usein sokea kaikille edellä mainituille ja varsinkin omille vahvuuksilleen. Usein huijarisyndroomaa pidetään huonona asiana, koska silloin ihminen tuntee jatkuvaa arvottomuuden sekä huonommuuden tunnetta ja nämä voivat aiheuttaa ihmiselle kurjaa oloa, stressiä, motivaation laskemista ja hitaampaa tavoitteisiin pyrkimistä. (Grant 2021, 72.) Huijarisyndroomassa usein pätevyys on itseluottamusta suurempi, jolloin monelta kyllä varmasti löytyy osaamista, mutta ei itseluottamusta omaan tekemiseensä. Islantilainen liikenainen Halla Tómasdóttir kuvaa hyvin Mieti vielä -kirjassa, mitä hyvää huijarisyndroomasta hänelle on ollut. Tässä muutama Hallan nosto:

• Huijarisyndrooma kannustaa tekemään ja yrittämään kovemmin.
• Itse-epäilykset saavat aikaan kasvua ja tukevat kehitystä, kun ei ajattele tietävänsä jo valmiiksi kaikkea.
• Omat epävarmuudet kannustavat kysymään kysymyksiä sekä etsimään uutta tietoa ja ideoita.
• Huijarisyndrooma voi auttaa muutoksen aikaansaamisessa, sillä huijarit eivät yleensä koskaan sano miten asiat pitäisi tehdä, vaan he ovat valmiita oppimaan ja kysymään muilta neuvoja, miten asioita voisi tehdä toisin. Jos et luota omiin työkaluihisi, luota itseesi oppijana. (Grant 2021, 76–77.)

Mieti vielä -kirjassa nostettiin lisäksi kolme hyvää puolta miksi olla ”huijari”. Ensimmäisenä kirjassa nostettiin ajattelun antama lisäpotku työskentelyssä. Toisin sanoen, kun kokee itsensä huijariksi, ihminen ajattelee paljon sitä, miten pystyy täyttämään asetetut odotukset, ettei vaan epäonnistuisi. Tästä syystä ”huijareilla” on tarve todistaa muille omaa osaamistaan ja pätevyyttään tekemällä todella paljon töitä asioiden eteen. Toisena nostettiin huijariajatukset, jotka voivat auttaa motivoimaan ihmistä tekemään asioita fiksummin. Eli jos omaan menestykseen ja tekemiseen ei usko, osaa kenties ajatella kuin aloittelija, kyseenalaistaa oletuksia ja tehdä asioita eri tavoin. Kolmantena nostettiin parempi oppiminen. Huijarisyndroomasta kärsivä ei korosta liikaa omaa arvoaan, koska hän epäilee omia taitojaan ja tietojaan. Tällöin hän on vastaanottavaisempi kaikelle uudelle ja on valmis kuuntelemaan muiden näkökulmia. (Grant 2021, 74–75.)

”Suuret ajattelijat eivät suinkaan elättele epäilyksiä siksi, että he olisivat huijareita. He suhtautuvat asioihin epäilyksellä sen vuoksi, että tietävät olevansa osittain sokeita ja haluavat parantaa näkökykyään.” – Adam Grant

NÖYRYYS JA ITSELUOTTAMUS

Hyvä ja nöyrä itseluottamus on yleensä eteenpäin pääsemisen seuraus sekä sen syy. Meidän ei siis tarvitse ensin kerätä itseluottamusta erilaisten haastavien tavoitteiden ja asioiden saavuttamiseksi, koska itseluottamusta voi rakentaa myös näiden toteuttamisen avulla. Nöyrän itseluottamuksen omaavat henkilöt luottavat omiin vahvuuksiinsa, mutta tiedostavat myös heikkoutensa ja ovat valmiita tutkimaan sekä ylittämään omia rajojaan päästäkseen haastavimpiinkin tavoitteisiin. (Grant 2021, 71–76.) Omassa työelämässä olen huomannut nöyryyden kautta päässeeni kovempiin suorituksiin juurikin sen vuoksi, että en ole ajatellut olevani mitenkään erikoisen hyvä siinä mitä teen, vaan pyrkinyt tekemään paljon töitä ollakseni parempi. Olen myös osannut myöntää oman tietämättömyyteni asioissa joista en ole tietänyt tai ollut varma sekä olen ollut valmis ottamaan selvää asioista lisätäkseni tietotaitoani.

Työelämässä olen huomannut omaavani itseluottamusta tekemisessäni, mutta se on aina vaatinut sen, että minulta löytyy tarpeeksi tietämystä siitä mitä teen. Menestyin myyntityössä ja sain palkintoja kisatessa, mutta en koskaan osannut kysyjille vastata mitä ja miten teen sen, että olen saanut tuloksia aikaan. Vasta myöhemmin olen havahtunut siihen, että kyse taisi olla nöyrästä itseluottamuksesta. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja halunnut saavuttaa hyviä tuloksia perehtymällä asioihin mahdollisimman paljon sekä näkemällä vaivaa siihen mitä olen tekemässä. Myyjänä halusin panostaa siihen, että olisin mahdollisimman varma ja ammattitaitoinen myyjä, jolta löytyy paljon tietotaitoa siitä mitä on myymässä. Olen siis aina ollut valmis kehittämään itseäni ja hamunnut lisää tietoa saadakseni paremmat tietotaidot työni tekemiseen. Tällä hetkellä pitäisi siis löytää tätä itseluottamusta uusien asioiden äärellä, oppimalla ja kokeilemalla. Huomaan, että huijarisyndroomasta kärsiessäni nöyryys kyllä pysyy uusia asioita tehdessä, mutta itseluottamus katoaa, kun ei heti osaakaan jotain tarpeeksi hyvin. Nöyrä ihminen, jolla on huijarisyndrooman ajatuksia, on siis ikuinen oppija.

MIETTEITÄ

Uudessa ympäristössä on kestänyt löytää omat tavat toimia, oppia ja tuoda esille sitä kuuluisaa omaa potentiaalia. Tämä johtuu kenties siitä, että jo akatemian alkutaipaleella omassa mielessäni päätin olevani riittämätön tänne. Tyhmää eikö? Olen kamppailut paljon omien ajatuksieni kanssa siitä, että en riitä, osaa tai tiedä tarpeeksi ja mitä lisäarvoa oikein tuon tiimiimme? Tännehän on tultu oppimaan ja kokeilemaan uusia asioita, jotta voisi löytää sen missä olisi tulevaisuudessa hyvä. Toisin sanoen, en ole malttanut antaa aikaa prosessille ja olen suoralta kädeltä aliarvioinut itse itseäni tässä ympäristössä. En ole osannut näyttää täällä omaa osaamistani haluamallani tavalla ja se on vaatinut paljon itsetutkistelua sekä reflektointia miksi toimin niin kuin toimin ja mitä pitäisi tehdä toisin oman potentiaalin valjastamiseksi. Yksi isoin syy tähän voi olla juurikin huijarisyndrooma.

Tiimissämme on paljon puhuttu toistemme rohkaisemisesta ja tsemppaamisesta, josta on varmasti apua myös omassa etenemisessä akatemia taipaleen aikana. Olen saanut myös kommentteja muilta akatemialaisilta siitä, kuinka minun kannattaisi hakeutua esimerkiksi tiimimme BL:n rooliin jossain kohtaa. He ovat niitä, jotka ovat nähneet työskentelyäni ja joiden kanssa olen käynyt paljon keskusteluja erilaisista asioista. Näiden keskustelujen myötä on noussut kommentteja, siitä että tuohon pestiin kannattaisi hakea, koska minulla voisi olla annettavaa siihen, se haastaisi menemään epämukavuusalueelle sekä antaisi hyvät mahdollisuudet kehittymiseen. Itse koen, että aika ei vielä ole ollut oikea, mutta selkeästi johtajuus on iso teema, joka itseäni kiehtoo. BL:n tai TL:n rooli on yksi niistä asioista, jonka koen tärkeänä kokea akatemian aikana. Ajattelen, että tällä hetkellä luon pohjaa itsensä johtamisen kautta siihen, että voisin jossain kohtaa ottaa nuo isommat saappaat vastaan. Nyt on aika koittaa hyödyntää näitä havaintoja huijarisyndrooman osalta ja ottaa niistä opit käyttöön, onhan siinä huonouden lisäksi jotain hyvääkin.

”Huijarit eivät ehkä tartu heti ensimmäisenä puikkoihin, mutta he eivät todennäköisesti myöskään livistä paikalta tosipaikan tullen.” – Adam Grant

Lähteet:
Grant, A. 2021. Mieti vielä – Uudelleen ajattelemisen taito. Helsinki: Viisas Elämä Oy.

Koulutus.fi. 2021. Mikä on huijarisyndrooma ja miten päästä siitä eroon? Viitattu 17.10.2022.
https://www.koulutus.fi/artikkelit/mika-on-huijarisyndrooma-20529