Kaisa johtajana

Tämä syksy on ollut aikaa, jolloin on oikeasti pitänyt olla johtajana. Kun keväällä päätin lähteä datapäälliköksi, en oikeastaan edes ajatellut millaista johtaminen on ja millaista vastuuta se tuo. Ensimmäinen haaste oli rekrytä oma tiimi. Tämä kokemus oli oikeastaan todella antoisa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle ei tullutkaan tiimiä automaattisesti, vaan jouduin se oikeasti kokoamaan ihan itse. Kävin aktiivisesti esipinkkujen bileissä ja mainostin datatiimiä jopa hieman aggressiivisesti. Yöisin päässä pyöri pelko siitä, että kukaan ei tule datatiimiin ja olen loppupeleissä aivan yksin. Ja voi sitä riemun määrää, kun niitä hakemuksia alkoi tulla. Sain kun sainkin 5 rohkeaa tyyppiä mukaani kehittämään Proakatemian yhteisöä datan keräämisen merkeissä. Heti tämän jälkeen alkoikin vastuu ja valta painamaan hartioita. Koin suurta vastuuta olla perillä siitä mitä tehdään ja miksi tehdään. En miettinyt tiimiytymistä yhtään, vaan aloimme tehdä hommia kovalla temmolla heti alusta alkaen. Tämän olen kokenut ainakin Revenassa toimivaksi tavaksi tiimiytyä. Olen sellainen (ai olen ainakin ollut) sellainen ihminen etten jaksa yhtään mitään turhaa suunnittelua ja mähmimistä. Minusta paras tapa tehdä asioita on: tehdä, kokeilla ja korjata.

Lähdimme heti tekemään muutosta siihen, miten projektoreissa näytetään lukuja. En tiedä, miten olisin voinut valjastaa tiimiä tässä asiassa paremmin. Kun itse olin datatiimissä, olin tottunut siihen, että sain vain katsoa ja muut tekivät hommat. Kysyin ensimmäisessä palaverissa, että haluatteko te tehdä asioita vai haluatteko olla enemmän kuunteluoppilaita. Esiin nousi mielipide, että ei ole mitään järkeä vain katsoa, kun muut tekevät. Kun meillä (minulla) oli kova kiire lähteä tekemään muutoksia, en nähnyt vaihtoehdoksi sitä, että lähdemme yhdessä opettelemaan asioita alusta alkaen. Ensimmäinen kunnon palaveri olikin sellainen, että minä annoin tehtävänannon ja sanoin että alkakaa tekemään sitä. Aloin myös itse tekemään ja annoin ohjeita sitä mukaan, kun niitä tarvittiin. Tehtävänanto taisi olla aika haastava näin alkuun, kun miettii että osalla ei ollut lähes mitään käsitystä excelin pyörittämisestä. Toisaalta tuntui myös kohtuuttomalta vaatia mitään muilta, kun en tiennyt mitä he osaavat tai edes haluavat tehdä. Monet tyytyivätkin sitten vain katsomaan, kun minä teen ja näytän.

Olen välillä miettinyt, mihin edes tarvitsen tiimiä. Yksi pääasiallinen tavoitteeni onkin yrittää kasvattaa näistä esipinkuista akatemiaa rakastavia ja sen eteen työtä tekeviä yksiöitä. Haluan datatiimille myös tulevaisuuden, joten näen, että myös valmentaminen on välttämätöntä toiminnan jatkumisen kannalta. Syksyn tavoitteeni olikin, että johdan esimerkillä, näytän ja opasta ja pikkuhiljaa alan siirtämään vastuuta tiimiläisille. Tähän mennessä tekniikka on toiminut ihan hyvin.

Luin Tiimiäly-kirjaa, jossa sanottiin, että huono tiimi on sellainen, jossa tiimi toteuttaa vain johtajansa visiota. Minuun tämä kolahti jonkin verran siksi, että minusta tuntuu että datatiimi on olemassa vain siksi, että se voi toteuttaa minun omaa visioitani. Välillä tuntuu siltä, että datatiimi on yhtä kuin Kaisa Ojaniemi. Puhuimme kuitenkin datatiimin kanssa aluksi meidän visiosta missiosta ja arvoista. Tai voisi ehkä sanoa että minä ilmoitin datatiimin vision, mission ja arvot. Halusimme olla akatemian paras ja houkuttelevin tiimi, missiona oli laittaa akatemian talous- ja datankeräys kuntoon ja arvoinamme ovat akatemian arvot: rohkeus, oppiminen, teot, menestys ja luottamus.

En ole itse lukenut Extreme ownership- kirjaa, mutta on lukenut viittauksia siihen muista kirjoista. Itse pidän hirveästi siitä ajatuksesta, että johtaja on vastuussa kaikesta ja kaikista. Koen suurta vastuuta jokaisesta tiimiläisestäni ja meidän tekemisistämme. Koen myös, että tiimin työstä olen loppupeleissä vastuussa minä ja vain minä. Olen tehnyt datatiimille myös uniikit kasvomaskit ja keksinyt meille oman nimen ”Dataheroes”. Olen saanut hyvää palautetta johtamisestani datatiimiläiseltäni. Hän kertoi, että olen hyvä johtaja koska kerron mitä tehdään ja sitten me tehdään se. Olen omasta mielestäni ollut suhteellisen jämäkkä johtaja ja kertonut mitä tehdään tänään ja mitä tehdään ensi kerralla. Uskon, että tämä tuo jonkinlaista turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta. Siksi olenkin käyttänyt paljon aikaa datatiimin aikataulujen ja palavereiden suunnitteluun. Itseäni hämmentää hirveäsi se, että hommasta puutuu suunnitelmallisuus, tai tieto on epämääräistä ja ristiriitaista. Tätä olen pyrkinyt välttämään omassa toiminnassani.

Sanni johtajana

Olen tehnyt töitä aina paljon ja minulle on opetettu, ettei mikään tule ilmaiseksi. Olen oppinut kotona jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että töitä tulee tehdä kunnianhimoisesti ja tomerasti. Karkasin kotoani kahdeksan vuotiaana paikalliseen kukkakauppaan kysymään töitä itselleni, mutta valitettavasti olin vielä liian nuori silloin. He lupasivat töitä minulle, kun täytän kaksitoista, joten syntymäpäiväni astelin kukkakauppaan ja aloitin silloin työurani. Olen ollut hyvin itsenäinen ja määrätietoinen jo lapsena, ja se on heijastunut myöhemmässä vaiheessa työurallani ja tavassani johtaa.

Analysoin omia heikkouksiani ja vahvuuksiani Pentti Sydänmaan (Älykäs johtajuus 2004 ,s.149) johtajuuden osaamispuun avulla. Johtajuuspuu koostuu viidestä eri kohdasta: ammattiosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, johtamisosaaminen, hyvinvointiosaaminen ja tehokkuusosaaminen. Näitä tutkimalla mielestäni omia vahvuuksia on olla rohkea ja esimerkillinen johtaja. Pyrin aina parantamaan omaa ja ryhmän suoritusta, ja johtamaan tiimiä niin että tiimi saavuttaisi nopeasti ja tehokkaasti tuloksensa. Toisena vahvuutena näen tehokkuusosaamisen. Päätöksenteko vaikeassa ja stressaavassakin tilanteessa ei tuota ongelmia. Toimintatarmo näkyy energisyytenäni, ja kykynä fokusoida energia tehokkaasti tavoitteiden saavuttamiseksi.

Heikkoutena näen hyvinvointiosaamisen ja välillä vuorovaikutusosaamiseni. Hyvinvointiosaaminen on hyvin laaja käsite ja varsinkin pidemmässä juoksussa hyvin tärkeä taito.  Se jakautuu fyysiseen-, psyykkiseen-, sosiaaliseen-, ja henkiseen kuntoon, sekä stressinhallinta kykyyn ja nöyryyteen. Näistä selkeimpiä heikkouksia on kyky rauhoittua ja rentoutua, kyky nähdä milloin voimat ovat lopussa ja olisi tarve pysähtyä. Nöyryys ja oman keskeneräisyyden tunnustaminen on vaikea paikka itselleni, sillä välillä en tunnista omia rajojani ja jaksamista. Oppi siitä, että heikot ei selviä on ollut niin voimakas lapsesta asti, että heikkoutta on vaikea näyttää. Tässä olen kumminkin ottanut ison askeleen eteenpäin ja tiedostamalla ongelman, on huomattavasti helpompi nähdä nämä asiat.

Kaisa johdettavana

Olen tehnyt paljon erilasia töitä pienen elämäni aikana. Työn teko ja rahan saaminen on kivaa ja ollut todella arvostettua minun perheessäni. Kun olen ollut töissä jossain yrityksessä, koen että roolini ei ole ikinä ollut kovin näkyvä. Olen pyrkinyt pysyttelemään omalla mukavuusalueellani ja tekemään töitä jotka varmasti osaan. En ole ollut halukas ottamaan liian isoa roolia ja olen aina halunnut varmistaa, että teen asiat 100% oikein. Olen halunnut olla täydellinen työntekijä ja näin ollen töiden tekeminen on ollut paikoitellen todella stressaavaa. Tottakai, on ollut niitä päiviä, kun ei kiinnosta ja välillä hommat on tehty vasemmalla kädellä. Tällöin stressaa se, että toivon etten jää hutiloidusta työstäni kiinni. Tämän takia on vaikea olla johtajana, koska uskon että työntekijät toimivat samalla tavalla kuin minä.

Kun mietin tiimin yhteisiä projektiani ja roolia niissä, olen yrittänyt olla oma-aloitteinen, mutta en ole pistänyt pahakseni, jos joku on tullut sanomaan, että tee näin ja mee tonne. Minua on kuvattu tunnolliseksi työntekijäksi, joka tulee aina paikalle, kun muut eivät pääse. Tämä johtuu varmasti arvomaailmastani, jossa työ ja koulujutut menevät itseni ja oman mukavuuteni edelle. Kun olen ollut ns. ”muilla” töissä, olen monesti miettinyt, että asiat täytyisi tehdä eri tavalla. Joskus olen esimerkiksi pakannut mansikoita eri tavalla, kun on ohjeistettu, koska minusta se oli parempi tapa (salaa tottakai). Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miksi ohjeet ovat tietynlaiset ja miten esimerkiksi mansikoiden pakkaaminen näkyy yrityksen kokonaiskuvassa tietyllä tavalla. Siksi omassa kahvilassa olikin niin hienoa saada työskennellä omalla tavallaan. Vaikka minullekin tuli sanomista esimerkiksi siisteydestä, pystyin ottamaan sen rennosti ja sanomaan että aijaa, en tiennyt/muistanut/ymmärtänyt, seuraavalla kerralla teen paremmin. Kun olin eräässä tavaratalossa töissä, jossa palvelua pidettiin kilpailuetuna, mietin lähes joka ilta, kuinka taas mokasin, en osannut, en tiennyt, en osannut ratkaista asiakkaan ongelmaa tai vaivasin muita työntekijöitä. Oman firman kanssa kaikki tällaiset huolet ovat kadonneet.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olen johdettavana. Mutta kun olen johdettavana, ajaudun helposti tietynlaiseen ”aivot narikassa” tyyliseen olotilaan. Voin vain olla ja tehdä mitä käsketään. Mutta jos johtaja on rennompi tai poissaolevampi, ei asioiden hoitaminen jää silti puolitiehen. Tällöin vain on epäselvää mikä on tehty hyvin ja mikä huonosti, teinkö jotain liikaa vai liian vähän. Niin kuin aiemmin sanoin, haluan, että johtaja on vastuussa kaikista ja kaikesta. Jos näin ei tapahdu, voi olla, että koen jonkinlaista hämmennystä ja joudun kamalasti miettimään mitä tässä nyt oikein pitää tehdä. Tälläiseen toimintaan olen kyllä täällä Proakatemialla tottunut jo enemmän kuin tarpeeksi.

Sanni johdettavana

Olen hyvin oma-aloitteinen ja tunnollinen työntekijä ja aina työssäni edennyt johonkin vastuurooliin. Se on hyvin luonnollista ja luontevaa minulle kaikin puolin, sillä nautin aina töiden teosta. Olen äärimmäisen luotettava ja täsmällinen työssäni, ja asetan tavoitteet aina korkealla. Tulen toimeen kaikkien kanssa ja pyrin kannustamaan muita eteenpäin. Olen kokenut aina olevani korkean työmoraalin omaava työntekijä, joka selviää tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta. Mutta vain, jos saan vapauden tekemiseeni.

Olen kokenut uskomattoman valaistuksen millainen tilanne voi olla, jos tilanne on minulle epäsuotuisa ja työympäristö huono. Olen mielestäni todella huono johdettava, kollega tai alainen jos tunnen että vapauteni riistetään ja joudun elämään tarkkoja sääntöjen alaisuudessa. Jos mahdollisuus innovoida, luoda, tehdä ja kasvaa riistetään, en mielestäni ole missään nimessä parhaimmillani. Olen oppinut työskentelemään epämukavissa tilanteissa ja oman mukavuus alueen ulkopuolella, mutta se vaatii jokseenkin ponnisteluja. Mielestäni oman vahvuuksien ja heikkouksien ymmärtäminen varsinkin työelämässä on hyvin keskeistä, jotta osaat hakea itsellesi mieleistä ja kehittävää työtä tai perustaa älykkään bisneksen ja koota huipputiimin ympärillesi.

Tästä hyvä esimerkki Proakatemiassa on myyntipäivät, jolloin sain toteuttaa omaa visiotani parhaimmaksi nähdyllä tavassa työskennellä. Olin päättänyt jo ennen myyntipäiviä lähestyä pelkästään kauppiaita, ja kiertää ympäri Tamperetta tekemässä niin myyntiä. Tunsin itseni ja omat tapani työskenellä, ja tiesin että luonnollisin tapa myydä minulla on facetoface ja tiimi tuki päätöstäni. Itseasiassa Nelly, yksi myyntipäivien projektipäälliköistä tiesi työskentely tapani jo entuudestaan yhteisen Tönö-projektin kautta ja mahdollisti ettei minun tarvinnut osallistua tiimin yhteisiin purku, sparraus tai muihin hetkiin vain sen takia, koska kaikkien tuli osallistua niihin. Niin kuin valmentajamme Elina sanoikin, vapaus tuo aina vastuuta. Jos vapautta annetaan, se tulee ansaita ja toimia vastuullisesti. Jos olisin mennyt oikeasti kotiin takaisin nukkumaan, ja minusta ei olisi kuulunut kolmen päivän aikana mitään, en varmasti jatkossa saisi vapaita käsiä toimia.

Mielestäni on tärkeää kunnioittaa muita tiimin jäseniä ja auttaa toisia eteenpäin. Johtamista ja johdettavana olemista voi ja tulisi kehittää koko ajan. Omaa tapaansa työskennellä ja johtaa tulisi katsoa uudesta näkökulmasta, kyseenalaistaa omaa tekemistä ja keksiä uusia tapoja toimia. Oman vision, strategian ja päämäärän vahvistaminen, työstäminen ja jatkuva kehittyminen on elintärkeää.

Lähdetiedot

Sydänmaalakka, P. 2004. Älykäs johtaminen. Helsinki:Talentum.

Hiila, I. Tukiainen, M. Hakola I. 2019. Tiimiäly. Helsinki; Tuuma Kustannus