Runko ja noin 30% tämän tekstin sisällöstä on tuotettu tekoälyllä (ChatGPT).

Tausta

Lucius Annaeus Seneca oli roomalainen filosofi, valtiomies ja dramaatikko, joka eli vuodesta 4 eKr. vuoteen 65 jKr. Hän oli stoalaisuuden, henkilökohtaista etiikkaa, itsehillintää ja järkeä korostavan filosofian, johtava hahmo. Senecan opetuksilla on ollut pysyvä vaikutus länsimaiseen filosofiaan, ja hänen teoksiaan tutkitaan ja ihaillaan tänäkin päivänä.

Opetukset

Senecan filosofian ytimessä on ajatus siitä, että meidän tulisi pyrkiä elämään hyveellistä elämää. Senecalle hyve on avain onneen ja ainoa tapa saavuttaa todellinen tyytyväisyys ja sisäinen rauha. Hän uskoi, että paras tapa kasvattaa hyveellisyyttä on harjoittaa itsekuria ja itsehillintää. Harjoittelemalla vastustamaan impulssejamme ja halujamme voimme tulla hyveellisemmiksi ja olla paremmin sopusoinnussa todellisen minämme kanssa.

Tärkeä näkökohta Senecan filosofiassa on hänen nykyhetken korostaminen. Hän uskoi, että meidän tulisi elää nykyhetkessä ja keskittyä tässä ja nyt sen sijaan, että haikailisimme menneessä tai murehtisimme tulevaisuutta. Senecan mukaan nykyhetki on ainoa asia, joka on todella olemassa, ja se on ainoa hetki, jossa voimme vaikuttaa. Elämällä nykyhetkessä voimme olla tietoisempia, aistikkaampia ja elävämpiä. Olemme taipuvaisia elämään menneisyydessä ja tulevaisuudessa, jatkuvasti oman mielemme vankeina jätämme nykyhetken huomioimatta. Nykyhetken epähuomio johtaa väkisin tilanteeseen, jossa ei arvosta elämää ja sen ainutlaatuisuutta. Elämä on olemassa aina vain silmänräpäyksen, kunnes ollaan seuraavassa tilanteessa. Tämän todellisuuden virran kadottaessa on vaikea antaa arvoa nykyhetkelle, tulevaisuus on aina mukavampi ja menneisyydessä on kivempi velloa ikäviä ajatuksia. Pysäyttävä ajatus on se, että mitä jos kuolisi huomenna? Mitä jos elämä loppuisikin äkillisesti? Yhtäkkiä alkaa arvostamaan nykyhetkeä ja siinä tehdyt päätökset ovat erilaisia.

Seneca ei tarkoita sitä, että elämään pitäisi suhtautua jatkuvasti impulsiivisesti tekemällä ne asiat mitkä parhaalta tuntuvat. Vaihtoehtoisesti ei aikaansa kuitenkaan pitäisi käyttää sellaisiin asioihin, mistä emme pidä. Aika maan päällä on loppujen lopuksi tärkein resurssimme ja sen vaihtaminen vaikkapa rahaan ei ole sen arvoista.

Seneca uskoi myös järjen voimaan. Hän uskoi, että järki oli avain maailman ja itsemme ymmärtämiseen ja että se oli tärkein välineemme totuuden ja viisauden etsimisessä. Hän kannusti oppilaitaan käyttämään järkeä kyseenalaistamaan oletuksiaan, haastamaan uskomuksiaan ja etsimään tietoa ja ymmärrystä.

Seneca korosti yksinkertaisen ja nöyrän elämän merkitystä. Hän uskoi, että aineellinen omaisuus ja rikkaus eivät olleet avain onneen ja että todellisen tyytyväisyyden voi löytää vain elämällä maltillista ja yksinkertaista elämää. Keskittymällä olennaiseen ja välttämällä ylilyöntejä voimme vapautua maailman häiriötekijöistä ja houkutuksista ja keskittyä siihen, mikä on todella tärkeää. Yksi Senecan opetusten voimakkaimmista puolista on se, että hän korostaa vastoinkäymisten merkitystä elämässämme. Senecalle vastoinkäymiset eivät ole jotakin, jota pitäisi pelätä tai välttää, vaan ne ovat pikemminkin mahdollisuus kasvuun ja itsensä kehittämiseen. Hän uskoi, että juuri kohtaamalla ja voittamalla vastoinkäymiset voimme kehittää voimaa, kestävyyttä ja luonnetta.

Tämä on täysin intuiition vastaista, sillä ihminen pyrkii tunteidensa kautta aina mukavaan tilanteeseen. Joskus aiemmin tämä keino onkin ehkä ollut toimiva tapa, mutta nykyään elettäessä muutenkin steriilissä ympäristössä tarvitsee itse hakeutua epämukavuuteen. On mielenkiintoista, että jo Rooman aikaan on yhteiskunta ollut niin toimiva, että se on tuonut esiin vastaavanlaisia ongelmia, kuin mitä oma yhteiskuntamme tänä päivänä tarjoaa.

Seneca korosti erityisesti sitä, miten tärkeää on kohdata pelkomme ja ryhtyä toimiin vastoinkäymisten edessä. Hän uskoi, että vain kohtaamalla pelkomme ja ryhtymällä toimiin voimme todella voittaa ne ja kasvaa yksilöinä. Hän uskoi myös, että oli tärkeää hyväksyä epäonnistuminen luonnollisena osana oppimisprosessia ja nähdä se mahdollisuutena oppia ja kehittyä.

Toinen keskeinen näkökohta Senecan opetuksissa on ystävyyden ja sosiaalisten yhteyksien merkityksen korostaminen. Hän uskoi, että ihmiset ovat sosiaalisia olentoja ja että menestymme, kun olemme yhteydessä toisiin. Hän uskoi myös, että aito ystävyys oli yksi arvokkaimmista asioista, joita voimme elämässä saada, ja että se oli olennainen edellytys hyvän ja hyveellisen elämän elämiselle. Seneca arvosti myös syvästi luontoa ja uskoi, että meidän tulisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Hän uskoi, että luonto oli viisauden lähde ja että tarkkailemalla ja tutkimalla luontoa voisimme saada syvemmän ymmärryksen itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Maailmassa missä elämme täysin eristettyinä päätelaitteiden edessä rakentamissamme betonikuutioissa tämä luonnollisuuden puutos on varmasti suuren kärsimyksen aiheuttaja.

Ajatuksia

Mielestäni Senecan opetukset ovat yhtä ajankohtaisia tänään kuin antiikin Roomassa. Maailmassa, jolle on usein ominaista liiallisuus, materialismi ja häiriötekijät, voimme kaikki hyötyä itsekurin ja itsehillinnän harjoittamisesta. Keskittymällä nykyhetkeen ja harjoittamalla tarkkaavaisuutta voimme olla paremmin sopusoinnussa todellisen itsemme kanssa ja olla enemmän yhteydessä ympäröivään maailmaan. Ja kun käytämme järkeä tiedon ja ymmärryksen etsimiseen, voimme saada paremmat valmiudet selviytyä nykyelämän monimutkaisissa asioissa.

Samaan aikaan on mielestäni tärkeää tunnustaa, että Senecan opetukset eivät ole vailla haasteita. Maailmassa, jolle on usein ominaista epävarmuus ja monimutkaisuus, voi olla vaikea tietää, mikä on oikea tie. Yhteiskunnassa, jossa rikkaus ja asema ovat usein tärkeämpiä kuin mikään muu, voi olla vaikea vastustaa materialismin ja ylellisyyden vetovoimaa. Uskon kuitenkin, että Senecan opetukset tarjoavat arvokkaat puitteet hyvän ja hyveellisen elämän elämiselle ja että niitä kannattaa opiskella ja harjoitella kaikille, jotka etsivät elämäänsä suurempaa merkitystä ja tarkoitusta. Nykyhetken maailma kuitenkin mielestäni tarvitsee enemmän Senecan ja Plutarkhoksen tapaisia ajattelijoita. Yksi elävä esimerkki on Jordan B. Peterson.

Lähteet

Torkki, J. 2018. Elämän lyhyydestä. Otava; Helsinki.