Osallistuimme Nordic Baltic Business Innovation kurssille Virossa. Kurssille osallistui oppilaita korkeakoulu oppilaita viidestä eri maasta ( Suomi, Viro, Tanska, Norja ja Liettua).

Kurssin päämääränä oli kansainvälistyä ja luoda innovatiivinen ratkaisu asiakkaalle. Aiheena oli Tallinnan yliopiston satelliitti, jonka on tarkoitus kerätä dataa maapallosta. Asiakas halusi saada ideoita miten satelliitille voisi saada lisää huomiota joko Virossa tai kansainvälisesti. Meidät jaettiin kuuteen ryhmään jossa oli jokaisen maan edustajia.Tehtävänämme oli keksiä ratkaisu, tehdä siitä raportti sekä esitys. Tässä esseessä haluamme käsitellä eroja niin sanotusti normaalin korkeakoulu oppimisen ja tiimioppimisen välillä.

Jo varhaisessa vaiheessa huomasimme että toiminta tiimissä joka koostuu enimmäkseen opiskelijoista jotka eivät ole tottuneet opiskelemaan tiiminä tai eivät ole tottuneet innovoimaan ja käyttämään omaa luovuuttaan oli todella erilaista mihin olemme Proakatemialla tottuneet. Kaikki opiskelijat olivat liiketalouden opiskelijoita eri vuosikursseilta, me olimme ainoat joiden opiskelumuoto oli tiimioppiminen. Tämä avasi silmiämme siitä kuinka ainutlaatuista oppia saamme akatemialla. Innovatiivisuus ja kyky toimia tiimissä ilman tietynlaista hierarkiaa tulee meiltä niin luonnostaan että hieman hämmentyneenä aloimme rakentaa tiimiä ihmisten kanssa joiden käsitys poikkesi kovasti omastamme. Jannin tiimissä oli vahva johtajahahmo joka halusi saada työt tehdyksi nopeasti ja tehokkaasti. Tämä tiimi sai nopeiten työnsä valmiiksi mutta innovatiivisuus kärsi suorittamisen takia. Jannista oli hienoa vetäytyä hieman taka-alalle ja seurata erilaista työskentely ja johtamistapaa. Tarkoituksella oppia ja havaita plussia ja miinuksia tälläisessä toimintamallissa. Oppeina tarttui mukaan muunmuassa se että joskus asiat voisi hoitaa hieman tehokkaammin. Pieniin asioihin tarttuminen vie monesti liikaa aikaa suurilta asioilta. Toisaalta silmiin pomppasi myös innovatiivisuuden laiminlyöminen ja se ettei koettu tärkeäksi katsoa boxin ulkopuolelta asioita. Eroja huomasi myös raportin teossa. Janni kirjoitti toimintasuunnitelman joka oli tehty akatemian kriteereillä, asiakkaalle ns avaimet käteen suunnitelma jonka voi toteuttaa kuka vain koska vain. Muiden tiimin jäsenien mielestä se ei ollut oikeanlainen. Suunnitelman olisi pitänyt olla ylenmalkainen kirjoitelma siitä mitä voitaisiin ehkä tehdä. Tämä hämmästytti ja samalla sai ymmärtämään kuinka paljon käytännönläheisemmin ajattelin kuin tiimin muut jäsenet.

Riinan tiimi koostui kuudesta jäsenestä, joista kukin omalla tavallaan hyvin erilainen. Tanskalainen poika otti hyvin ohjia alussa käsiin ja hänen ystävällinen tapansa johtaa oli aluksi oikein mukavaa. Kummikin jossain kohtaa tajusin, että hänestä ei kumminkaan ole tekemään päätöksiä, että pääsisimme asioissa eteenpäin, joten päätin ottaa vähän ohjia käsiin lähinnä aikataulun pysymisen kannalta sekä sen, että emme liian kauan jäisi miettimään yhtä asiaa mikä junnasi paikallaan. Muuten tiimimme oli aika tasainen suorittaja, joista kuitenkin osasta näki selvästi, että heitä kiinnosti enemmän juhliminen kin itse työnteko. Kumminkin jokainen hoiti oman työnsä ja saatiin hyvin innovoitua sekä tehtyä hyvä esitys. Mielestäni käytimme liikaa aikaa ja resursseja raportin tekemiseen, sillä sen painoarvo ei ollut suuri arvostelussa. Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, sitä rennommaksi myös työnteko muuttui. Alkoi jo tuntua ihan oikealta pikku tiimiltä viimeisenä päivänä. Vaikka vietimme noin 4 päivää yhdessä, ehti siinä ajassa hyvin tutustua.

Tästä päästäänkin kulttuurieroihin joita havaitsimme tiimityössä. Ensimmäinen oli ehkä odotettavissa mutta silti aiheutti ihmetystä meissä kello kaulassa kulkevissa suomalaisissa, nimittäin myöhästely ja kellon tulkitseminen aivan eri tavalla kuin me olimme tottuneet.

Varsinkin itä-euroopasta kotoisin olleiden kello oli aina vartin myöhässä. Tapaamisiin ja kouluun saavuttiin väistämättä vartti myöhässä. Alkuun se tuntui todella röyhkeältä varsinkin kun jäsenen saapuessa paikalle ei edes pahoiteltu myöhästymistä. Suomalainen tunsi hikikarpalon nousevan otsalleen katsoessaan kelloa tanskalaisen kanssa ja miettien onko tänne edes tulossa kukaan, mutta joka kerta kun kello löi vartti sovitun jälkeen, loppu porukka valui paikalle. Pienen alkushokin jälkeen tähän jo tottui eikä samanlainen raivo noussut pintaan loppuviikosta. Ensi kerralla osaamme tähän jo varautua ja ottaa chillisti vartin kahvia nauttien.

Toinen kulttuuriero oli juurikin kommunikoinnissa tiimin kesken ja osaamisessa käyttää erilaisia työkaluja työskennellessä. Osa käytti samoja työkaluja ja tapoja kuin me suomalaisetkin. Jotkut eivät koskaan olleet kuulleetkaan slackista tai whatsappista. Myöskään prezi tai canva eivät olleet tuttuja. He käyttivät eri työkaluja joista me emme koskaan olleet kuulleetkaan. Oli hienoa saada kuulla erilaisista työkaluista ja tavoista. Tehtävä oli haasteellinen ja eritoten haasteita aiheutti välillä se että sanasto jota vaadittiin ei ollut kuin yhden tiimiläisen hallussa jonka opinnot olivat kokonaan englanniksi. Kävi muun muassa pieni moka, kun yksi tiimiläinen teki oman osuutensa työstä väärästä aiheesta, koska ei ollut ymmärtänyt mikä aihe hänelle oli annettu, eikä myöskään sitä mitä se tarkoitti. Tässä kohtaa havahduin siihen että tiimimme kommunikointi ei toiminut, tahti oli liian tiivis eikä osa kehdannut sanoa ettei päässyt kärryille. Asia korjaantui sillä että tiimi riensi apuun ja saimme kaikki osiot valmiiksi yhdessä tuumin.

Innovointi ja ajan tehokas käyttö osottautui myös pienoiseksi haasteeksi. Olemme akatemialla tottuneet tehokkaaseen tapaan toimia ja meille on tuttua, että heitetään haaste tai tehtävä ja annetaan lyhyt aika ratkaista se. Osaamme tiimin kanssa nopeasta muodostaa strategian miten toimitaan ja kuka tekee ja mitä ja mikä on aika mitä mihinkin käytetään, jotta saadaan ajoissa valmista. Millä osalla on eniten väliä arvioinnissa ja mitä toimeksiantaja oikeasti haluaa. Muut olivat kuitenkin opiskelleet perinteisellä tavalla luennoilla istuen ja tämän kaltaisten ongelmien ratkaisu oli aivan uudenlaista. Oli vaikeuksia aikataulun ja tehtävien tärkeyden kanssa. Mihin meidän nyt kannattaa sitä aikaa oikeasti käyttää ja mihin ei? Kuinka monta ihmistä tähän kohtaan oikeasti tarvitsee ja onko tarpeellista, että kuusi ihmistä miettii samaa kohtaa yhdessä. Miten innovoidaan ja mitä se oikeastaan on? Ja taasen aika kysymys kuinka kauan kannattaa innovoida, jotta aikaa jää myös itse raporttiin ja esitykseen. Uskon että tässä oli opittavaa muille, mutta myös meille, sillä kaikki eivät toimi kuten akatemialla toimitaan.

Koko tiimityö ja suurin osa päivän kommunikoinnista tapahtui englanniksi. Oli jännä huomata kuinka aivot väsyvät kun joutuu kommunikoimaan eri kielellä kuin omallaan. Ensimmäisenä päivänä tekstiä tuli ja vitsiä lensi tuon tuosta. Päivien kuluessa puhuminen kävi vaikeammaksi. Väsymys aivoissa konkretisoitui viimeisinä päivinä kun lauseiden muodostaminen oli tahmeampaa kuin purkka hiuksissa. Loppujen lopuksi jo suomen puhuminen aiheutti haasteita. Tuli suomea ja englantia sekaisin. Tanskalaisten koulutus oli kokonaan englanninkielinen. Olimme hieman kateellisia siitä kuinka heidän englantinsa oli sujuvaa päivästä toiseen. Se lisäsi meidän molempien motivaatioita siihen että pyrimme käyttämään englantia aina kun siihen tulee mahdollisuus. Pestauduimme kv-päällikko Aleksille vapaaehtoisiksi vierailijoiden pajoihin, jotta englanti tulisi osaksi myös akatemia arkeamme.

Suurimmat opit tästä viikosta oli ehdottomasti kielitaidon parantuminen sekä ns työkielen parantuminen. Tekee yllättävän hyvää innovoida sekä tehdä töitä englanniksi. Se on kyllä huomattavasti haastavampaa, mutta hyöty siitä on taas suurempi. Opimme ehdottomasti myös paljon lisää tiimityöstä, kun heitetään kokonaan uuteen ryhmään ja vielä vieraalla kielellä se tuo ehdottomasti omat haasteensa. Ryhmässä jossa jokaisella on aivan erilaiset taustat sekä taidot joutuu kaikki joustamaan. Uudet ihmiset ja heidän tarinansa on aina mielenkiintoisia sekä maailmankuva laajeni taas mukavasti.

Myös matkustaminen sekä työskentely muidenkin akatemialaisten kanssa, kuin aina oman tiimin kanssa on erittäin virkistävää ja hauskaa. 

Kävimme myös tutustumassa viron yliopistossa toimivaan Mektoryyn, joka oli hyvin paljon samanlainen paikka kuin ProAkatemia. Oli hienoa huomata, että myös muuallakin maailmassa on samankaltaisia paikkoja, missä opiskelijat pääsevät kehittämään itseään ja luomaan liiketoimintaa. Mektorysta löytyi niin työpajoja kuin myös rauhaisia opiskelu tiloja. Heillä oli myös älyttömän hienot Suomi saunatilat siellä, josta me voisimme ehdottomasti ottaa vähän mallia. Heillä oli myös yritykset sponsoroineet erilaisia huoneita. Esimerkiksi yksi oli samsungin huone missä oli kaikki heidän laitteensa, joilla opiskelijat pystyivät harjoittelemaan sekä tekemään projekteja. Siinä myös akatemialla idean alkua tulevaisuutta alkaen.

Vapaa-aikaakin oli riittävästi varattu ja pääsimme tutustumaan viroon. Niin meidän akatemia porukalla, kuin myös koko porukan kera. Hyvää ruokaa ja hienoja nähtävyyksiä. Paikalliset opiskelijat tiesivät hyvät paikat syödä ja juoda. Vapaa-ajalla oli mukava jutustella muustakin kuin toimeksiannosta ja silloin saikin parhaiten tutustuttua, muihin opiskelijoihin.

Kaiken kaikkiaan suosittelemme tällaista viikkoa lämpimästi. Tästä saa niin paljon irti kuin on itse valmis ottamaan ja näkee niin paljon uusia puolia. Matkaan vain avoin mieli.