Olen ollut pienestä asti intohimoinen historian harrastaja. Kaikki oikeastaan on lähtenyt sotahistoriasta. Pieniä poikia usein pyssyt ja taistelut kiinnostaa, niin myös minua. Myöhemmin tuli kiinnostunus talouteen ja sitä kautta taloushistoriaan. Vasta yläasteella ja lukiossa muut historian haarat lähtivät avautumaan sekä kiinnostamaan. Aloin ymmärtää, että kaikki jollain tasolla nivoutuvat yhteen. Taloudellisen tapahtuman vaikutukset voi näkyä taide- ja sotahistoriassa.

Lukiossa myös aloimme keskittyä historia kritiikkiin. Oli silmiä avaavaa huomata, kuinka samasta asiasta voidaan kirjoittaa aivan eri lailla. Oli omalla tavallaan järkyttävää tämä huomata. Miten historiasta voidaan kirjoittaa eri lailla? Tämähän täyttää valehtelun ja manipulaation piirteitä. Jos olit esimerkiksi voittanut sodan, niin historian kirjoituksissa sinun tekemisiäsi arvioidaan positiivisen kautta, vaikka tekemisissäsi olisi paljonkin kritiikin aihetta. Opin kritiikin puuttuminen olevan merkityksellistä tulevaisuudessa samankaltaisissa tapahtumissa. Ilman reflektointia tapahtumista, ei voida ottaa oppeja myöskään käytäntöön. Tästä varmaan tulee sanonta, voittajat kirjoittavat historian ja luovat tulevaisuuden.

Kiinnitimme huomiota myös tapauksiin, missä historiassa kerrottiin ja käsiteltiin kriittisiä aiheita, mutta joissakin kirjoituksessa jätettiin erittäin merkittäviä seikkoja mainitsematta. Huomattiin kirjoittajan suhteella tapahtumiin ja kirjoittajan taustalla olevan merkitystä. Olen paljon lukenut Suomen sotahistoriasta ja erityisesti toiseen maailman sotaan liittyen. Oli mielenkiintoista ottaa lukuun kaksi aika lailla eri lähtökohdista ja eri kirjoittajan taustoilla tehtyä kirjaa Mannerheimistä.

Marsalkka Mannerheimin kuoleman muistosanoissa ruotsalainen kreivi ja kenraali Arcchibal Douglas totesi, että Mannerheim oli kunnian mies ilman kunnianhimoa (Turtola 2019). Mikäli vakuutut sanojan sanoista ja lähdet kirjoittamaan kirjaa, niin silloin voit kirjoittaa kirjan vilpittömässä mielin ja kuvailla tilanteita, missä esimerkiksi Mannerheim toimi ilman kunnianhimoa. Tällöin lähdet luomaan historiaa, jossa Douglasin sanat ovat pohjalla. Historian kirjoitus sinällään on varmasti ihan hyvä ja tilanteet oikeita. Jos lähtöolettamus on väärä, niin kyllä näkyy se myös kirjan reflektoinneissa.

Matti Turtolan teoksessa käydään Mannerheimin elämäntaipaletta läpi arvostavasti, mutta monissa kohdin annettiin erilaista näkökulmaa tapahtumiin kuin ennen. Turtolan mukaan esimerkiksi juuri henkilökohtainen kunnianhimo, vallanhimo ja jopa kostonhimo olivat kantavana voimana läpi Mannerheimin koko uransa nuoresta upseerista aina Suomen marsalkaksi ja presidentiksi asti. Turtola kuitenkin korostaa, että nämähän ovat inhimillisiä piirteitä, vaikka kyse onkin merkittävästä sotilaasta ja valtiomiehestä. Ei inhimilliset piirteet tee henkilöstä huonompaa, se tekee inhimillisemmän. Tilanteita on myös paljon relevantimpaa arvioida, kun huomioidaan ihmiset. (Turtola 2019.)

Juha Vakkurin teoksessa selkeästi Mannerheimia kohotettiin ja pidettiin myyttisessä kansallissankarin asemassa, jossa kritiikkiä suunnattiin pois Mannerheimistä. Lisäksi toisessa maailman sodassa päämajan tiedustelujohtajana toimineen Aladár Paasosen roolia korostettiin ja Paasosen ajatuksia tuotiin kirjassa selkeästi esille. (Vakkuri 2017.) Oliko Vakkurilla ja Paasosen välillä joku linkki, en tiedä. Voisi melkein kuvitella, että Vakkurin teoksessa saattoi olla pohjalla vääränlainen lähtöolettamus, minkä pohjalle kirja rakennettiin.

Kirjat kertoivat monessa kohti samoista tapahtumista ja molemmat lukemalla koin saaneeni paremman kuvan siitä, mitä oikeasti oli tapahtunut. Mieleen heräsi, että samalla tavalla on merkitystä, mitä ja erityisesti miten kirjoitamme yrityksen historian. Luommeko kuvan yrityksen toiminnasta virheettömän kylmänä suorittajana vai onko yrityksen matkassa inhimillisistä syistä johtuvia haasteita, joita pyritään ratkaisemaan. Näkökulmalla on väliä.

Lähteet:
Turtola, M. 2019. Mannerheim. Äänikirja. Tammi
Vakkuri, J. 2017. Mannerheim ja saksalainen suudelma. Like kustannus Oy.