Aki Hintsa Voittamisen Anatomia antoi oivalluksia omaan elämääni. Kirja käsittelee elämässä menestymistä erilaisin teoreettisin mallein kuten 4321- ja LFA-malli. Hintsa painottaa kirjassaan itsensä ja sitä kautta kokonaisuuden ymmärtämistä. Vaikka kirja antoi hyviä neuvoja ja kannustin porkkanoita, aiheutti se myös minulle pienen kriisin. Jos niin pienillä muutoksilla voi saada paljon aikaan, miksi en pysty edes pieneen muutokseen. Miten en osaa vastata edes kysymykseen “Kuka olen?”. Menestyjien ympärillä pyörivä kirja, aiheutti myös alemmuuden ja paineen tunnetta. Minun on tehtävä parempia ratkaisuja, muuten en menesty. Ajatus myös omasta saamattomuudesta toi stressin siitä, kuinka pitäisi tehdä jotain tuottavaa, vaikka Hintsa painottikin keskittymään siihen mitä tekee milläkin hetkellä. Kokonaisuutena kirja oli opettava ja olen koonnut tähän esseeseen keskeisimmät ajatukseni. Osa huippu oivalluksistani on hukkunut ja unohtunut tieto tulvaan. Kirjaa lukiessaan kannattaakin pitää ajoittain tauko ja kirjoittaa ylös itselleen tärkeimmät knopit. Olkoon tämä ensimmäinen “oivallukseni”. 

Aloitetaan kliseestä. Kävely on helpoin keino, mutta myös tehokas keino parantaa omaa hyvinvointiaan. Jos lisää kävelyä päivittäin vain reilun kilometrin, tulee kävelleeksi vuodessa noin 9 maratonia. Entä jos kävelisin muutaman kilometrin enemmän päivittäin. Tulisi vuodessa jo suorittaneeksi 18 maratonia. Ajatus 18 maratonin kävelystä vuoden aikana kuulostaa minulle suorastaan kammottavalta. Pieniin osiin jaettuna se on kuitenkin helppo suorittaa ilman minkäänlaista ponnistelua. Autopaikkani on 1,5 kilometrin päässä koulusta. Ensimmäinen ajatukseni oli: “Onpas kaukana, millä nyt kuljen loppumatkan? Pitäisikö ostaa sähköskuutti tai joku vastaava vempele millä pääsen perille”. Hintsan innoittamana päätin kävellä. Näin kävelen viitenä päivänä viikossa kolme kilometriä, joka tekee vuodessa 780 kilometriä eli noin 19 maratonia. Todettakoon, että olen nykyisin melkoinen maratoonari. 

Tavoitteiden asettaminen ja jaksotus oli yksi Hintsan tärkeimmistä pointeista. Ennen tavoitteiden asettelua tulisi kuitenkin palata omaan itseensä ja ydinkysymyksiin. Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Ilman näiden kysymysten vastauksia ei Hintsan mielestä ole edellytyksiä päästä tavoitteisiin. Ydinkysymyksiä Hintsa kutsuu “coreksi”. Vastan coren jälkeen päästään sitoutumiseen ja muihin menestykseen vaikuttaviin seikkoihin, joita ovat: terveys, ravinto, palautuminen, biomekaniikka, henkinen energia ja fyysinen aktiivisuus. Menestys on siis laaja kokonaisuus, joka vaatii alkuun itsensä tutkistelua. Hintsa kuvaa ajatusta menestyksen ympyrällä, jonka ydin muodostuu coresta, sisempi osa sitoutuneisuudesta ja ulkokehä elämän reaaliteeteistä. Olen omassa elämässäni lähestynyt tavoitteita aina reaaliteettien kautta, kuten: miten palaudun ja syön. Ydinkysymysten pohtiminen on unohtunut, joka on tehnyt tavoitteistani lähinnä stressin lähteitä, joita yritän sammutella näennäisellä tekemisellä. Tiivistetysti: Älä mieti mitä haluat, vaan miksi haluat.

4321-malli on Hintsan keino asettaa viikolle tavoitteet. Neljä hyvää tuntia päivässä tehokasta työskentelyä. Kolme asetettua tavoitetta viikolle. Kaksi askelta mielentyhjentämiseen. (Merkitse muistettavat asia ylös, jolloin voit tyhjentää oman työmuistin päästäsi. Varaa aikaa merkattujen asioiden läpi käymiseen.) Yksi iso kysymys päivässä. Se voi olla mikä vain kysymys, jonka pohtiminen vaatii laajaa ajattelua, joskus jopa vilkasta mielikuvista. 4321-malli on hyvä ohje viikkoon, jonka toteuttaminen ei vaadi ponnistelua, mutta se voi olla erittäin antoisa. Jos työpäivät ovat pitkiä ja tuntuu siltä, ettei saa mitään aikaseksi, ei tarvitse kuin pinnistellä tehokkaasti neljä tuntia päivässä ja on saavuttanut päivittäisen tavoitteen. Kolme tavoitetta viikossa on realistinen ja toteutettava. Tavoitteiden ei tulisi olla stressin lähteitä vaan helpottaa tehtävien rytmitystä. Jos viikolle ei ole selviä tavoitteita, saattaa viikon aikana tehdä useaa kymmentä erilaista tehtävää, jotka tulisi hoitaa. Lopputuloksena on pelkkiä suorituksia ja ajan käytön ongelmia. Oman työmuistin tyhjentäminen on mielestäni tärkein. Minulla ei ole kalenteria. Kaikki aikataulut ja tehtävät ovat vain päässäni. Se aiheuttaa valtavaa stressiä, vaikka olen luullut, että kalenteri tuo mukanaan enemmän stressiä, kun kaikki tehtävät ovat näkyvillä. Totuus on päinvastainen. Yhden ison kysymyksen pohtiminen on minulle itsestään selvyys. Usein lopputuotoksena on liikeidea, joka on mahdoton toteuttaa, mutta ajatuksena kiehtova. Saan luovuudesta energiaa. Olkoon tämä piristysruiskeeni jokaiseen päivään. 

Hintsa on toiminut huippu-urheilijoiden valmentajana ja päässyt seuraamaan huippu-urheilijoita lähietäisyydeltä. Hintsan suurimpia kysymyksiä oli, miksi afrikkalaiset juoksijat köyhistä oloista voittavat suomalaiset, vaikka meillä on loputtomat resurssit. Usein puhutaan geeniperimästä. Geeneillä on toki vaikutus, mutta näin suurta tulos eroa ei pelkät geenit selitä. Suomessa ja länsimaissa mahdollisuuksia on loputtomasti. Tämä heikentää sitoutuneisuutta. On vaikea mennä illalla aikaisin nukkumaan, kun televisio ja monet muut älylaitteet ovat jatkuvasti käytettävissä. On vaikea syödä terveellisesti, kun vaihtoehtoja herkuista ja ravintoloista on loputtomiin. On vaikea pitää mielenterveydestä kiinni, kun mikään ei riitä ja aina pitää olla jotain enemmän. Houkutukset ja mieliteot vievät valtavasti resursseja. Köyhissä maissa näin ei ole. Vaihtoehdot on valmiiksi rajattu, joten keskittyminen on helpompaa. 

Meillä on myös lääketieteellistä osaamista huomattavasti enemmän. Ongelmana on kuitenkin verkostojen keskinäiset erimielisyydet. Eri lajit, jopa eri seurat ovat jakautuneet pienempiin kuppi kuntiin, joista huudellaan omia tuloksia ja näkemyksiä. Kansainvälisellä tasolla menestyminen edellyttää kaiken osaamisen yhdistämistä. Keskinäinen kilpaileminen osaamisen kanssa ei edistä ketään. Köyhissä maissa rajalliset resurssit on yhdistetty, jotta päästään optimaaliseen tulokseen. 

Köyhissä maissa myös perhesiteet ovat tärkeämmässä roolissa. Oma perhe todellakin on oma perhe, josta saadaan henkisiä voimavaroja. Suomessa ollaan itsenäisempiä ja moni hankkii omat henkiset voimavarat muualta. Suhteiden rakentaminen ja rikkoutuminen raastavat henkistä hyvinvointia. Urheilun ohella pitää myös tehdä työt ja hoitaa muut velvoitteet, joka tiputtaa monen kansainvälisen suomalaisen urheilijan palkintopallilta. Suomen kulttuuri erot Afrikkaan nähden ovat valtavat. Tässä oli vain muutama esimerkki hahmottamaan tilanne eroa kulttuurien välillä urheilussa menestymiseen. 

Harrastan itse voimanostoa, en kansainvälisellä tasolla enkä edes seurapiiri tasolla. Miksi en. Ongelmat alkavat jo oman coren hahmottamisesta. Mitä oikeasti haluan. Haluanko olla voimanoston ammattilainen? En tiedä vastausta, joka tiputtaa sitoutuneisuuden heikoksi. Jäljelle jää ulkokehän asiat, miten nukun, syön ja treenaan. Niiden pohtiminen ei kuitenkaan poista ydinongelmaa. Miksi haluan olla voimanostaja? Aki Hintsan tuomat asiat urheilussa menestymiseen, oli minulle shokki. Pyörin vieläkin coren ympärillä. En halua edes vastata coreen, koska pelkään lopputulosta. Joutuisin luopumaan haaveestani, olla ammattilainen voimanostossa, koska en oikeasti halua sitä. Entä miten Suomessa on voimanoston kulttuuri? On monia seuroja, jotka kilpailevat keskenään, jopa valmentajat kilpailevat keskenään osaamisellaan. Harrastajat riitelevät keskenään foorumeilla, koittaen vain voittaa argumenteillaan toiset. Lajin sisäiset riidat repivät menestyksen pieniksi palasiksi. Tämän kaltaisessa ympäristössä on erittäin vaikea menestyä. Onneksi Suomesta löytyy muutamia ammattilaisia, jotka pitävät lajia yllä. En tiedä miten he ovat raivanneet tien kohti menestystä. Foorumeilla puhutaan geenimonstereista, todellinen vastaus on jotain aivan muuta. Heillä on menestyksen ympyrä hallussa. 

Minun ensimmäinen tavoitteeni on selvittää core, eikä pyöriä epämääräisissä ajatuksissani siitä mitä haluan olla. On vaikea miettiä, mikä haluaa olla, jos ei tiedä edes kuka on. On aika hyväksyä fakta, että minä harrastan voimanostoa, mutta minulla ei ole halua olla siinä kilpailija. Ajatus pelkästä harrastelijasta kuulostaa minun korvaani surkealta, mutta se on fakta. Olen kuntosaliharrastaja. Coren selvittämisen jälkeen, on aika miettiä uusia tavoitteita elämässä, joita voin lähteä ensimmäistä kertaa rakentamaan sisältä päin. Teen sitä mitä aidosti haluan, enkä sitä mikä kuulostaa hienolta. En halua enää pudota ansaan, jonka pinnalla on rikas, menestyvä ja voimakas mies, mutta pohjalla epämääräistä stressiä tekemättömistä asioista kokeva poika. Haluan rakentaa tulevaisuuteni pienin ja harkituin askelin. 

Lähteet:

Hintsa, A. 2015. Voittamisen anatomia. E-kirja. Helsinki. WSOY.