Muumimamma valmiina palvelukseen

Viime kevään lopulla yllätin itseni ja varmasti kaikki muutkin, ja hain Hurman johtoryhmän yksilöjohtajan, eli muumimamman, eli HR.n paikkaa. En oikein vieläkään käsitä, että mut valittiin siihen. Ne tyypit oikeesti haluaa, että mä johdan ja ohjaan, autan ja haastan niitä. Siis mitä, niin siistiä. Onhan mut epävirallisesti useaan otteeseen jo nimettykin Hurman muumimammaksi, tai ainakin Ansku on nimennyt, joten kai on aika tehdä siitä roolista virallista.

Mun luonne on hillitty ja rauhallinen, en korosta isossa porukassa itseäni tai hakeudu vaistomaisesti vastuurooleihin. Se ei kuitenkaan tarkoita et vastuuroolit ei olis mua varten tai, että mulla ei olis kunnianhimoa. Vahingossa en vastuurooliin päädy, vaan mun pitää tietoisesti haastaa itseni. Oon jo vuoden tiennyt, että haluan toimia Hurman HR:nä, sillä mun ihmistuntemus ja aito kuunteleva läsnäolo pääsisi niin oikeuksiinsa siinä roolissa. Aikasemmin ei vaan oo energia riittäny, kausi olisi mennyt silloin hukkaan. Nyt ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että energiaa löytyy, kehittymishalu on suuri, ja oon tosi innostunut tästä pestistä. Nyt kun sain tän mahdollisuuden Hurman joryssa, haluan näyttää oman potentiaalini ihmiskeskeisenä muumimammana, joka on ymmärtävän ja lempeän lisäksi myös oikeasti pätevä ja ahkera.

Haluaisin kehittää palautekulttuuria aidoksi, rehelliseksi ja hyödylliseksi, ja haastaa sillä myös itseäni, sillä liian helposti välttelen konflikteja ja vaikeita tilanteita, ja haluan oppia antamaan ihmisille hetkessä palautetta. Aion kysyä myös omasta toiminnastani palautetta pitkin kautta, jotta voin kehittää itseäni jatkuvasti. Ongelmien rehellinen pöydälle nostaminen ja asioiden kyseenalaistus on mun mielestä arvokasta toimintaa, ja haluan kehittää sitä osaksi Hurman kulttuuria. HR:n roolissa toimiminen haastaa mut epämukavuusalueelle, mutta tosi kiehtovalle sellaiselle. Mulla on paha tapa välillä töksäytellä tympeitä kommentteja täysin vahingossa hyvästä tilannetajustani huolimatta, ja haluan tsempata tietoisesti myös tässä. Viime syksynä suurin osa tiimistä haasto mua hakemaan johtorooliin, enkä oo todellakaan unohtanu sitä. Ehkä tiimi siis näkee mussa jotain piileviä kykyjä, ja ehkä näen niitä myös itse. Yks suurimmista opeista tulevan kauden aikana tulee varmasti olemaan muiden johtamisen ohella onnistunut itsensä johtaminen ja stressinhallinnan kehitys, ja ne tulee oleen mulle kyllä tosi ajankohtaisia oppeja.

Tiimistä huokui viime keväänä huonovointisuus ja motivaation sekä merkityksen puute, ja haluan keskittyä tähän ja auttaa tiimiläisiä jo ennen kuin jaksaminen kärsii vakavasti. Opin viime keväänä omasta kokemuksesta sen miten tärkeää on pitää pienistä perusasioista huolta mitkä helposti kiireen keskellä unohtuu, kuinka pitää asiat tärkeysjärjestyksessä ja miten oma jaksaminen palautetaan ennalleen. Hyvinvointia parantaakseni haluun keskittyä myös yksilöiden motivointiin ja merkityksellisyyden tunteeseen, että jokainen tuntisi olevansa tärkeä osa Hurmaa. Merkityksellisyyden tunne voimistuu, kun yksilöiden vahvuuksia otetaan paremmin hyötykäyttöön, ja jokainen tietää olevansa merkittävässä roolissa. Motivaatiota lisätäkseni syksyn pajoissa opitaan hyödyllisiä uusia taitoja viikoittain. Tiimissä on tiedossa myös muutoksia, sillä viime keväänä reissanneet Emppu, Pete ja Sanna ovat jälleen mukana, ja haluan auttaa heitä löytämään paikkansa uudestaan tiimissä, joten tiimin yhteinen aika tulee varmasti tarpeeseen.

Jos en olis saanut ladata akkujani alkuvuonna, en olisi nyt aloittamassa uutta kautta HR:n pestissä. Haluan kiittää mun tiimiä, Hurmaa, kun ne piti musta huolta, nyt on mun vuoro pitää niistä huolta. Kiitos tyypit, rakkaudella Tessukka.♡