Digitalisaatio, tuo vanhan kansan pelkäämä mörkö, joka vie palvelutkin verkkoon. Siihen pätee samat lainalaisuudet kuin muihinkin uudistuksiin: Voit joko olla siinä joko mukana tai yrittää epätoivoisesti hidastaa sitä, mutta pysäyttämään sitä et pysty. Kaikki asiointi tapahtuu nykyään netissä. Ostokset, verotus, tuet, luvat ajanvaraukset ja asuntoesittelyt, kysy vaan ja se siirtyy heti sinne tai sille koodataan mobiilisovellus. Ainut poikkeus taitaa olla jotkut PRH:n yrityksiin liittyvät asiakirjat, jotka vaaditaan edelleen paperillisena, mutta ehkäpä hekin siirtyvät pian jo korppujen käyttöön.

Nykypäivänä nuorempi sukupolvi elää melkoisessa digitalisaatiokuplassa. Lapset koodaavat päiväkodeissa ja alle 30 vuotiaille somen käyttö on arkipäivää. Samaan aikaan 500 000 yli 65-vuotiasta ei käytä tietokonetta laisinkaan. 20 vuoden päästä meitä palvelee vain robotit tai elämme pelkässä matrixissa, mutta samalla se sama vanhus on vasta 85-vuotias. Maailma muuttuu ja helposti luulisi, että automaattisesti kaikki sen mukana, mutta todellisuudessa se pätee vain nuoriin. Nuorempi ikäpolvi sopeutuu muuttuvaan maailmaan ja opettelee itsenäisesti kaikkea, mutta vanha koira ei taas opi temppuja ainakaan yhtä hyvin.

Heräsin tähän samaan asiaan oikeastaan 12h toimeksiannossamme, missä teimme asiakkaalle digitaalisen markkinoinnin suunnitelman ja ajatus tuotosta luovuttaessa oli ”antaako tämä mitään uutta asiakkaalle? Eikö Facebookin käyttö ole aika itsestäänselvyys?”. Ei ollut 50-vuotiaalle asiakkaallemme, vaikka hänkin oli jo sitä jonkin verran toteuttanut. Sama pätee omiin vanhempiini. Oikeastaan ainut asia mitä koneella osataan, on sähköpostin katsominen ja ne ohjelmistot, joita käyttää työssä.

Mitä mahdollisuuksia tässä sitten on? Oikeastaan oikein valjastettuna tämä on todella iso markkina, missä koulutetaan vanhempaa sukupolvea digitalisaation tuomiin palveluihin ja sosiaalisen median palveluiden käyttöön. Esimerkiksi monissa suurissa yrityksissäkin keski-ikä voi olla hyvin korkea, mutta silti nykypäivän haasteisiin täytyy kyetä vastaamaan. Joko tilataan konsultti, tai ulkoistetaan koko asia ulkopuoliselle.

Sukupolvellani on siis käytännössä ”luonnonlahja”, jolla voi tienata omaisuuksia. Somen viihdekäytöstä ja tietoteknisestä harrastelusta voi siis lopulta tehdä itsellensä ammatin, kuten unelmatilanteessa pitäisikin.

Kun katsot tämä, niin ymmärrät paremmin: https://areena.yle.fi/1-4299245