Perttu Pölösen kirjassa käsiteltiin tulevaisuuden taitoja kirjan nimenkin mukaisesti – tulevaisuuden lukujärjestys. Tulevaisuuden tuomasta nopeatempoisesta muutoksesta puhutaan joka puolella. Olet varmaankin sen huomannut, mikäli olet kiinnostunut työelämän tulevaisuudesta. Paljon se on kiinni myös omasta asenteesta, ja siitä miten suhtautuu tulevaisuuteen. Tulevaisuus on niin laaja käsite, ja sitä voidaan hämmästellä monista eri näkökulmista. Tässä esseessä pohdin tulevaisuutta moraalin, yrittäjyyden ja rakkauden näkökulmasta.

Haluan kertoa heti kättelyssä, että luettuani erilaisia teorioita ihmiskäsityksistä ja erilaisista orientoituneisuuksista, ne varmasti vaikuttavat ajatteluuni tässä(kin) esseessä. Selitän lyhyesti mitä tarkoitan: esimerkiksi ihmiskäsitys X:n mukaan ihminen on lähtökohtaisesti laiska ja tyhmä, ja ihmistä pitää seurata ja valvoa erityisesti mitä tulee työntekemiseen. Ihminen ei tee mitään, ellei anneta selkeitä käskyjä ja rajoituksia tekemiselle. Ihmiskäsitys Y:n mukaan ihminen taas on luontaisesti utelias kokeilemaan ja tutkimaan. Ihmiseen voi luottaa ilman, että järjestetään raskaita seurantatoimenpiteitä. Tähän voisi vielä lisätä sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät – tekeekö jotain siksi, että on aidosti kiinnostunut jostain asiasta vai jonkin ulkoisen palkinnon esimerkiksi kehun takia?

Olen pyrkinyt olemaan tarkka siinä, että suurin osa tekemistäni projekteista tai muusta elämään liittyvästä teen sisäisten motivaatiotekijöiden takia. Siksi on välillä helppo ottaa kritiikkiäkin vastaan, sillä en pyri tekemään jotain kehujen tai palkintojen takia. Se ei minulle yksinkertaisesti riitä. Ja parasta on, että luonne kehittyy kokoajan niin nämä asiat voi olla todella erilaisia asioita keskenään riippuen vaikka ajasta.

Moraali

Mikäli sikäli käy niin kuin näyttäisi käyvän koneiden suhteen, moni asiaa tulee olemaan jollain tavalla koneen kautta tai koneen kanssa tehtävää työtä. Kone päihittää meidät satanolla tehokkuudessa, laadussa ja monessa muussa, joten ne eivät ole välttämättä enää sellainen taitoja mihin kannattaa keskittyä. En halua yleistää, riippuu tietenkin kaikesta. Meidän ihmisten tehtäväksi jää hitaat prosessit, kuten erilaiset moraaliset kysymykset. Mikä on oikein ja mikä väärin? Tulemme miettimään näitä asioita, kun koneelle ohjelmoidaan moraalia sekä etiikkaa.

On puhuttu paljon siitä, kun itseohjautuvia autoja alkaa tulemaan markkinoille, niin miten ohjataan niihin moraalia? Suojeleeko auto kuskia vai tien ylittävää lasta? Kirjoitetaanko itseohjautuvan auton ostohetkellä jokin sopimus, missä saa itse päättää onko oma elämä arvokkaampi kuin toisen?

Nämä ovat kysymyksiä mihin ei ole oikeaa vastausta. Mutta tällaisten kysymysten äärelle olemme menossa. En itsekään tiedä, mitä mieltä olen ja kuka sen päättää kuka on arvokkaampi kuin toinen? Voiko tehdä sopimuksen johonkin piirteeseen tai asemaan liittyen? Voiko esimerkiksi presidentti allekirjoittaa sopimuksen missä hänen elämänsä on tärkeämpi kuin muiden vai nimenomaan toisinpäin? Ajaako presidentti edes tulevaisuudessa itseohjautuvalla autolla jos törmätään tällaisiin kysymyksiin? Entä miten se vaikuttaa jos vaikutusvaltaiset ihmiset välttelevät tällaisia autoja? Joskus luin jostain, että kysymyksiin pitäisi varata aikaa 50 minuuttia ja vastauksiin 10 minuuttia. Tässä se ei taidakaan ihan toimia. Moraaliin ja itseohjautuviin autoihin liittyy myös paljon sellaista mitä emme vielä tiedä.

Yrittäjyys

Tiimityöskentely, oppiminen, luovuus ja kokeilut. Nämä termit toistuvat monissa eri paikoissa kun puhutaan yrittäjyydestä ja nämä olivat myös kirjan yksi keskeinen viesti. Tiimityöskentely on joskus vaikeaa ja raskasta, eikä todellakaan helppoa. Tämä tulee ilmi varsinkin silloin, jos tiimi on monimuotoinen. Mitä monimuotoisempi tiimi on, sitä vaikeampia tehtäviä se pystyy ratkaisemaan. Tässä pitää vain hyväksyä myös se, että asiat eivät aina riitele vaan myös ihmiset. Ja se on ihan fine. Seuraava mielipiteeni perustuu täysin ylä-aste ja lukioaikaisille ryhmätöille, sillä mielestäni kouluissa mennään pieleen siinä, että ryhmätyöt ovat aivan liian helppoja. Siis oikeasti yhden ihmisen tehtäviä töitä. Ja yleensä saattaakin olla niin, että yksi tai kaksi opiskelijaa tekee koko ryhmätyön. Tässä ei ole kauheasti järkeä, että on koottu tiimi helppoa tehtävää varten. Tällöin myös saattaa syntyä illuusio siitä, että ei tarvitse tiimiä ympärilleen. Ja se on vaarallista. Kaikki tarvitsevat tiimiä, jos ratkaistava ongelma on haastava. Tämä tulee ilmi myös yrittäjyyden näkökulmasta. Sitä vaikeampia globaaleja ongelmia voidaan ratkaista, mitä moninaisempi tiimi meillä on sitä tekemässä. Toki, uskon myös siihen että en selkeästi ymmärrä jotain jos mielipiteeni on niin karkea liittyen kokemuksiini lukion ryhmätöistä.

Entä oppiminen? Kirjoitan (tai tällä hetkellä vielä luulen kirjoittavani) opinnäytetyötäni oppimisesta ja oivaltamisesta. Saatko potkua arkeen enemmän osaamisesta vai oppimisesta? Varmaan riippuu ihmisestä, itse saan oivaltamisesta ja oppimisesta lisää energiaa ja tarmoa. Toki ehkä pienen tuskailun kautta.

Luovuus ja kokeilut tulevat esittämään isompaa roolia työelämässä, sillä aikaisemmin on ehkä voinut mennä havaitse-kokeile-toimi menetelmällä, mutta painopiste on muuttumassa kokeile-havaitse-toimi -menetelmään yhä enemmän. Eli siis ei tarvitsekaan tietää kaikesta kaikkea? Mahtavaa! Tarvitsee olla siis rohkea. Rohkea epäonnistumaan ja kokeilemaan uudestaan. Tästäkin puhutaan paljon, mutta sitten kun se osuu omalle kohdalle, muuttuu helposti epävarmaksi.

Oppimisorientoitunut ihminen on sellainen, joka tekee joitakin asioita, tiedättekö – anyway.

Esimerkiksi luin BL-kautenani ja apuva-kautenani paljon johtamiseen liittyvää kirjallisuutta. Vaikka en ole enää kummassakaan roolissa, luen silti ja olen silti kiinnostunut johtamisesta ja valmentamisesta. Myöskin vaihdan ajatuksia tämän hetkisen apuvan Peteä enemmän kuin mielelläni ja yritän oppia muiden johtamisesta. Johtaminen on ilmiönä todella kiinnostava ja sen tuomat muut teemat kuten systeemiäly, muutokset, yrityskulttuuri jne. Olen kiinnostunut, sillä motivoidun siitä kun asiat menevät eteenpäin ja jotain tapahtuu. Koulun aikana kärsivällisyyteni on kasvanut huomattavasti, vaikka vieläkin saattaisi olla parantamisen varaa.

Välittäminen

Välittämistä voi ajatella myös taitona. Sitä voi opetella, harjoitella ja ottaa yhdeksi fokukseksi, mihin keskittyy ja muistuttaa siitä itseään. Se voi tapahtua hyvin luonnostaan ja eri ihmiset myös viestivät ja näyttävät välittämistään eri tavoin. Siksi sitä on välillä vaikea muissa tunnistaa välittämistä, vaikka se on siellä. Välittäminen on kaikkea sitä, mitä koneella ei ole. Koneella ei ole persoonaa tai luonteenpiirteitä, joten tuodaan me omamme näkyväksi. Kohteliaalla tavalla tottakai, mutta ei tarvitse pelätä erilaisia persoonia. Niitä pitäisi juhlistaa!

Välittämiseen kuuluu myös rauha, anteeksianto ja suvaitsevuus. ”Ainoa tapa muuttaa maailmaa paremmaksi on osata rakastaa” (P. Pölönen, e-kirja 2020). Tuleepa mieleen myös loistava käytännön esimerkki välittämisestä. Meillä oli Promisian strategiapäivä tällä viikolla, jonka aloitimme niin, että käytimme aikaa siihen, että olemme kaikki samalla sivulla. Ensimmäinen steppi oli jakaa yhteinen tilannekuva; eli missä nyt mennään. Aikaa tähän käytimme yllättävän paljon, mutta se on sivuseikka ja vain hyvä asia, sillä puhuttavaa riitti.

Tiimiläisten persoonallisuuksia voi tarkastella sovinnollisuuden (yksi big five -persoonallisuuspiirteiden puoli) näkökulmasta. Itse koen olevani välittävä, jos en ole niinkään sovinnollinen. Sovinnollisuudella tarkoitetaan miellyttämisen halua ja sitä että pyrkii olemaan muiden kanssa samaa mieltä. Mielestäni se ei johda pitkälle. Riidanhaluinen en ole, mutta konfliktipositiivinen kyllä. Jos joku on eri mieltä niin mielestäni se on tosi fine ja on ihanaa kuulla täysin eriäviä mielipiteitä, sillä se kertoo ajattelun laajuudesta mihin yksin aivoillani en pysty. Toinen voi taas ajatella täysin toisin; näyttää välittävänsä kun pyrkii pitämään hyvän mielen kaikilla ja sen että kaikki olisivat yhtä mieltä. Tämä on vain yksi välittämisen tarkastelun näkökulma, ei koko homma.

Kun tiimissä puhutaan totuuden mukaisesti omasta kokemuksen näkövinkkelista, sen lähemmäksi totuutta ei päästä. Kenenkään kokema totuus ei jyrää jonkun toisen kokeman totuuden yli olemalla ”enemmän totta”. Eli kun puhutaan avoimesti omista kokemuksistaan mitkä ovat itselleen totta, tiimi voi mennä eteenpäin. Ja nyt voitaisiin seuraavaksi puhua dialogista. Toki, niin kuin kaikissa asioissa myös tässäkään ei kannata ajatella mustavalkoisesti. Jos on jokin ajatus tai epäily, että onko jokin asia todellakin niin tai näin, se kannattaa ottaa tiimin kanssa puheeksi että onko vai ei, ja miten muut sen kokevat. Melko paradoksaalista, mutta joskus tiimityölle ominaista on hämmennys, epävarmuus ja tuskaisuus.

”Meidät saa miettimään tekojamme vasta kun huomaamme, että toinen puhuu sydämestään” (P. Pölönen, e-kirja 2020). Tähän kiteytyy myös moraali ja yrittäjyys ja oppiminen. Proakatemialla oppimme kaikkea tätä. Tulevaisuudessa se on tärkeää – hyvät tunnetaidot ja empatia.