Millä tavoilla ihminen voisi suoriutua paremmin ja päästä tavoitteisiinsa? Onko lahjakkuudella ja lopputuloksella suuri yhteys vai voisiko esimerkiksi jokaisen arkipäivän valinnat vaikuttaa lopputulemaan enemmän? Luin Norjan suosituimman mentaalivalmentajan Erik Bertrand Larssenin kirjan Paras. Kirja laitto minut ajattelemaan paljon ja sain hyviä vinkkejä, miten pärjätä ja onnistua paremmin suoritustilanteessa, oli sitten tärkeä ottelu tai kokoustilanne. Larssen valmentaa norjalaisia huippu-urheilijoita sekä liike-elämän johtajia ja yksi kirjan tärkeimmistä pointeista onkin: Mikä erottaa oman alansa huipun muista ihmisistä?

Matkalla huipulle tärkeintä ovat arkipäivän valinnat. Lähes kaikki kyllä tietävät minkälaisia valintoja kannattaa tehdä päästäkseen joku päivä tavoitteisiin, mutta silti eivät niitä tee. Suurimmaksi ongelmaksi tulee ihmisten mukavuuden haluisuus ja esimerkiksi tätä asiaa mentaalivalmentaja pyrkii ihmisten kanssa kehittämään, eli muuttamaan hieman päivittäisiä tapoja. Sen seurauksena usein on suoritusten paraneminen pitkässä juoksussa huomattavasti.

Konkreettisia esimerkkejä löydän paljon omasta elämästäni. Usein valitsemalla hiukan viisaammin voisi urheilusuoritus ja edistyminen koulussa tai töissä olla parempaa.

– Alanko valmistautua kahden viikon kuluttua olevaan kokoukseen tai työn palautus päivämäärään nyt vai vasta myöhemmin?

– Katsonko vielä yhden jakson hyvää sarjaa vai menenkö heti nukkumaan ollakseni virkeä seuraavana päivänä?

Pienistä valinnoista koostuu loppujen lopuksi suuria eroja. Mukavuuden haluisuus tulee ihmisillä luonnostaan, siksi parhaita aloissaan ovat yleensä ne, ketkä pystyvät tästä tunnetta välillä välttämään ja rikkomaan omia rajojaan päivittäisessä elämässään. Urheilumaailman esimerkkiä käyttäen Erik käskeekin kirjassa miettimään, mitä kilpakumppanisi tällä hetkellä tekee ja millä valinnoilla voisit tänään voittaa hänet.

Usein ajatellaan, että parhaaksi johtajaksi tai parhaaksi jalkapallon pelaajaksi ei voi tulla ilman suurta lahjakkuutta. Itse olen ajatellut, että kaikki on loppujen lopuksi kiinni intohimosta, asenteesta, päivittäisistä rutiineista ja toistoista asioita harjoitellessa. Kirja puoltaa mielipidettäni ja kertoo suurimmaksi menestyksen avain tekijäksi harjoittelun määrän. Ne, jotka viettävät eniten tunteja harjoitellen omaa alaansa ovat lähes aina huippuja ja samalla parempia kuin muut. Nuorena lahjakkuus voi vielä näkyä hyvinä tuloksina harjoitusmääristä riippumatta, mutta loppujen lopuksi harjoittelu ja toistot ovat ne, jotka määrittävät ketkä ovat parhaita.

David Beckham, Tiger Woods ja Michael Jordan eivät olleet lajiensa parhaimmistoa ainoastaan lahjakkuuden takia. He harjoittelivat, nukkuivat ja söivät yksinkertaisesti paremmin kuin muut.

Esimerkkinä parhaat sijoittajat erottuvat myös sillä, kuinka paljon aikaa ovat asioiden tutkimiseen käyttäneet. Warren Buffett, kaikkien aikojen menestynein sijoittaja ei myöskään ole paras ainoastaan tuurilla. Hän on opiskellut paremmin kuin muut ja myös luottanut itseensä vaikeina aikoina. Itseluottamus on myös tärkeää, sillä sijoittajana ja yksilö urheilijana olet vastuussa itse omista ratkaisuistasi, eikä joukkue ole aina takana tukemassa.

Kun arki on kunnossa ja valinnat siinä tukevat tavoitettasi, miten sitten onnistua itse kokouksessa tai kilpailussa. Larssenin mielestä suoritustilanteessa onnistuminen koostuu jännityksen hallinnasta, visualisoinnista ja moodista.

Visualisointi eli ns. mielikuva harjoittelu on itselle osittain tuttua, usein ennen pelejä mietin tulevia tilanteita ja olen kokenut sen toimivaksi valmistautumiseksi. Ruotsissa on tehty aiheesta tutkimus, jossa golfin pelaajat jaetaan kahteen ryhmään, jossa toiset harjoittelevat tuttuun tapaan ja toinen ryhmä pelkästään visualisoiden. Yllätyin todella, mutta lopputulokset ryhmien taitotasosta myöhemmin olivat täysin samat. Voi siis arvailla kuinka paljon edellä toinen ryhmä olisi ollut jos olisivat lisänneet hieman normaalia harjoittelua vielä visualisoinnin lisäksi.

Tärkeät tapaamiset ja kokoukset ovat johtajalle näytön paikka. Myös niihin pystyy valmistautua visualisoimalla tulevaa tilannetta. Erik antaa vinkin, jonka mukaan koko tapaaminen olisi hyvä käydä mielessään läpi muutamiin kertoihin, vaikka se kuinka tylsältä voikin kuulostaa. Näin helpottaa onnistumista H-hetkellä. Tärkeää on visualisoida muutama tilanne, jotka eivät mene putkeen ja kerran tilanne, mikä menee täydellisesti. Hyvin valmistautuneena vaikutat myös paljon itsevarmemmalta, mikä tietysti on tärkeää.

Viimeisenä asiana suorituksessa tärkeää on moodi. Asia koskettaa läheisesti itseäni, joukkueeni tärkein asia peleissä onnistumiseen on hyvä moodi, ilman sitä meillä ei ole juuri mitään. Moodi on kuin olotila, jossa tunnet olevasi oikeastaan parempi kuin oikeasti edes olet siinä mitä teet. Se on itsevarmuutta, tahtoa ja kunnianhimoa. Moodia on vaikea opettaa, siihen tilaan täytyy jokaisen oppia itse pääsemään. Ihmisillä on erilaisia moodeja. Toinen on todella rauhallinen ja toinen taas voi olla erittäin kiivas ja aggressiivinen ollessaan optimaalisessa tilassa. Moodi on keskeistä urheilussa, mutta esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsivä päästessään oikeaan moodiin voi täysin unohtaa heikkoutensa. Siksi oikean moodin löytäminen on tärkeää myös liike-elämässä. Moodi on kuin kirsikka kakun päälle, jolloin arki on tavoitetta tukevaa ja valmistautuminenkin on hoidettu hyvin.

Suoriutuminen ja menestyminen omassa elämässään on loppujen lopuksi täysin itsestään kiinni. Arkityö, huolellinen valmistautuminen ja hyvän olotilan saavuttaminen suorituksessa ovat kaiken A ja O. Omaa tavoitetta lähestymisen voi aloittaa siis heti tänään – tekemällä oikeita valintoja! Larssen päättää kirjansa lauseeseen, jota koko kirjassa haetaan takaa ”Ole ihminen, joka hakeutuu usein mukavuusalueensa ulkopuolelle.”