Meillä oli Saawa osk:n kanssa paja, jossa käsiteltiin motivaatiota, itsensä johtamista, tavoitteita ja itsetuntemusta. Saimme pajan alkuun Hanna Tuomisen puhumaan näistä asioista. Hän pyysi meitä listaamaan ennakkoon ylös vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

• Millaisia tavoitteita minulla on?
• Mitä minulle tarkoittaa motivaatio?
• Miten johdan itseäni?
• Millaiset asiat estävät minua saavuttamasta tavoitteitani tai suorittamasta tehtäviä?
• Miten varmistan tarkoituksenmukaisen ajan käytön?

Näitä kysymyksiä kannattaa mielestäni kaikkien pohtia, jotka haluavat oppia johtamaan itseään paremmin. Mielestäni nämä kysymykset pohjustivat myös meidän pajamme tosi hyvin. Kaikki olivat kerenneet pysähtyä miettimään omalle kohdalleen näitä kysymyksiä ja olivat valmiiksi perillä siitä, mistä tänään keskustellaan. Ne herättivät paljon ajatuksia ainakin omalla kohdallani omasta itsetuntemuksestani, itseni johtamistaidoista, tavoitteistani ja ylipäätään siitä millainen ihminen minä olen. Huolestuin siitä, että koen tuntevani itseni melko huonosti. En ole erityisemmin pysähtynyt pohdiskelemaan omia reaktioitani tai ajatuksiani tai asioita, mitkä minua motivoisi. Mielestäni Tuomisen vierailu pajaamme oli aivan huikea. Koen saaneeni häneltä paljonkin neuvoja siihen, mitä asioita minun kannattaisi pohtia omalla kohdallani ja miten pystyisin toimimaan tavoitteellisemmin ja mahdollisesti myös tuloksekkaammin elämässäni.

Miten voin johtaa itseäni paremmin?

Tuominen pyysi pajassa meitä miettimään arjessa asioita, mitkä motivoivat meitä. Tähän apuna voi käyttää asioita tai tilanteita, missä olen tehnyt jonkun asian heti. Esimerkiksi minulle itselleni toimii rytminä se, että herään ja nousen sängystä aikaisin (noin klo 7–9), teen aamutoimeni, poistun kotoa (esimerkiksi koululle) ja aloitan hommat. Jos jään sänkyyn makoilemaan ja selaamaan puhelinta, en välttämättä saa päivän aikana mitään tehtyä. Siksi minun kannattaa nousta heti ja välttää sänkyyn makoilemaan jäämistä. Minun on helpompi myös aloittaa tekemään hommia, jos olen etukäteen suunnitellut mitä tulen tekemään. Minua myös motivoi se, että koen onnistumisia, näen kehitystä, koen pärjääväni työssäni ja koen sopivani joukkoon työ- tai kouluyhteisössä.

Osallistuin tradenomeille järjestettyyn hyvinvointiseminaariin ravintola Porossa Tampereella 12.10.2021. Siellä meillä oli kaksi puhujaa, joista Joni Jaakkola oli ensimmäinen. Hän keskittyi metataitoihin ja siihen, miten hyvä systeemi eli riittävä uni, liikunta, säännöllinen ja monipuolinen ravinto sekä koulu/ura ovat kaikki kytköksissä toisiinsa ja kuinka tärkeitä nämä perusjutut ovat arjen toimivuuden kannalta. Työn tai koulun pitää tuntua merkitykselliseltä ja riittävä uni, ravinto ja liikunta auttavat sinua antamaan parhaasi työllesi. Hän painotti myös hyvää rytmin tärkeyttä ja sitä, että kalenterin tulisi hengittää ja kannustaa tekemiseen, mutta antaa tilaa myös levolle ja vapaa-ajalle. Toisena puhujana meillä oli Emilia Vuorisalmi, joka keskittyi enemmän tunne-elämän tasapainoon rakkaushormonien avulla. Kirjoitin hyvinvointiseminaarista oman esseen, josta voit käydä lukemassa näistä asioista tarkemmin:

https://esseepankki.proakatemia.fi/arjesta-toimivaa-ja-mielekasta/

Tästä hyvinvointiseminaarista sain paljon neuvoja siihen, miten en perusta onnellisuuttani muihin ihmisiin tai asioihin sekä mihin asioihin minun tulee arjessani keskittyä, jotta saan arjestani toimivampaa. Esimerkiksi Jaakkola kehotti suunnittelemaan päivät etukäteen ja merkkaamaan kalenteriin ajan, jolloin teen ruokaa, käyn salilla ja teen työ/koulujuttuja. Koen, että omassa arjessani minun tulisi myös listata/aikatauluttaa vapaa-aikaa, jotta silloin muistan tehdä tarpeeksi usein ruokaa, urheilla, levätä ja tehdä kivoja asioita kuten nähdä kavereita. Muuten on iso riski, että teen ehkä ruokaa, mutta jään sen jälkeen sohvalle makoilemaan ja katsomaan TV:tä. Olen kokeillut itse kalenterin käyttöä päiväkirjana. Lisään sinne ajat, milloin olen syönyt tai nähnyt kavereita tai käynyt salilla yms. Tämä toimii minulla, koska siitä saa hyvän kokonaiskuvan päivästä ja pystyy kertomaan esimerkiksi, että onko arki sellaista, joka vie minua eteenpäin ja on työkuormaltaan sopiva. Minua motivoi se, että saan listata asioita ylös tai ruksia pois tehtyjä asioita. To do -listat ja seurantakalenterit ovat hyviä työkaluja, jos tällaisesta tykkää.

Emilia Vuorisalmi taas neuvoi, miten omasta arjesta saa pidettyä merkityksellisyyden. Näkökentän laajentaminen omalla kohdallani esimerkiksi on työn alla. Pitää muistaa olla kiitollinen asioista, olla tilanteissa läsnä, asettaa ja tavoitella unelmia, löytää oma luovuuden lähde ja oppia hallitsemaan pelkoja. Myös järjestyksellä kotona tai pään sisällä voi olla iso merkitys tunnetasapainon kannalta. Emilian mukaan myös kosketuksella on suuri merkitys yhden rakkaushormonin tason kannalta, mutta sen ei tarvitse olla fyysinen kosketus. Koskettaa voi esimerkiksi auttamalla jotain ihmistä tai se voi olla pelkän ajatuksen tai katseen tasolla.

Miten tutustun itseeni?

Kuuntelin Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima, jossa puhuttiin läsnäolosta ja tietoisesta olemisesta. Kirjassa annettiin neuvoja esimerkiksi omien tunteiden tunnistamiseen ja siihen, miten niiden ei tarvitse hallita minua. Voin itse valita myös reaktioni tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi, kun ärsyttää ja kiukuttaa ja tuntuu, että kaikki menee huonosti, Tolle pyysi pysähtymään hetkeksi ja miettimään, että ”Onko sinulla ongelmia juuri nyt?” (Eckhart Tolle, 2019). Kokeilin tätä omassa elämässäni. Minulla oli tosi huono fiilis. Olin mustasukkainen (oman yliajatteluni takia ilman pätevää syytä), minua väsytti sekä koin itseni paskaksi pelaajaksi padelissa ja oikeastaan kaikilla muillakin elämäni osa-alueilla. Mietin siinä hetkessä Tollen esittämää kysymystä. Eihän minulla ole mikään huonosti. Minulla on kivoja ystäviä ympärilläni, luotettava ja kannustava poikaystävä, padel on kiva laji, vaikka löinkin pari kertaa pallon verkkoon. Naapurikentän tytöt ovat ihan nättejä ja hyviä pelaajia, mutta that’s it! Poikaystäväni silti valitsee olla minun kanssani. Sain fiilikseni parannettua, kun pysähdyin miettimään tuota kysymystä ja lopulta pelini sujui paljon paremmin.

Tämän lisäksi olen pyrkinyt kehittämään ajatteluani ja keskustelemaan itseni kanssa paremmin. Pyrin muistamaan, että minun tulee ottaa aikaa enemmän myös itselleni. Välillä on hyvä olla yksin ja olla täyttämättä koko aikaa kaikenlaisella tekemisellä kuten siivoamisella, urheilulla, ruoanlaitolla ja TV:n katselulla. Olen huomannut, että joskus maiseman vaihto hetkeksi, esimerkiksi vanhemmilla vierailu on hyvä tapa ottaa omaa aikaa. Huomaan, että oma fiilikseni myös muiden ihmisten seurassa on tällaisen hetken jälkeen huomattavasti parempi.

Pajassamme vieraillut Hanna Tuominen kehotti myös kyseenalaistamaan omia tunnetiloja, tunteita ja ajatuksia. Tunne on tunne, mutta se ei tee asioita. Voin tehdä tietoisen valinnan tekemiseen ja tehdä sen. Tätä minä henkilökohtaisesti vasta opettelen. Olen itse pessimisti ja varaudun aina ajatuksen tasolla pahimpaan, että en pety tai koe epäonnistuneeni. Mielestäni on jo hyvä asia, että tiedostan tämän piirteen itsessäni. Seuraava askel minulla on se, että en anna sen hallita itseäni. Aion mennä ja tehdä ja yrittää olla liikaa miettimättä pahinta skenaariota. Mikä on oikeasti pahinta mitä voi tapahtua? Entä onko se niin vakavaa?

Pääsin mukaan tiimimestareihin stipendirahoituksella. Mietin alkuun, että pitäisikö minun hakea sinne, mutta ajattelin kuitenkin, että miksi juuri minut valittaisiin sinne. Minua mietitytti pelkästään hakeminen, koska koen epäonnistuvani, jos en pääse sinne haettuani. Sinne tuli peruutuspaikka, johon ilmoittauduin halukkaaksi ja sain sen!

Miten muodostan tavoitteita?

Vuorisalmi kehotti puheessaan unelmoimaan ja tavoittelemaan unelmia. Itse ainakin koen tavoitteiden ja niiden havittelun tuovan merkityksellisyyttä omaan elämääni. On hyvä miettiä omia tavoitteitaan ja sitä, missä haluaisi mahdollisesti olla joskus. Tavoitteiden asettamisen voi aloittaa unelmoimalla. Unelmoinnille ei ole rajoja. Itse koen helpommaksi tämän, jos jakaa elämän eri osa-alueisiin kuten työelämä, koulu, ihmissuhteet, vapaa-aika ja koti. Näistä on helpompi lähteä miettimään, että millainen olisi unelma-asuntoni, mihin haluan päästä harrastuksessani, mitä elementtejä tahdon kuuluvan työhöni, entä mitä taitoja haluaisin oppia. Tämän jälkeen voi asettaa tavoitteille välitavoitteita ja välitavoitteita välitavoitteille niin pitkälle, että saa arkeen mukaan toimintaa, joka vie tavoitetta kohti. Kannattaa asettaa myös tavoitteille ja välitavoitteille aikarajoja, jotta yksi iso tavoite tuntuisi realistisemmalta. Jos en aseta tavoitteilleni aikatavoitetta, milloin sitten tavoitan sen? Koko tavoite voi jäädä ikinä saavuttamatta ilman aikatavoitetta.

Esimerkiksi minä tahtoisin kehittää esiintymistaitojani. Entä mitä se vaatii? No sen, että saan harjoitusta eli mielellään esiinnyn jossain tilanteessa. Minun tulee hakeutua sellaisiin tilanteisiin, joissa joudun esiintymään, jotta oppisin sietämään siihen liittyvää jännitystä. Miten se onnistuu? Omalla kohdallani koulumme antaa hyvin mahdollisuuksia siihen. Olimme muutaman tiimikaverini kanssa mukana järjestämässä Tampereen taloyhtiöpäiviä. Saimme päivää ennen tietää, että he haluaisivat meidän hoitavan yhden matalan kynnyksen juontotehtävän. Kerroin tiimikavereilleni ääneen olevani kiinnostunut tehtävästä ja kerroin myös, että se jännittää minua todella paljon. Tiimikavereiden kannustuksesta hoidin juontotehtävän ja ei se lopulta ollutkaan niin paha. Minulla on paljon vielä kehitettävää esiintymistaidoissani, mutta otin ensimmäisen askeleen tavoitettani kohti. Nyt minulla on ehkä pienempi kynnys lähteä mukaan seuraavaan esiintymistilanteeseen. Minulla voi olla myös tavoitteena esimerkiksi salilla nostaa tietty määrän penkistä. Tiedän, että minun täytyy käydä salilla säännöllisesti ja pyrkiä jatkuvasti parantamaan tuloksiani, jotta pääsen tavoitteeseeni. Siksi asetan itselleni aikarajan, johon mennessä minun pitää nostaa tietty paino. Sitten kun olen saavuttanut tuon tavoitteen, asetan seuraavan jne. Lopulta olen unelmatavoitteessani.

Minun itseni tulisi myös miettiä enemmän tavoitteitani konkreettisempaan muotoon ja miettiä tarkkaan syitä, että miksi tavoitteeni ovat mitä ovat. Tämän lisäksi olisi hyvä saada toiminta mukaan tukemaan tavoitteiden havittelua. Lisäksi huomaan, että tavoitteita olisi hyvä seurata jollain tavalla. Voin luulla toimivani tavalla, joka vie minua jotain tavoitetta kohti, mutta asia ei olekaan niin. Tärkeintä on, että huomaan toiminnan olevan huonoa, että voin muuttaa toimintaani jatkossa. Tärkeää on myös nauttia matkasta. Tollen mukaan ”Tulevaisuus on mielen heijastama kuvitelma nykyhetkestä”.  (2019) On turhaa asettaa liian tarkkoja raameja sille, mitä kuvittelee tulevaisuuden olevan, koska myös tavoitteet voivat muuttua matkan varrella. Tärkeintä on asettaa suunta ja mennä sitä kohti.

Lähteet:

Tuominen, H. 2021. Saawa Osk:n paja.

Jaakkola, J. ja Vuorisalmi, E. 2021. Tradenomien hyvinvointiseminaari. Tampere.

Tolle, E. 2019. Läsnäolon voima – Tie henkiseen heräämiseen. Helsinki. Viisas Elämä.

Tikkanen, I. 2021. https://esseepankki.proakatemia.fi/arjesta-toimivaa-ja-mielekasta/