Johdanto

Kirjoittaja Pekka Järvinen on arvostettu Organisaatiopsykologi. Hän kertoo jo avauspuheessaan, kuinka psykologia ja johtaminen kulkevat käsi kädessä. Psykologilla on hyvin samankaltaisia tavoitteita, kun esimiehellä. Järvinen kysyy usein potilailtaan: Mitä itse tekisit tilanteessa? Niin esimies, kuin psykologikin yrittävät saada vastapuolen löytämään ratkaisun itse. Siitä syystä kumpikaan harvoin antaa suoraa vastausta vaan käyttävät toisaalta-toisaalta vastausta. (Järvinen 2020.)

Minulla ei itsellä ollut kokemusta esimiehenä toimimisesta ennen Akatemiaa. Täällä olen toiminut markkinointipäällikkönä, projektipäällikkönä tiimin yhteisessä projektissa, myyntipäiväpäällikkönä ja nyt Empirian Business Leaderina. Toki opintojeni ansiosta olen päässyt myös työpaikallani perehtymään tiiminvetäjänrooliin. Tärkein oppi, jonka olen saanut (jo ennen kirjan kuuntelua) on yhteisten pelisääntöjen luominen.

Koko tiimi on saatava toimimaan samalla tavoin, riippumatta erilaisista piirteistään. Esimiehenä on tärkeää ottaa huomioon tiimin tunteet ja tottumukset, ohjaavathan ne meidän jokapäiväistä toimintaamme. Esimiestyö pitää sisällään paljon tutkiskelua ja tutustumista työympäristöön sekä kollegoihin. Ihmisten käyttäytyminen ei ole kaavamaista tai edes ennustettavaa, joka tekeekin mielestäni esimiestyöstä erityisen palkitsevaa. (Järvinen 2020.)

Johtajan piirteitä

Esimies on kuin laivan kapteeni. Vaikka laiva olisi uppoamaisillaan ja koko miehistö luovuttaisi ja lähtisi, kapteeni jää edustamaan laivaansa. Esimies edustaa yritystä ja on vastuussa työntekijöistään tilanteessa kuin tilanteessa. Kuunnellessani kirjaa sain valtavasti uusia oivalluksia ajankohtaisista johtamismetodeista.

Yksi mielestäni hyvinkin tärkeä hyvän johtajan piirre on kuunnella tiimiänsä ja välttää sanelua. Jos organisaatiossa luodaan uusia pelisääntöjä, laita henkilöstö määrittämään säännöt itse. Esimiehen tehtävä on valvoa annettua tehtävää ja puuttua epäkohtiin, mikäli pelisäännöt eivät istu yrityksen arvomaailmaan. Tätä kutsutaan valmentavaksi johtamiseksi. (Järvinen 2020.)

On kuitenkin hyvä pitää mielessään, että vaikka henkilöstö määrittäisi pelisäännöt itse aina on joku, joka ei ole tietoinen näistä tai säännöt tuppaavat unohtumaan. Älä siis koskaan oleta mitään. Pelisäännöt on oltava kaikkien ulottuvilla. Esimiehen tulee kerrata pelisääntöjä uudelleen ja uudelleen. Sama pätee mm. palaverien päätöksiin ja tavoitteisiin. Kertaa ne ennen kuin lopetat palaverin ja palaa niihin tarvittaessa myöhemmin. (Järvinen 2020.)

Järvinen (2020) nosti kirjassaan yhden johtajan piirteen, joka mielestäni erottaa hyvän ja keskivertojohtajan toisistaan. Jokaisella ihmisellä on narsismin piirteitä. En siis tarkoita, että kaikki ihmiset olisivat narsisteja, mutta suurin osa ihmisistä voi varmasti samaistua joihinkin narsistin piirteisiin. Hyvä esimerkki piirteistä on mm. omien saavutusten esiin nostaminen. Täysin luonnollinen asia, jota kaikki todennäköisesti harrastaa. Järvisen mukaan hyvä esimies huomioi henkilöstöään nostamalla heidän saavutuksiaan esiin kannustusmielessä. Johtajan tulisi olla sujut narsisminsa kanssa. Siinä missä keskivertojohtaja pönkittää omaa asemaansa kuuluttamalla saavutuksiaan, hyvä johtaja nostaa esille tiiminsä ja kiittää kollegoitaan heidän työpanoksestaan. (Järvinen 2020.)

Pohdinta

Meillä Empiriassa on noussut puheenaiheeksi itseohjautuvuus ja sen ajoittainen puuttuminen. Empirian johdossa pyrimme rohkaisemaan tiimiläisiä itseohjautuvuuteen mm. opintojen seuraamisen, tavoitteiden asettamisen, projektien käynnistämisen sekä avunannon- ja kysymisen suhteen. Haluan Empirian Business Leaderina saada tiimiläiseni ymmärtämään, että kuka tahansa voi johtaa esimerkillä, sen ei aina tarvitse olla tiimijohtajaksi nimetty henkilö. Esimerkki: Jos näät Proakatemian Teams kanavalla kyselyn, johon jokaisen tulisi vastata, voit vallan mainiosti julkaista tämän Empirian omalle kanavalle ja pyytää tiimiltä vastausta kyselyyn. Monesti nään Teamsissa kuinka tiimiyrittäjät tägäilevät TL tai BL rooleissa olevat henkilöt postauksiin. Miksei samalla vaivalla tekisi pyydettyä asiaa itse? Tässä kohtaa on toki tärkeä erottaa se, mihin oma tietotaito riittää. Jos Teamsissa pyydetään esimerkiksi talouslukuja, joista sinulla ei ole tietoa, on sujuvuuden kannalta järkevämpää delegoida tämä henkilölle, joka asiasta vastaa.

Järvisen mukaan kokonaan itseohjautuva organisaatio on kuin tuuliajoa ilman kipparia. Se ei palvele ketään, sillä organisaatiossa työskentelevät henkilöt saattavat tehdä vääriä asioita. (Järvinen 2020.) On totta, että jos kukaan ei vaadi tuloksia tai aseta tavoitteita, saattaa henkilöstö poukkoilla ilman päämäärää. Vaikka organisaatiossa hyödynnettäisiinkin valmentavaa johtamistyyliä pitää muistaa, että loppu viimein esihenkilö on aina vastuussa tulosten vaatimisesta sekä niiden seurannasta. On siis jopa turhaa vaatia kokonaan itseohjautumista. Ennemmin lisäisin keskustelua aiheesta tiimin sisällä, sillä jo itse termi saattaa tarkoittaa ihmisille eri asioita. Omasta mielestäni itseohjautuva henkilö on oma-aloitteinen. Hän tarjoutuu tekemään tarvittavia tehtäviä, koska hän on kiinnostunut oppimaan ja suorastaan janoaa uutta tietoa. Hän ei halua vaivata muita kyselemällä asioita, joihin löytyy vastaus, kun vain vaivautuu itse etsimään. Itseohjautuva henkilö pystyy toimimaan itsenäisesti annetun tehtävän suhteen, eikä hän tarvitse muiden hyväksyntää edetäkseen työssään. Mielestäni nämä edellä mainitut asiat ovat myös hyvän johtajan piirteitä, ja siitä syystä haluan kehittyä olemaan itseohjautuvampi ja vaatia sitä myös muilta.

Lähteet:

Järvinen P, 2020. Miten johtaa ihmistä: 102 ohjetta esimiehelle. E-kirja. Viitattu 20.9.2023.