Tampere
02 May, Thursday
1° C

Proakatemian esseepankki

Mitä sitte?



Kirjoittanut: Sanna Tahlo - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Onnellisuushypoteesi
Jonathan Haidt
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mitä sitte?

Löysäillä

”Kalifornian yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä tohtori Susan M. Love sanoo, että terveellisten elintapojen pilkuntarkka noudattaminen saattaa aiheuttaa turhaa stressiä. Aiheesta kirjankin kirjoittanut Love huomauttaa The New York Timesille, että täydellisyyteen on mahdotonta päästä. Hän kysyykin, onko terveellisiä elintapoja noudattavien ihmisten pyrkimyksenä elää ikuisesti, vai olisiko sen sijaan tärkeämpää elää mahdollisimman pitkään ja pitää elämänlaatu mahdollisimman hyvänä.” (YLE 2013).

Ylen (2013) julkaisema artikkeli murehtimisesta antaa satakertaa kuultuja keinoja stressin vähentämiseen. Vaikka artikkeli ei ole mikään tiedejulkaisu tai lopulta anna juuri mitään uutta, niin se kuitenkin kolahtaa. Klassikkoneuvojen seasta poimin yhden ja ajatukseni tiivistyvät hyvin siihen – anna itsesi löysäillä.

Käännös

Vaikka ulospäin ei näy, että paahtaisin täysillä tai haalisin itselleni liiaksi töitä niin pään sisäinen elämä haukkoo happea, tai haukkoi. Miksi on niin tärkeää tehdä asiat ”pois alta” tai saada merkattua kaikki heti kalenteriin, tietää jokainen aikataulu puoleksi vuodeksi tai tarkistaa puhelimen ilmoitukset heti? Vielä 2019 keväällä merkkasin jokaisen työpäivän jälkeen heti tehdyt tunnit hopsiin ja koin siitä henkistä tyydytystä.

Jossain määrin (pientenkin) asioiden tarkka hoitaminen, huolehtiminen ja niiden ajoissa tekeminen on eduksi ja jossain määrin ihailtavaa, jos mietitään sitä kuuluisaa itsensä johtamista. Kaikki järjestyksessä ja ajoissa tehty.

Nyt suunta pään sisällä on kuitenkin vaihtunut. Mietin voisiko kotiin tultua rehellisesti lösähtää sohvalle ja katsoa telkkaria sen sijaan, että syynää jokaisen tehdyn tunnin koneelle? Okei, en vaan mieti vaan teen niin. Annan itselleni löysää. Maanantaina tulin kotiin puoli viideltä, avasin telkkarin ja istuin nojatuoliin. En usko, että olisin koskaan aiemmin pystynyt tekemään niin, koska kaikki tekemättömät työt ja kirjaamattomat tunnit olisivat kummitelleet mielessä. Nyt saatoin katsoa telkkaria kaksi tuntia, tehdä ruokaa, käydä lenkillä, ja pyrin pyyhkimään mielestäni pienet asiat, joilla ei ole niin suurta merkitystä oikeasti. Huomennakin ehtii, ja ensi viikolla.

Keittiöpsykologina voin todeta, että asioiden hoitaminen ja järjestäminen tuo tietynlaista hallinnan tunnetta ja ovat osa opittuja toimintatapoja, mutta niistä irti päästämi-nen saa tuntemaan vähän vapaammaksi ja onnellisemmaksi.

Oppia

Proakatemialla opiskellessani olen oppinut ajattelemaan paremmin ja oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan. Syinä tietysti opinahjo itsessään, jatkuva lukeminen, oppiminen, tutustuminen, kyseenalaistaminen, kokemukset, oma tiimi sekä muu sosiaalinen ympäristö, harrastukset ja tapahtumat ja sattumat, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ne koulivat ihmismieltä jatkuvasti hyvässä ja pahassa.

Tänä vuonna oppia on tullut ehkä eniten, ja sattumalta.

Lähdin maaliskuussa kymmeneksi viikoksi Brasiliaan työskentelemään kansainväliseen Lapassion-hankkeeseen. Kevään aikana koin perheessä läheisen menettämisen sekä läheisen sairastumisen. Kesällä sain pitkään vaivanneen uniongelmaan diagnoosiksi pitkäaikaisen unettomuuden. Paljon asioita pienessä ajassa.

Brasilia opetti sietämään ja hallitsemaan kaaosta ja jotain kotiin tuotavaakin oli – juuri se mukaan tarttunut kevytmielinen ja hyväntuulinen suhtautuminen ympärillä vallitsevaan kaaokseen. Muutkin kevään ja kesän tapahtumat vaativat sopeutumista ja hyväksymistä. Välillä tapahtuu inhottavia asioita, joita on vaikea ymmärtää, mutta maailma ei silti pysähdy, enkä itsekään halua pysähtyä, välillä täytyy vain hiljentää vauhtia (jotta sitä pystyy myös tarpeen tullen kiihdyttämään). Enemmän minua kiinnostaa ja kiehtoo se, kuinka edelleen oma mieli pystyy mukautumaan ja priorisoimaan, oppimaan ja antamaan periksi jo vanhoista toimintatavoista.

En kannusta apaattisuuteen tai laiskuuteen, ennemminkin perspektiiviin ja energian fokusointiin.

Vinkki itselleni
Anna itsellesi (ja muille) löysää. Jos jotain sattuu – unohdat hopsata viime viikon tunnit, myöhästyt bussista tai palaverista, jokin asia jäi tekemättä tai teitkin sen väärin – lopulta, ihan oikeasti, mitä sitte? Ylen (2016) artikkelissa todetaan hyvin, kuinka olisi hyvä opetella kohtuullistamaan arkea ja laskea rimaa. Vähempikin riittää. Eikö?

Joka päivä tai aina ei ehdi löysätä, mutta kannattaa etsiä ja tunnistaa ne kohdat ja ajat, kun voi. Fokusoi.

Vielä lopuksi

Olin elokuun sairaslomalla, vaikka alkuun ajatus kotiin jäämisestä ahdisti. Ajatukset siitä, että jään heti syksyn alussa tiimistä jälkeen ja apua, mitä kaikkea jää muutenkin tekemättä, pieniä ja isoja asioita. Sain onneksi tukea päätöksentekoon, joka tuntui silloin kohtuuttoman hankalalta. Oliko sairasloma maailmanloppu? Ei todellakaan, mutta ihan kaikkeen en osaa antaa vielä löysää. Suunta tuntuu kuitenkin oikealta, paremmalta kuin ennen. Mieltä hellii, kun antaa löysää ja laittaa arkisia asioita perspektiiviin. Uskon, että nyt pystyn paremmin suuntaamaan energiaa oikeasti tärkeisiin asioihin.

”Kliiniset psykologit sanovat toisinaan, että kahdenlaiset ihmiset hakeutuvat terapiaan: Ne, jotka tarvitsevat ruuvin kiristystä, ja ne, jotka tarvitsevat ruuvin löysennystä.” (Haidt 2006, 47).

 

LÄHTEET

Haidt. J. 2006. Onnellisuushypoteesi. Helsinki: Basam Books Oy
https://yle.fi/uutiset/3-6860703
YLE. 2013. Murehditko liikaa? – Nämä tieteellisesti tutkitut keinot auttavat vähentä-mään stressiä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/31/suorittaja-ei-ole-ikina-tyytyvainen-mihinkaan-riittaako-sinulle-riittavan-hyva
YLE. 2016. Suorittaja ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään” – riittääkö sinulle riittävän hyvä?

Kommentoi