Sori, tuun vähän myöhässä. Tänä aamuna on taas niin pahuksen kova ruuhka. Helpottaisi tätä elämää, jos ihmiset opettelisivat painamaan kaasua valon vaihtuessa. Kuinka usein kuulet jonkun tämän kaltaisen viestin irtautuvan huuliltasi? Entä jos vain kantaisit vastuusi?

Esseen ajatukset pohjautuvat Dr. Henry Cloudin ja John Townsfieldin kirjaan: It’s not my fault: The no excuse plan to put you in charge of your life. Cloud on menestynyt yrittäjä, konsultti, New York Times ja Wall Street Journal -menestyskirjailija. Townsend on kirjailija, konsultti ja radiopersoona. Molemmat ovat koulutukseltaan psykologeja.

Hyvin usein kierrämme vastuuta joko tietoisesti tai tietämättämme, esimerkiksi passiivisen kielen kautta. Passiivisella kielellä tarkoitetaan sanoja, joilla vastuu siirretään itseltämme jollekin meistä riippumattomalle henkilölle tai tekijälle. Sen sijaan että asiasta keskustelemattomuus johtui siitä, ettei tullut sopivaa hetkeä asian esiin nostamiselle, tunsitko vain olosi niin kiusaantuneeksi, ettet halunnut nostaa sitä esiin? Toki joskus tapahtuu asioita, joita ei voi ennakoida. Voisitko useammin kuitenkin sen sijaan että syyttäisi jotain ulkoista syytä myöhästymisestä vain myöntää, että lojui somessa liian pitkään ennen lähtöä.

Monesti löydämme itsemme myös tilanteista, joissa kohtaamme ongelmia, jotka eivät ole meidän syytämme. Kuitenkin on jokaisen omalla vastuulla tarttua toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Jos sinun ongelmasi on aiheuttanut joku toinen, jota asia ei vaivaa, et pääse lähemmäksi ratkaisua keskittymällä siihen, kuinka kaikki on jonkun toisen aiheuttamaa. Vaivaako asia sinua vai ympäristöä? Ympäristö ei käytä aikaa asiasta murehtimiseen.

Useimmiten tilanteissa, joissa olemme jumissa asioissa ei ole kyse siitä, ettei vaihtoehtoja olisi. Aina on vaihtoehtoja. Ei välttämättä sitä vaihtoehtoa, jonka haluaisit. Kirja tuli yllättävän kovaa kohti lukijaa, joka arvostaa ihmisiä, jotka kantavat vastuun virheistään ja tilanteistaan. Varsinkin itsekin sen kaltaiseksi identifioituvaa. Yllättävän pienissä asioissa huomaa välillä vastuuta väistelevänsä. Ehkä nimenomaan sen kaltaisissa, koska useimmiten se on helppoa ja huomaamatonta. Mutta etenkin tämän ajatusvinouman huomasin välillä löytäväni omasta päästäni. ”Mitään ei ole tehtävissä”. No eipä vissiin, jos niin uskoo. Tästä on hyvä siirtyä mindsettiin: ”Vaikka saatavilla ei ole sitä vaihtoehtoa, jonka haluaisin, on vaihtoehtoja ja voin keksiä ja kehittää niitä lisää.” Helpommin kai sanottu kuin tehty, mutta ehkä asian huomaa ajoissa tilanteen yllättäessä seuraavalla kerralla tämän tiedostettuaan.

Aina on niitä ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa samankaltaisista lähtökohdista, mutta eivät hyväksy tilannetta. He ovat henkilöitä, jotka löytävät ratkaisun. He ovat valmiita näkemään tilanteet uusin silmin, yrittämään uusia ratkaisukeinoja. He menestyvät. ”Insanity is doing the same thing over and over again, and expecting different results.” -Albert Einstein. Jotta voi saada uudenlaisen ratkaisun, on kokeiltava jotain uutta lähestymistapaa. lähestymistapa on jotain konkreettista, ei vain toive jostain paremmasta lopputuloksesta. Kuinka lähestyä tavoitetta. Mitä rakenteita muodostaa sen saavuttamiseksi.

Muutos on pelottavaa, mutta menestyäkseen siitä on tehtävä ystävä ja liittolainen. Cloud toteaa kirjassaan, että kun joku sanoo pelkäävänsä jotain, olemme lähellä voittoa. Jos tiedostat pelkosi voit vastustaa niitä. Jos ne sen sijaan säilyvät piilossa, vaikuttavat ne toimintaasi ilman, että voit tehdä niille mitään. Itseltäni haluan jatkossa kysyä yhä useammin, miksi minä pelkään ja mitä minä pelkään. En halua olla henkilö, joka pitää kiinni tutusta kurjuudesta, koska uuden mahdollisuuden mukanaan tuoma muutos jännittää liikaa. Kun vastustaa sen muuttamista mitä tekee, vaikka se ei toisi haluttua lopputulosta, ei ole kosketuksissa todellisuuteen. Menestyjät ovat aina kosketuksissa todellisuuteen.

Useimmiten myös vastuun väistelyyn käytettyjen tekosyiden takana on pelko. Epäonnistumisen pelko. Pelko toisten reaktioista, jos sanookin asian niin kuin se on. Tekosyy lievittää oloa hetkeksi, päivän päätteeksi ongelma on yhä ja aikaa on kulunut. Valinnan hetkellä on helppo unohtaa, ettei sellaiseen olisi aikaa. Eräältä eläkkeellä olevalta esikuvaltani kysyttiin mitä hän tekisi elämässään toisin, jos voisi nyt jotain muuttaa. Nopeasti ja enempää miettimättä hän vastasi: ”Olisinpa uskaltanut elää rohkeammin.” Kun otetaan huomioon, että esikuvalistalle harvemmin vässykät kiipeää, laittaa tämä haastamaan. Mitä on tehtävä tänään, jotta huomenna voi todeta eläneensä rohkeasti?

Lähteet:

Cloud & Townsfield. 2007. It’s not my fault: The no excuse plan to put you in charge of your life. Oasis Audio.