Tampere
19 May, Sunday
23° C

Proakatemian esseepankki

Mindset – Menestymisen psykologia



Kirjoittanut: Tony Kalliala - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Mindset
Carol S. Dweck
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

Mikä ihmeen mindset?

Oletko koskaan miettinyt, miksi jotkut menestyvät erilaisissa asioissa, mutta itse junnaat paikoillaan, vaikka haluaisit todistaa erinomaisuuttasi? Usein juuri tällaiset ajattelun mallit johtavat keskinkertaisuuteen tai jopa alisuoriutumiseen. Hetkinen, eikö tämä ole hieman paradoksaalista? Jep, niin minustakin…

Yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston psykologi Carol S. Dweck on tutkinut kyseistä asiaa jo kymmenien vuosien ajan. Hänen mukaansa keskeistä roolia tässä näyttelee ihmisen itsestään omaksuma näkemys, jolla on hyvinkin suuri merkitys siihen, millaista elämää päätyy elämään.

Monista pienistä yksittäisistä kokemuksista pitkällä aikavälillä muovautuneet uskomukset voivat ohjata ihmisen saavuttamaan arvostamiaan asioita tai sitten ajaa hänet junnaamaan paikallaan tavoitteisiinsa nähden. Näitä kahta ajattelun mallia Dweck kuvastaa tunnetussa Mindset-kirjassaan termeillä ”fixed mindset” (suom. muuttumattomuuden asenne) ja ”growth mindset” (suom. kasvun asenne).

Yksinkertaistetusti ajateltuna fixed mindsetin omaava ihminen uskoo, että ominaisuudet ovat muuttumattomia, josta hänelle voi syntyä pakottava tarve todistaa niiden olemassaoloa itselleen sekä muille.  On ymmärrettävää, että jos kokee tarvetta todistaa taitoja tai älykkyyttä, saattaa haasteisiin tarttuminen tuntua ahdistavalta. Päässä saattaa vilistä ajatuksia kuten ”Entä, jos en onnistukaan?”, ”Mitä tuokin mahtaisi ajatella?” tai ”Näytänkö tyhmältä, jos en onnistu?”. Hän voi esimerkiksi uskoa, että urheilulajissa joku on lahjakas tai sitten ei ja siksi tuntee voimakasta tarvetta kertoa omista saavutuksiaan juniorivuosina, vaikka nykyään ei kuvittelisikaan harjoittavansa lajia, koska hänen statuksensa lajiin liittyen voisi kärsiä. Tämä saattaa rajoittaa ihmistä ääritapauksessa jopa niin paljon, että hän alkaa kokea lievää ahdistusta koko liikuntaa kohtaan.

Growth mindsetin omaava ihminen taas uskoo, että kaikkia ominaisuuksia voi halutessaan muuttaa ja kehittää. Näin asennoituva ihminen ei jumitu paikalleen ominaisuuksien todistelun tarpeen takia, vaan keskittyy sen sijaan niiden kehittämiseen. Tällainen ihminen näkee haasteet ja ongelmat mielenkiintoisina mahdollisuuksina kehittyä paremmaksi. Tämä saa hänet kokeilemaan paljon uusia asioita, jotka taas puolestaan tuovat uusia mahdollisuuksia, joita aluksi ei voinut kuvitellakaan.

Mindset kirjan sivulla 13 Dweck tiivistää edellä mainitun hyvin yhdellä lauseella: ”The fixed mindset makes you concerned with how you’ll be judget; the growth mindset makes you concerned with improving”.

Usein ajattelemme, että on menestyneitä tai sitten ei menestyneitä ihmisiä. Jos haluat itse menestyä, niin tällaista jakoa ei kannattaisi ajatella olevan olemassa, sillä se on vahva fixed mindsetin piirre. Sen sijaan olisi parempi ajatella, että on sellaisia ihmisiö, jotka oppivat uutta ja niitä, jotka eivät. Tämä ajatus sai ajatukseni raksuttamaan, kun kirjassa mainittiin Benjamin Barberin joskus maininneen ”I prefer to divide the world into the learners and nonlearners”. Uskon itsekin tähän jakoon paljon enemmän.

Ei kuitenkaan ole järkevää ajatella, että ihmiset olisivat täysin kahdenlaisia. Dweck itsekin kirjassaan mainitsee, että jako on tarkoituksella tehty hyvin karrikoidusti, jotta se olisi helpompi ymmärtää. Meillä kaikilla on varmasti kumpiakin, fixed- ja growth-mindsetin piirteitä ja pääasia olisi oppia tunnistamaan ne mahdollisimman hyvin.

Suurimpia vaikuttajia asenteisiimme ja näkemyksiin itsestämme ovat ihmiset ympärillämme mm. perhe, opettajat, valmentajat jne… Kuitenkin suurin vastuu niistä on meillä itsellämme, etenkin myöhemmällä iällä, jolloin mindsetiä voi muuttaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että se ei ole nopea tai helppo prosessi.

 

Mindsetiin vaikuttaminen ja positiivisella leimaamisen vaara

Voimme vaikuttaa itsemme lisäksi muiden mindsettiin tähän kannattaa kiinnittää huomiota myös Proakatemian tiimitoiminnassa. Jos annamme tiimitoverillemme tunnustusta, kuinka hyvä hän on jossain tietyssä asiassa, palkitsemme muuttumatonta taitoa ja rohkaisemme häntä ajattelemaan, että hän on tietynlainen. Tällaista leimaamista on helppo tehdä esimerkiksi tiimiläiselle, joka on työskennellyt myynnin parissa ennen Akatemialle tuloaan. Vuoden mittaan voisi kuulla paljon esimerkiksi seuraavanlaisia positiivisia kommentteja tiimin ex-myyntimies Jaska Jokuseen kohdistuen “Jaskahan myy vaikka hiekkaa saharaan”, “Jaska on ihan myyntiguru”, “Jaska on niin lahjakas myynnissä”. Entä, kun myyntipäivät koittaakin? Kuvitellaanko, että Jaskalla olisi hirveän psykologisesti turvallinen olo lähteä tekemään myyntiä kovilla odotuksilla ladatun tiimin edessä?

Jos Jaskalla ei satu olemaan elefantin nahkalla verhoiltu itsetunto, niin voisi kuvitella, että mielessä saattaisi pyöriä esimerkiksi seuraavanlaisia ajatuksia: “Mitä tiimini ajattelee, jos en saakkaan paljoa kauppaa aikaiseksi?”, “Nyt en vaan yksinkertaisesti voi epäonnistua tiimini edessä” tai “Minun on pakko tehdä eniten kauppaa”. Kuulostaako nämä terveiltä ajatuksilta ennen myyntihommiin ryhtymistä? Minusta ei. Pikemminkin ahdistavilta ja se ei ole hyvä etenkään, kun myynti on niin fiilislaji.

Entä, jos antaisimme palautteen tiimitoverimme tekemästä panostuksesta, emmekä sen lopputulemasta? Esim. ”Hei Teuvo, pakko sanoa, että nostan hattua, kun jaksoit oikeasti laittaa aikaa eilisen pitchaukseen valmisteluun ja sen takia voitettiin”. Tai vastaavasti myyntimies Jaskan kohdalla “Kukaan ei ole ottanut asiakaskontakteja yhtä paljon, kun Jaska. Todennäköisesti Jaska tulee tekemään kovaa duunia myös myyntipäivillä ja silloin myös tulosta voi olla odotettavissa!”.

Mitä tapahtuisikaan Empirialle, jos kaikki keskittyisivät kykyjen sijaan palkitsemaan efforttia ja taitojen sijaan voisimme kaikki ylpeillä tiimin eteen tehdyllä työllä? Olen itse oppinut hahmottamaan menestyviä ja ei menestyviä piirteitä itsessäni sekä ympäröivissä ihmisissäni ja ajattelin, että myös tiimimme olisi hyvä oppia tunnistamaan niitä paremmin. Päätin ehdottaa tiimille, että pidämme 18.1.2023 niin sanotun kirjapajan tästä aiheesta. Pajan ennakkotehtävänä oli lukea/tutustua kyseiseen Carol Dweckin kirjaan ja kirjoittaa siitä essee.

 

Empirian mindset-paja:

Onnekseni totesin, että kaikki olivat lukeneet kirjan tai ainakin oleellisimmat tiedot siitä! Tuo, jos jokin on sitoutuneen ja menestyvän tiimin piirre. Dialogi oli täynnä teoreettista ymmärrystä ja kokemuksia omista oivalluksen hetkistä. Joitain kirja oli laittanut jopa hymyilyttämään erinäisissä samaistumisen ja ympäröivän maailman paremman hahmottamisen hetkissä.

Kirjan lukemisen suurin hyöty oli yksilöiden sukellus parempaan minäkäsitykseen, mutta väittäisin, että opimme dialogin pohjalta tuntemaan myös toisiamme paremmin jaettujen omakohtaisten tarinoiden kautta. Tiedämme nyt paremmin kenellä on taipumusta muuttumattomuuden ja kasvun asenteisiin eri tilanteissa. Seuraava askel olisi oppia hyödyntämään kasvun asenteita käytännön tilanteissa ja rohkaista muuttumattomia piirteitä ylittämään itseään.

Itselleni suurin oivallus pajassa oli, että mindsetit olisi hyvä huomioida myös tiimitavoitteiden asetannassa sekä siinä, miten voimme motivoida eri yksilöitä samoihin tavoitteisiin eri mindsettien kautta. Tästä loistavana esimerkkinä pajassa esille noussut myyntipäivä-tavoitekeskustelu liittyen siihen, kun joulukuussa 2022 asetimme tavoitteen voittaa seuraavan kevään myyntipäivät. Osa tiimistä oli sitä mieltä, että haluamme voittaa myyntipäivä siksi, että voimme olla ylpeitä Empirialaisia koko Proakatemian silmissä. (fixed mindset ja halu todistaa oma kyvykkyys). Osa taas ei pitänyt tätä kovinkaan suurena motivaattorina, vaan enemmänkin sitä, että voittaessamme myyntipäivät olisimme tehneet suuren määrän työtä oppiaksemme myyntitaitoja, jotka kantavat pitkälle koko tulevalla tiimiyrittäjän uralla. (growth mindset ja halu kehittää omaa kyvykkyyttä)

En sano, että kumpikaan näistä ajattelutavoista olisi oikein tai väärin tai että kukaan olisi välittömästi jompaa kumpaa mieltä. Itsekin ajattelen, että haluan ensisijaisesti kehittyä ja oppia, mutta mahdollinen maine ja kunnia onnistumisista on kiva bonus. Tärkeintä on tietää, mikä omassa vaakakupissa painaa eniten ja sen jälkeen voisi olla hyvä kääntyä ajattelemaan tiimiläisten vaakakuppeja.

Myyntipäivienkin kohdalla voimme motivoida yksittäisiä ja eritavoin ajattelevia tiimitovereitamme herättelemällä erilaisia ajatuksia ihanne tulevaisuudenskenaarioista. Samalla tavalla, kun myynnissä muutenkin. On tunnettava erilaiset asiakkaat yksilöllisesti, jotta voi myydä saman tuotteen erilaisiin tarpeisiin.

Kommentoi