Tampere
24 May, Friday
25° C

Proakatemian esseepankki

Mikä susta tulee isona?



Kirjoittanut: Susanna Kankaanpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Podcast
Jari Sarasvuo
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Mitä seuraavaksi? Siinäpä vasta kysymys, jota kuulee todella usein. Vastausta tähän en itse tiedä ja se jos jokin ahdistaa. Otetaanpa vertauskuva tiestä, jota edetessä on ylä- ja alamäkiä, risteyskohtia sekä mutkia. Eteen tulee iso ja jyrkkä mutka. Se kuvastaa sitä, ettei vielä tiedä mitä seuraavaksi tulee eteen ja mitä pitäisi tehdä. Ne ovat matkallamme vain hidasteita, jotka voivat kasvattaa meitä ihmisinä. Tällä hetkellä olen itse omalla matkallani kohdassa, jossa on mutka, joka vaikeuttaa matkaa ja luo epätietoisuutta tulevasta. Kuuntelin hetki sitten Jari Sarasvuon podcast jakson ”Kutsumus on kaunis sana, kauniimpi kuin menestys” ja tähän esseeseen avaan jaksosta nousseita ajatuksia ja nostoja. Tässä muutama kysymys jokaiselle pohdittavaksi: Mikä on sinun kutsumuksesi? Miten sinun mielestäsi menestys mitataan? Pitääkö tietää, mikä sinusta tulee isona?

Katsaus nykytilanteeseen

Tämä vuosi on ollut tähän mennessä todella intensiivinen ja kiireinen. Kesän aikana kuitenkin koitti hetki, jota olin vältellyt jo monta vuotta. Toisin sanoen oli pakko pysähtyä. Tätä kirjoittaessani mietin, että haluanko avata asiaa ja vielä julkaista sitä kaikkien nähtäville. Tulin siihen tulokseen, että avaan asiaa hieman, sillä joku voi samaistua tai vaikka oivaltaa jotain, jos sattuu tämän esseen lukemaan. Havahduin kesällä siihen, että olen niin väsynyt, ettei kivatkaan asiat tuntuneet enää kivoilta, kavereiden näkemiseen ei riittänyt energiaa ja aina kun tuli mahdollisuus halusin luonnon rauhaan, omiin oloihin, pois kaupungin hälinästä. Tajutessani kaiken edellä mainitun oli pakko pysähtyä ajattelemaan tarkemmin, mitä on tapahtunut? Miksi olen tässä pisteessä? Pitäisikö vihdoin ottaa asiat tosissaan eikä aina vain tokaista, että ”Oon vähän väsynyt. Pitäs varmaan vähän höllätä eikä suorittaa kaikkea koko ajan.”.

Kesän lopulla olin Sateentekijöiden johtajuusleirillä, jossa puhuttiin kipinän sytyttämisestä ja kuinka sytyttää muissa kipinä.  Toisin sanoen mikä on oma kipinä, joka vie eteenpäin ja miten kehittää omia mukaan kutsumisen taitojaan niin, että voi saada muita myös innostumaan. Havahduin silloin siihen, että oma liekkini on sammunut ja nyt tulisi löytää uusi suunta, kutsumus tai intohimo johonkin, joka voisi sytyttää kipinän sisälläni uudelleen. Koen asian niin, että ensin pitää sytyttää kipinä itsessään, jotta voisi sytyttää sitä muissa. Tähän mennessä on tapahtunut jo oikeanlaisia oivalluksia, jotka pitää saada vielä käytäntöön. On siis aika laskea rimaa ja haahuilla, jotta voi löytää kipinän uudelleen ja sen mitä seuraavaksi haluaa tehdä. Nyt on myös oikea aika pohtia, kuinka voisi hyödyntää jäljellä olevan ajan akatemialla siihen, mitä minä haluan ja mikä minusta voisi tulla isona.

Kutsumus vs menestys vai molemmat?

Jari Sarasvuo puhui podcastissaan, että olemme kuin ruusun nuppuja, jotka odottavat tilaisuuksia eli tilanteita, joissa voi puhjeta kukkaan. Tärkeämpää on lopettaa odottaminen ja miettiä mistä löytää rohkeutta omaan tekemiseen ja onko osannut huomioida miten omaa aikaansa ja energiaansa johtaa, jotta edes olisi voimavaroja huomata tilaisuuksia, mihin tarttua? Sarasvuo myös kuvaili, että ihmisen mieli on kuin puutarha ja puutarhaa hoidettaessa hyvin, puhkeaa ruusut eli mieli kukkaan. (Sarasvuo 2013.) Tästä nousi itselleni ajatus siitä, miten nykyaikana kaikki ärsykkeet kuten puhelin, some yms. pitää mielemme koko ajan virittyneessä tilassa. Ylivirittyneessä tilassa monesti itse ainakin huomaan kuinka ajatus laukkaa moneen eri suuntaan, on vaikea keskittyä, muistaa asioita ja olla luova tai saatikka tuottelias.

Edellä mainittuun liittyen podcastissa puhuttiin, että menestys on muistamista. Menestyäkseen pitää tietenkin olla skarppina, että muistaa mitä kaikkea on sovittu, milloin pitää olla missäkin paikalla yms. Monesti ihmiset kuitenkin unohtavat kiireen keskellä ja menestymisen kiilto silmissään sen mikä heille itselleen on oikeasti tärkeää. Toisin sanoen mikä on ihmisen oma tärkeysjärjestys, mitkä ovat omat arvot ja tavoitteet, joiden mukaan tulisi elää niin, että ne ovat oikeasti totta ja näkyvät normaalissa arjessa. Monesti ihmiset miettivät tavoitteissa itse päämäärää mihin halutaan päästä sekä siitä saatavaa ”palkintoa”, vaikka itse matka ja eteneminen ovat paljon palkitsevampia kuin saavutettu päämäärä tai perinteinen menestys. Arvostaessaan tavoitteissa etenemistä, on helpompaa toteuttaa omaa tärkeysjärjestystään, oppia ja kehittyä ihmisenä. (Sarasvuo 2013.)

Jos oman kutsumuksen löytäminen on hakoteillä ja oma tärkeysjärjestys horjuu, tarvitaan jotain sellaista taipumusta ja mielekkäiden asioiden tekemistä, joita seuraamalla sekä tekemällä voi löytää sen mikä on oikeasti arvokasta. Sarasvuo sanoi, että ”kutsumus on siellä missä intohimo kohtaa maailman tarpeet” ja ”kutsumus on matkan tekoa, jossa päämäärät antavat suuntaa, mutta ne eivät määritä työn merkitystä”. Mielestäni aika hyvin sanottu. Mitä sitten tarkoittaa kutsumus? Podcastissa nostettiin neljä asiaa mitä kutsumus pitää sisällään, joten käydään ne seuraavaksi läpi. Ensimmäisenä asiana nostettiin intohimo. Intohimossa on kyse siitä, että ihmisellä on halu ponnistella jokin asian eteen niin, että on valmis myös sietämään kärsimystä. Intohimoinen ihminen on myös rohkea, valmis ottamaan riskejä ja olemaan epämukavuusalueella. Toisena nostettiin taipumukset, eli ihmisellä olevat luontaiset ominaisuudet ja kyvyt johonkin tekemiseen tai asiaan, jolloin suoritukset, oppiminen sekä haasteista suoriutuminen sujuu helposti. Kolmas asia oli merkityksellisyys etenkin muille, mutta myös mitä itse saa tekemästään nyt ja myöhemmin. Viimeinen asia oli hyödyllisyys eli miten mitattavaa, toimivaa ja laadukasta tekeminen on. (Sarasvuo 2013.)

Ihmisen löytäessä kutsumuksensa ja halutessaan menestyä, tarvitaan tietenkin vielä soppaan mukaan motivaatiota, etenkin sisäistä sellaista. Yksinkertaisesti motivaatio pitää sisällään kolme keskeistä tekijää. Sinun pitää olla itsenäinen, pystyväinen sekä tiedostaa, että kaikki tapahtuu suhteesta ja suhteista muihin. (Sarasvuo 2013.) Mistä siis löydät oman motivaatiosi sinulle tärkeisiin asioihin ja siihen mitä teet? Tärkeää olisi pysähtyä tasaisin väliajoin kysymään itseltään mikä on oma miksi. Miksi teen tätä? Miksi tämä on minulle tärkeää?

”Merkitys syntyy suhteessa muihin ja suhteesta tulevaisuuteen” – Jari Sarasvuo

Palautuminen osana menestystä

Podcastia kuunnellessani eniten itselleni kolahti lause ”Muutos tapahtuu pysähdyksen kautta.”. Tuo lause sai minut tajuamaan, että esseen alussa kertomani oivallukset ovat seurausta pysähtymisestäni ja asioiden syvemmästä pohdiskelusta. Muutos on siis usein mahdollista vasta, kun on oikeasti valmis tarkastelemaan ja reflektoimaan nykytilannetta, omaa toimintaansa ja ymmärtää asioiden syvempiä merkityksiä ja suhteita, vaikka se synnyttäisi jopa kurjia tunteita.

Sarasvuo puhui energiayhtälöstä, jossa energia on yhtä kuin voimavarat vähennettynä vastus (energia=voimavarat-vastus). Vastuksella tarkoitetaan itse luomia vastuksia tai erilaisia haasteita ja ongelmia mitä elämässä voi tulla eteen, jotka tahtomattaan vaikuttavat voimavaroihin. Ihmisen kyvyssä toimia, energia on siis kykyä ammentaa ja kohdentaa kulloisiakin omia voimavarojaan niin, että se tukee omaa toimintaa ja haasteistakin voidaan silloin synnyttää kestävää hyvinvointia. (Sarasvuo 2013.)

Jotta ihmisten voimavarat riittäisivät ja pysyisivät oikeassa suhteessa kuormitukseen, tulisi vapaa-ajan riittää palautumiseen. Sitä ei tulisi pyrkiä suorittamaan, jotta voisi olla aina vain tehokkaampi ja parempi siinä mitä tekee. Palautumista ei saisi laiminlyödä, koska pitkittyessään se johtaa mielekkäiden asioiden muuttumiseen raskaaksi ja kutsumus sekä menestymisen havittelu muuttuu taakaksi. Vapaa-aika olisi hyvä täyttää mielekkäille ja mieltä kohottavilla asioilla, sillä ne tukevat hyvinvointia ja suorituskykyä.

Elämämme tapahtuu kolmella vyöhykkeellä, joita ovat: mukavuusalue, jota tarvitsemme palautumiseen, oppimisalue eli epämukavuusalue, jossa elämämme tapahtuu suurimman osan ajasta ja missä palkinnot jaetaan. Viimeisenä on paniikkialue, jossa kutsumuksesta tulee kirous sekä stressi ja kuormitus on liian suurta. (Sarasvuo 2013.) Me ihmiset ajaudumme liiankin usein tuolle viimeiselle vyöhykkeelle, kun olemme olleet todella pitkiä aikoja epämukavuusalueella. Olisikin siis tärkeää osata tasapainotella näillä eri vyöhykkeillä niin, että voimavarat riittävät ja mahdollistavat kehittymisen. Ainoastaan silloin, kun kehitys on jatkuvaa, voidaan menestyä.

”Iso ilo ostetaan aina tipalla kärsimystä”
– Jari Sarasvuo

Täydellisyydestä luopumista

Kohdatessaan elämässä jonkinlaisia haasteita tai väsymystä, vaatii se pysähtymään ja silloin tarvitaan muutoksia sekä riman laskemista. Tällöin on aika siivota ja selkeyttää oma tilanne, luoda harmoniaa, rauhaa sekä mielekkyyttä omaan arkeen. Säännöllisin väliajoin olisi hyvä pysähtyä tutkimaan omia arvojaan ja toteutuvatko ne käytännössä sekä tarkastella millaisia resursseja on eri elämäntilanteissa käytettävissä. On osattava sanoa ei asioille, jotka eivät tue tavoitteita tai arvoja. Sarasvuon sanoin ”luopumisen lähde on eliksiiri, jolla saadaan ruusutarha kukkimaan” eli kaikki todellinen menestys usein perustuu siihen, että on valmis luopumaan jostain sellaisesta, joka ei ole niin tärkeää. Se mistä on valmis luopumaan, sillä voi ostaa sen, mikä on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä itselle. (Sarasvuo 2013.)

Kysymys mikä sinusta tulee isona, on ehkä huono ja jokseenkin vaarallinen, koska sillä luodaan turhaa painetta ja ahdistusta tulevaisuudesta. Olisi tärkeää antaa sattumalle ja eteen tuleville tilaisuuksille mahdollisuus herkemmin. Elämässä on erittäin ok, ettei vielä tiedä mihin tie vie, mihin on matkalla, mitä mutkien takaa paljastuu ja mitä tuleva tuo tullessaan. Tärkeintä on vain jatkaa matkaa luottaen suuntavaistoonsa, tarttuen haasteisiin ja mahdollisuuksiin omat voimavarat huomioon ottaen. Unohdetaan sen täydellisen tulevaisuuden sekä menestyksen haaveilu ja suurien tavoitteiden luominen. Pysähdytään enemmin tarkastelemaan rehellisesti nykytilannetta missä mennään, keskitytään olennaiseen ja tehdään oikeiden asioiden eteen töitä.

Ihmisen voimavarat ovat siis yksi tärkeimmistä mahdollistajista, kun etsitään kutsumusta ja halutaan menestyä. Menestystä on kuitenkin monenlaista, sinun pitää itse määritellä oma menestyksen mittarisi, luoda inhimilliset tavoitteet sen mukaan ja pyrkiä niihin omalla tavallasi, yksi askel kerrallaan. Seuraava kysymys onkin, mikä on sinun seuraava askeleesi?

”Täydellisyyden tyrmä on ansa, joka tulee siitä, kun elää periaatteesta käsin eikä prioriteeteista käsin.”
– Jari Sarasvuo

 

Lähde:

Sarasvuo, J. 2013. ”Kutsumus on kaunis sana, kauniimpi kuin menestys”. Kuunneltu: 28.8.2023.
https://areena.yle.fi/1-1889058?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share

Kommentoi