Mikä on tyhmän ihmiskuntamme tulevaisuus?

Minua on kiinnostanut yritykset ja niiden toiminta jo vuosia. Tätä kautta minulla luontevasti osui Bookbeatin tarjonnasta silmään ”Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä” kirja. Tämä antaa varmasti hieman lisää ymmärrystä maailmasta, jossa elämme. Sekä siitä miten globaalit suuryhtiöt ovat siihen vaikuttaneet. Aihe olisi todella laaja ja voisin tästä puhuakin tuntitolkulla. Esseeni sisältää kysymyksiä, hyvin kesken eräisiä ajatuksia ja varmasti hieman provosoiviakin ajatuksia.

Kirjan heti alkumetreillä puhutaan siitä, kuinka tulevaisuuden pitäisi kiinnostaa meistä jokaista. Sekä kuinka nykyajan todella kompleksisessa maailmassa olisi jokaisen yksilötasolla asti hyvä ymmärtää enemmän asioista. ”Tulevaisuus ei ratkea vaaleissa, hallituksen kokouksissa, parlamenttien istunnoissa tai kansainvälisillä yhteistyö foorumeilla. Vaan yritys jättien laboratorioissa ja kulmahuoneissa.” On mielenkiintoista nähdä mikä on kansallisvaltioiden tulevaisuus, kun suuret yrityskorporaatiot nousevat vaikutusvallassa ylitse valtioiden. Joku viisas on joskus sanonut, että se kellä on raha, on valta.

Edellisen kerran maailma oli samanlaisessa tilanteessa 400 vuotta sitten. Silloin kauppakomppaniat olivat tuohon aikaan niin vahvoja, että niillä oli jopa omat armeijat ja suuremmat kuin valtioilla. Kirjassa nousi esille mm. Eric Princen perustamat ja hallinnoimat yksityiset armeijat, jotka vastaavat hyvin tuota kauppakomppanian tilannetta. Tätäkin tärkeämpää on talousmalli, joka meillä on käytössä. Voiko velallinen hallita velkaannuttajaa? Vai kummalla puolella valta on, kun puhutaan valtion veloista. Varmaankin hoksasitkin, että yksityisarmeijat eivät olleet pääpointti, vaan enemmänkin yhtiöt, jotka kasvavat valtioiden yli. Minua ainakin mietityttää, että miten yhtiö, joka on valtiota isompi, saadaan seuraamaan lakeja vai koskeeko lait enää edes näin isoja yrityksiä? Kirjasta löytyi tähänkin muutamia esimerkkejä. Amerikassa tapahtui monimurha ja FBI pyysi Applelta apua epäillyn puhelimen avaamiseksi saadakseen tarvittavia tietoja ja todisteita. Apple kuitenkin kieltäytyi tässä tapauksessa auttamaan valtion alla toimiva oikeuslaitosta.

Koen kirjan ja aihepiirin todella mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi. Elämme maailmassa, joka on ottanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niin isoja harppauksia, että moni ei olisi osannut edes odottaa. On mielenkiintoista yrittää spekuloida mihin maailma tulee seuraavien 20 vuoden aikana menemään. Nordic Business Forumissa Martin Lindström maalaili hieman kuvaa vuoteen 2030. Hän nosti aiheeksi mm. Apple lasit, jotka tulevat olemaan kaikilla ja avaavat käyttäjälleen täysin uuden maailman. Ja tämä siis, vaikka et haluaisi noita laseja ottaa käyttöön, mutta kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa 40% ihmisistä noita laseja käyttävät, tulevat loput 60% perästä. Nuo kyseiset lasit, kun antavat käyttäjälleen niin ison etulyöntiaseman, mm. lavalla ollessasi näyttävät lasit kaikkien 7000 ihmisen nimet. Sekä matemaattiset laskutoimitukset näkyvät katsekentässäsi suoraan, eikä laskutoimitusta tarvitse päässä tai puhumattakaan vanhanaikaisella puhelimella. Olemme ihmiskuntana loppuunsa aika tyhmä rotu ja laumaviettiämme käytetään toisinaan härskisti hyväksi.

Kirjassa on mielestäni tosi hienosti nostettu esille ja kiteytetty hyvin yritysmaailmasta todellista kuvaa antavia tietoja, kuinka keskittynyttä liiketoiminta maailmassa on ja kuinka pienen kourallisen käsissä meidän kaikkien tulevaisuus on. Muutamina esimerkkeinä esimerkiksi: Apple ja Google omistivat 99% kaikista maailman älypuhelin sovelluksista. Sekä kuusi kymmenestä maailman rikkaimmasta ihmisestä on teknologian yrityksillä rikastuneita.

Kirjan alkupuoliskolla käytiin suurimpia aloja läpi ja näillä jokaisella alalla keskimäärin 2 toimijaa hallitsi 80% koko alan liikevaihdosta. Näistä toimijoista päästään taas siihen, että näille isoimmille toimijoille yhteistä lähtökohtaisesti on se, että taustalta löytyvät samat sijoitusyhtiöt: Berkshire Hathaway, Blackrock tai Vanguard, joista ennen kaikkea kaksi viimeisintä tulevat vastaan todella useasti. Mielenkiintoista myös, että nämä kaksi omistavat toinen toisiaan. Samaan aikaan tämmöinen yrityspaleteilla kikkailu kiinnostaa ja herättää palon ymmärtää lisää. Taas toisaalta samaan aikaan herää aito huoli siitä, että meidän tulevaisuutemme saattaa oikeasti käyttää aika isoakin päätäntävaltaa hyvinkin pieni porukka. Ja kuten olemme kaikki tietoisia, on monessa digitaalisessa alustassa ollut alun perinkin ajatus, että miten saamme käyttäjän käyttämään mahdollisimman paljoa aikaa alustallamme, toisinanoen koukuttua sen tarjoamasta sisällöstä.

Amerikassa kuten myös muualla maailmalla uusien yrityksien määrä on tämän vuosituhannen puolella vähentynyt dramaattisesti ja tähän pakettiin, kun lyödään tuo yritysmaailman keskittyminen. Sanomattakin on selvää, että mikäli kilpailu vähenee, muuttuu tilanne epäreiluksi kuluttajan näkökulmasta. Esimerkkinä kirjassa oli LVMH luksusbrändien omistaja kuten, Celin, Fendi, Givenchy ja Louis Vuitton sekä lukuisat muut. Tämäkin tilanne näyttäytyy kuluttajalle kilpailuna, kun kaikki kyseiset liikkeet ovat samalla kadulla vierekkäin, mutta todellisuudessa rahat valuvat samaan laariin kaikista näistä liikkeistä.

Myönnettäköön, että en ole metaverse kehityksen suurin fani ja hieman huolestuttaa menemmekö ihmiskuntana vain kauemmaksi inhimillisyydestä. Totta on, että nykypäivänäkin sosiaalisen median alustat tuovat paljon hyvää, mutta onko vaakakuppi oikeasti positiivisen puolella? Hyvä kysymys, johon en itsekkään osaa vastata, mutta paljon niillä on ainakin haittavaikutuksiakin ollut. Nordic Business Forumissa Martin Lindström näytti videon, jossa Nainen oli menettänyt 5-vuotiaan lapsensa ja hänen lapsestaan oli tehty digitaalinen kopio. VR lasien kautta äiti sitten pystyi kohtaamaan menetetyn lapsensa yhä uudelleen ja uudelleen. Onko tämä mielestäsi inhimillistä?