Mikäpä olisi syvällisempi ja vaikeampi kysymys? Kysymyksen purkaminen pienempiin osiin onkin välttämätöntä. Elämän tarkoitus tarkoittaa isossa mittakaavassa vastauksia seuraavanlaisiin kysymyksiin: Miksi ihminen on olemassa? Mitä ihmisen tulisi elämänsä aikana tehdä? Miksi koko maailma on olemassa? Pienemmässä mittakaavassa yksittäinen ihminen saattaa miettiä, mikä on juuri hänen polkunsa tässä miljardien maanteiden maailmassa. Ihminen toimii päivittäin erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta onko niistä mitkään universaalisti yhteisiä ja hyviä pyrkimyksiä, joita jokainen ihminen voisi yrittää tavoitella? Mitä hyötyä ylipäätään on pohtia näin syvällisiä asioita – eivätkö nämä ole juuri niitä kysymyksiä, joita vain harmaapartaiset vanhukset ja antiikin viisaat pohtivat keskenään? Uskon, että jokaisen ihmisen on hyvä vähintään kerran elämässä pysähtyä pohtimaan tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä, sillä niiden avulla voi löytää itselleen mittaamattoman arvokkaita ajatuksia. Tässä esseessä pyrimme löytämään käytännöllisiä ja hyödyllisiä näkökulmia tähän kilometrejä syvään aiheeseen. 

Voidaksemme päättää, mikä on universaalisti tavoittelemisen arvoista elämässä, meidän täytyy tutkia jo olemassa olevaa tietoa ihmisen käytöksestä ja yleisesti vallitsevasta arvomaailmasta. Ensinnäkin tiedetään, että ihminen toimii erilaisten motivaattoreiden moottoroimana. Psykologeista esimerkiksi Maslow tutki ihmisen motivaation perustaa ja päätyi tarvehierarkia-malliin, jossa ihmisen toiminta ohjautuu aluksi itsekeskeisten tarpeiden, kuten ruoan ja lämmön, täyttämiseen ja sen jälkeen asteittain yhteisöllisempien tarpeiden, kuten rakkauden ja arvostuksen tarpeiden täyttämiseen. Ihminen toimii siis biologisesta ja psykologisesta näkökulmasta erilaisten synnynnäisten tarpeiden täyttämiseksi. Tarvehierarkia on kuitenkin melko redusoitu malli siitä monimutkaisesta kokonaisuudesta, jossa ihminen toimii. Jatketaan ihmisen toiminnan havainnointia siis hieman filosofisemmasta näkökulmasta. 

Antiikin ajan suuret filosofit kehittivät hyve-etiikan ajatuksen, jonka mukaan hyveet saavat ihmiselämän kukoistamaan. Hyveellistä käytöstä ja luonnetta on vaikea saada kiinteäksi osaksi ihmistä ja siihen niiden tavoiteltavuus perustuukin – vain harva pystyy päihittämään luonteensa ja ympäristönsä pahuuden. Hyveet ovat sosiaalisesti arvostettuja ominaisuuksia ja käytännön elämässä esille tulevia käyttäytymismalleja. Kardinaalihyveiksi kutsuttuja päähyveitä ovat rohkeus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja käytännöllinen viisaus. Hyveet ovat aina kahden paheen keskellä, mikä tekee niiden toteuttamisesta entistäkin vaikeampaa. Esimerkiksi liiallinen rohkeus on etenkin nuorten liikennekäyttäytymisessä havaittua uhkarohkeutta kun taas liian vähäinen annos rohkeutta mielletään pelkuruudeksi. Yksi elämän tarkoitus voikin olla oman paheellisuuden vastainen taistelu ja hyveiden tavoittelu. Rohkea ja oikeudenmukainen käytös, jossa kyetään kohtuullisiin ja viisaisiin ratkaisuihin, saa aikaan hyviä ja kauniita asioita. 

Ihminen on monimutkainen olento, jonka toimintaa ohjaavat paitsi sisäiset, myös ulkoiset vaatimukset ja tarpeet. Länsimaalainen kulttuuri saa suomalaisen parikymppisen nuoren käyttäytymään ruokapöydässä eri tavalla kuin kiinalaisen, täsmälleen saman ikäisen ihmisen. Geert Hofstede on tutkinut kulttuurisia ulottuvuuksia ja havainnut, että esimerkiksi Suomessa vallitsee paljon individualistisempi kulttuuri kuin Kiinassa. Tämä näkyy esimerkiksi yksilönvapauden määrässä ja siinä, miten paljon yksilö miettii valintojaan ympäristössä vaikuttavien ihmisten kautta. Elämän tarkoitukseen ja päämäärien valintaan vaikuttaa siis paljon kulttuuri, jossa ihminen elää.

Kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson on kirjoittanut huippusuositun kirjan nimeltä “12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan”, jossa hän käsittelee 12 elämänohjeen kautta päätelmiään siitä, miten ihmisen tulisi elämässään toimia. Ohjeet ovat sekä käytännöllisiä että abstrakteja ja osa ohjeista vaatii pidemmän pureskelun ennen niiden ymmärtämistä. 

Eräs ohje kuuluu seuraavasti: “Tavoittele sitä, mikä on merkityksellistä (älä sitä, mikä on vain hyödyllistä)”. Petersonin mukaan “merkitys tarkoittaa Tietä, runsaamman elämän polkua, paikkaa jossa ihminen on, kun häntä ohjaa rakkaus, hän puhuu totta ja mikään, mitä hän haluaa tai voisi haluta, ei nouse nimenomaan sen yläpuolelle.” Peterson ei suinkaan tarkoita, että hyödyllisten asioiden tekeminen pitäisi lopettaa. Hän sen sijaan pyrkii korostamaan, että ihmisen tulisi pyrkiä miettimään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mitä suurempaa merkitystä hänen tekonsa palvelevat. Hän sanoo, että jos ihminen alkaa pitämään arvohierarkiansa korkeimmalla huipulla ajatusta “maailman paremmaksi tekemisestä” ja sen jälkeen kysyy itseltään moraalisen kysymyksen; “mitä minun tulisi tänään tehdä, jotta asiat etenevät maailmassa parempaan eikä pahempaan suuntaan?” , pääsee käsiksi tekoihin, joiden kautta ihminen alkaa kokea yhä kasvavaa merkityksellisyyden tunnetta. 

Käytännössä nämä “maailman paremmaksi muokkaavat teot” voivat olla vaikkapa rästissä olevia koulutöitä (“Pidän koulutustani merkityksellisenä”), puhelua isovanhemmalle (“Haluan ilmaista läheisilleni välittämistä”), veroilmoituksen tekoa (“Haluan kantaa yhteiskunnallisen korteni kekoon aktiivisesti ja rehellisesti”) tai riitatilanteessa kunnioittavan äänensävyn säilyttämistä (“Pidän rauhaa merkityksellisempänä kuin erimielisyyttä”). 

Kuten olemme huomanneet, elämän tarkoitus on monimutkainen sanapari. Tavoittelemme elämässä erilaisia asioita ja hyödyllistä olisi varmasti jokaiselle pysähtyä silloin tällöin miettimään, mitä arvoja ja päämääriä oma toiminta ja tavoitteet palvelevat. On mahdotonta määrittää toisen elämälle sopivia polkuja, sillä jokaisen on lopulta tehtävä täysin omat valinnat elämänsä suhteen. Monet asiat elämästä on opittava kantapään kautta. Kirjassa “10 kirjettä ylioppilaalle” kirjailija Arno Kotro kiteyttää tämän ajatuksen osuvasti: “Jokaisen on itse kokeiltava, jääkö kieli jäiseen metallikaiteeseen kiinni.” 

Lähteet: 

“12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan”, Jordan Peterson, WSOY 2018, Adlibris “10 kirjettä ylioppilaalle”, Arno Kotro, WSOY 2012, Adlibris