Koittaa viimeisien projektien aika ja on lähtö Final Campille. Kohdemaana toimii Filippiinit. Maa kuulostaa ennakkoon hyvin eksoottiselta kuulemiemme kertomusten ja tutkimiemme tietojen perusteella. Jännitystä on jokseenkin ollut havaittavissa. Matka-aika tulee olemaan myös pitkä, joten kohteeseen pääseminen on jo oma seikkailunsa. Matkustammehan kuitenkin toiselle puolelle maailmaa. Juna-asemalle astuessa on vielä vaikea ymmärtää, millainen matka on luvassa. On hankalaa edes kuvailla, mitä reissulta odottaa. Kaikki varmasti tulee konkretisoitumaan kuitenkin kohteeseen päästyä. Juna-asemalle tultaessa pystyi aistimaan odottavaisen tunnelman ja se tarttui ympärilleen. Monille tiimiläisille reissaaminen itsessään on jo tuttua, mutta Juliukselle tulee olemaan ensimmäinen kerta koneessa. Kaverilla ei kuitenkaan puntti paljoa tutise. Kaikilla on kuitenkin varmasti jotain, mitä odottaa. Tuleehan reissu olemaan tiimin yksi suurimmista loppuhuipennuksista akatemia-ajalla. Itselleni on hankalaa sanoittaa, mitä odotan reissussa eniten. Pidän kokemusta itsessään, niin ainutlaatuisena ja tuskin tulee montaa kertaa elämän aikana lähdettyä toiselle puolelle maailmaa ainakaan tällaisella porukalla.

Saapuessamme juna-asemalle tulee vastaan ensimmäinen viivästyminen aikatauluissa, kun junamme on myöhässä. Onneksi Pyry ja Inka olivat saaneet sovittua infosta meille lippujen siirron aiempaan junaan, joka lähti muutamaa minuuttia aiemmin. Kuitenkaan paniikille ei ollut aihetta, sillä olimme varautuneet menemään aikaisin asemalle, joten no hätä. Kaikki saapuivat ajallaan paikalle ja hyppäsimme lopulta junaan. Junamatka meni hämmentävän nopeasti, sillä matkan aikana oli paljon touhuttavaa. Täytimme porukalla matkustusilmoitukset ulkoministeriölle sekä maihinnousulomakkeet eTraveliin. Tiimityöllä tämäkin sujui sutjakkaammin, kun osasimme opastaa toinen toisiamme tietojen täyttämisessä. Vaihdoimme junaa Tikkurilassa ja eipä kauaakaan, kun olimme jo Helsinki-Vantaan lentokentällä. Matkalla Julius, Oona ja Petra kuvailivat sisältöä ja Inka lähetti terveiset projektin toimeksiantajallemme Aleksille Filippiineille. Saimme myös lämpimät tervetulotoivotukset takaisin, joka lämmitti tietysti paljon mieltämme. Lentokentällä tankkaamme hieman ruokaa ja juomaa koneisiin odotellessamme Check-In:iin pääsyä. Vaihdamme samalla hieman kuulumisia ja keskustelemme eri aiheista. Check-In jonoon päästyämme kuulemme kuulutuksen, että lento myöhästyy järjestelmähäiriön takia. Emme antaneet sen kuitenkaan haitata. Lopulta lento viivästyi muutaman tunnin, joten saimme tovin odottaa vielä Helsingin päässä. Välilaskumme oli Istanbulissa. Sinne saavuimme yhden jälkeen yöllä paikallista aikaa. Järjestelmähäiriö aiheutti yhä hämmennystä Istanbulin kentällä, mutta tiimityöllä tästäkin selvittiin. Itse asiasta Saawa opasti yleisesti etenkin muita suomituristeja, joita sateli vähän väliä kyselemään päivitystä tilanteesta. Olimme selkeästi niin hyvin tilanteen tasalla, kuin vain mahdollista. Vaikkakin paljon epäselvyyttä oli ilmassa. Ihan jopa lentokenttävirkailijoiden antamien ohjeiden välillä saattoi olla paljon eroa. Mutta lopulta tästäkin porukalla selvittiin ja päästiin koneeseen. Koneemme lähti neljän aikaan yöllä, joten pitkä yö oli edessä. Pääsimme mukavasti istumaan toistemme viereen, joten vieruskavereita riitti kelle jutella. Hieman täytyi kuitenkin nukkua. Itkevistä pikkulapsista huolimatta jokunen tunti tuli edes nukuttua ja pitkästä lentomatkasta huolimatta lentomatka Manilaan alkoi olemaan jo loppusuoralla. Täältä voinkin nyt kuitata, että kohteessa ollaan ja majoituspaikka on erinomainen. Valitettavasti Jennin ja Järpän rinkat eivät ole vielä saapuneet ja kamojen tilanteesta ei ole toistaiseksi tietoa. Kaikki kuitenkin muulta osin hyvin, emmekä anna minkään haitata menoa. Nyt kirjoitushetkellä olemme lähdössä tutustumaan Manilaan kaupunkina, mutta tarkoituksenani on jatkaa blogikirjoituksia pitkin matkaa. Olkaahan siis kuulolla!