Mielenkiintoista. Tästä se alkaa minunkin matkani monen muun esipinkun lailla Proakatemian esseepankin täyttäjänä. Lähdin aloittamaan ihan omasta kirjahyllystä ja löysin ensimmäiseksi kirjakseni André Chakerin Ihanuuksien ihmemaa kirjan. Vaikka teos onkin jo lähes 10 vuotta vanha ja maailma on muuttunut noista ajoista merkittävästi kirjalla on silti pointtinsa. Kirjassa puhutaan mahdollisuuksien polusta – tiestä menestykseen – suomalaisesta näkökulmasta ja suomalaisten esimerkkien kautta. Siispä mikä hieno aloitus tälle kymmenien esseiden ja kirjojen rupeamalle ja evääksi matkalle kohti tiimiyrittäjyyttä.

Mahdollisuuksien polku rakentuu viidestä eri tasosta, jotka etenevät hierarkkisesti: 1. avoin mieli, 2. yritys ja erehdys 3. työtä ahkerammin ja fiksummin 4. sisu ja 5. ole oma itsesi. (Andre Chaker 2011, 14-15.) Mallia voi käyttää hyödyksi oman ajatustyön tukena kohti tavoitteita ja menestystä. Kirja kokonaisuudessaan esimerkkiensä kautta antaa meille jokaiselle ajattelemisen aihetta siitä, miten on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen. Me olemme monessa asiassa todella hyviä ja kun ymmärrämme omat heikkoutemme osaamme kääntää ne voitoksi ja baana tähtiin on auki. Miten voisin soveltaa tätä mallia omalla polullani kohti omaa henkilökohtaista menestystä?

Avoin mieli on kaiken lähtökohta. Myyntikuiskaaja Pasi Raution lanseeraama lausahdus ”Ei toimi meillä” on juuri se mistä tulee päästä eroon, jotta meillä on minkäänlaisia mahdollisuuksia alkaa menestyä.  Me suomalaiset omaamme isossa kuvassa varsin laajan maailmankatsomuksen sekä tasa-arvoisen yhteiskunnan oman yhteiskuntajärjestelmämme kautta. Kuitenkin olemme varautuneita ulkopuolisiin ja olemme ylipäätään turvallisuudenhakuista kansaa. Haluamme välttää turhaa show’ta ja parrasvaloihin nousemista. Se rajoittaa mieltämme ja ajatteluamme. Olisi siis syytä ottaa 2020-luvun informaatiotulvasta ja globaalista maailmasta yhä enemmän koppia eikä pysyä omassa sinivalkoisessa kuplassa. Jokseenkin suurin osa meistä omaa meistä aika perus suomalaisen maailmankatsomuksen – joka sinällään on aivan hyvä – mutta toisaalta taas hyvin rajoittunut meidän kontekstiimme.

Yritys ja erehdys tulee meiltä osana arkipäiväistä elämää melko luonnostaan, mutta se osaammeko hyödyntää niitä on toinen asia. Helposti jäämme kuitenkin isossa kuvassa ja merkityksellisissä jutuissa mähmimään ja emme uskalla edes alkaa yrittämään. Pelkäämme epäonnistuvamme ja erehtyvämme. Pelkäämme, että tulemme tuomituksi – olemme huonompia ihmisiä – jos mokaamme. Vaikka moka, virheet, erehdykset ja epäonnistumiset ovatkin suurin lahja. Juuri niistä opimme parhaiten ja pääsemme eteenpäin. Joten tulisi olla miettimättä liikaa mitä jos, luottaa omaan intuitioon, saatuun tietoon sekä silkkaan tuuriin. Jos momentumia on sitä ei välttämättä tulee enää koskaan uudestaan – miksi en siis kokeilisi.

Me suomalaiset olemme kovia tekemään töitä, omaamme hyvin korkean työmoraalin ja työtä pidetään arvossa. Tiedostamme myös sen, että jotta tavoitteisiin pääsee pitää olla valmis tekemään töitä – kotona lorvimisella ei pisteitä kerätä tai tavoitteita saavuteta. Koska olemme koulutettua kansaa meillä, on myös edellytykset tehdä työtä fiksummin ja tehokkaammin, jos pidämme mielen avoimena ja olemme valmiita etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein saatamme kuitenkin tyytyä helposti keskinkertaisiin perussuorittamiseen ja mukavan turvalliseen rutiiniin, vaikka tekisimmekin työmme todella hyvin isossa kuvassa. Pitää siis olla aina valmis menemään eteenpäin, ei jäädä paikalleen.

Siinä kohtaa, kun muu virta meinaa koneesta loppua sisu astuu peliin. Sisu on voimaa. Se on uskoa omaan asiaan, jääräpäisyyttä, päättäväisyyttä, oveluutta eli ylipäätään mentaalista kestävyyttä. Sisua pidetään suomalaisena juttuna – asiana, joka meille on vuosisatojen kuluessa karussa pohjoisessa, vieraiden valtojen alaisena ja kenties muutenkin muualta katsottuna erikoisena kansana kehittynyt. Se on myytti, joka ruokkii kenties keskuudessamme itse itseään ja täten aina sopivissa tilanteissa kutsumatta astuu peliin ja antaa meille voimaa haasteiden edessä, kun muut mahdollisuuksien polun edeltävät työkalut on jo käytetty.

Kollektiivisesti pidämme omaan kansaamme eli suomalaisia jotenkin omalaatuisena ja erilaisena vaikka olemmekin aktiivinen osa globalisoituvaa maailmaa. Tästä kenties kumpuaa se, että hyväksymme omat heikkoutemme ja jollain tapaa tunnistamme omat vahvuutemme, vaikka emme aina niitä osaa ääneen nimetä. Olemme siis omia itsejämme. Meidän on siis hyvä tässä globalisoituvassa maailmassa pitää positiivisella tavalla kansallisesta identiteetistämme kiinni, sillä se kenties juuri auttaa meitä ainakin kollektiivisella tasolla olemaan omia itsejämme ja menestymään niin kotimaassa kuin maailmalla.

Varmaa on, että mikään teoria tai ajatus kaikessa hienoudessaan tuskin tulee suoraan johdattamaan meitä menestykseen, mutta taika onkin siinä, että saamme ajattelemisen aihetta. Tieto, henkiset työkalut ja oma mindset, jos mitkä ovat asioita, jotka voivat viedä meidät henkilökohtaiseen menestykseen. Jokaisen henkilökohtaista menestystä on kuitenkin vaikea määritellä – se voi olla isoa tai pientä. Tärkeintä on, että mihin ikinä ryhdytkään tai mitä ikinä teetkään on sinulle henkilökohtaisesti merkityksellistä – silloin myös mahdollisuuksien polku voi auttaa sinua matkallasi.