Homo Deus kirja on jatkoa Sapiens kirjalle. Sapiens kirjan lopussa nopeasti maalatut tulevaisuuden kuvat herättivät kiinnostuksen perehtyä ja ymmärtää suuntia, joihin tulevaisuudessa saatamme mennä. Minua on aina kiinnostanut historia ja perehtyä asioiden taustoihin, koska sieltä yleensä selviää syyt, miksi asiat tapahtuvat. Homo Deus kirjassa katse on kohti tulevaisuutta. Jerusalemin yliopiston arvostettu professori Yuval Noah Harari pohtii kirjassa mitä tapahtuu, kun vanhat myytit yhdistetään uusiin teknologioihin kuten tekoälyyn ja geenitekniikkaan.

Homo Deus – Huomisen lyhyt historia kirja aloittaa kertaamalla hieman ihmiskunnan historiaa ja humanismin nousua ja pohtii sitten, millaisia tulevaisuuksia meillä voi olla edessämme. Tähän päivään asti tietoisuus ja älykkyys ovat kulkeneet käsi kädessä, mutta Hararin mukaan tämä ei ole tae siitä, että näin tulisi aina olemaan kiihtyvän tekoälyn kehityksessä. Scifi tarinoista tuttujen koneiden kapinan sijaan, on kenties todennäköisempää, että koneet yhdistyvät osaksi meitä. Harari pitää todennäköisenä, että ihmislaji sellaisena kuin me sen tunnemme, on kuoleva laji. Homo Sapiens on Hararin mukaan väliaikainen laji, jonka syrjäyttää jo seuraavien vuosisatojen aikana uusi uljas Homo Deus eli ”Jumalaihminen”. (Harari 2019.)

Yhdeksi merkittäväksi Homo Sapiens lajin syrjäyttämisen syyksi Harari nimeää tekoälyn datan käsittely nopeuden, joka on mullistanut ja tulee mullistamaan maailmaa lähivuosikymmenien aikana lisää. Hararin mukaan esimerkiksi politiikka voi nykyisessä muodossaan tulla nopeasti tiensä päähän, koska vaalit, puolueet ja parlamentti eivät prosessoi dataa tarpeeksi nopeasti. (Harari 2019.) Tämä tuntuu aluksi hullulta ajatukselta, mutta kirjan syvällisten esimerkkien kautta ymmärtää ajatuksen! Kirjassa käydään läpi, että edellä mainitut instituutiot kehittyivät aikana, jolloin politiikka kehittyi nopeammin kuin teknologia. Hararin sanoo, että jo nyt hallitukset pääasiassa hallinnoivat maata, eivätkä johda sitä. Kasvavan datamäärän alla kaikki hallituksien visiot ja käsitykset yhteiskunnasta ovat paljon pienempiä kuin ennen. Datamäärästä johtuen ei osata tehdä päätöksiä erityisesti pitkälle tulevaisuuteen. Hallinto voi esimerkiksi päättää kyberavaruuden sääntelystä, mutta kyberavaruus on jo kerennyt muuttua. (Harari 2019.)

Harari kertoo esimerkin datan käsittelyn nopeuden voimasta 30 vuoden takaa pohtimalla, miksi Neuvostoliitto romahti ja miksi kapitalismi voitti kommunismin. Mikhail Gorbachev lähetti valtakautensa alussa lähimmän neuvonantajansa Lontooseen vierailulle tutustumaan, miten kapitalistinen maailma pyörii. Britannian hallituksen vieraana vieraillaan Lontoossa pörssissä, kauppahalleissa, virastotaloissa ja muissa kapitalistisen maailman monumenteilla. Kierroksen aikana neuvonantajan turhautuminen kasvaa, kun hänelle ei kerrota ja näytetä, miten ja kuka määrittelee esimerkiksi Lontoon leipien hinnat sekä tuotantomäärät. Neuvonantajan mukaan Lontoossa selkeästi nämä kaikki toimii, koska leipää on saatavilla eikä ihmisten tarvitse olla jonottamassa ja hamstraamassa leipää loppumisen pelossa. Vierailun isännät eivät ymmärrä neuvonantajan turhautumisen syitä, koska heillä ei kukaan määriä ja hintoja määrittele, niin kuin he ovat monta kertaa sanoneet. (Harari 2019.)

Mikä neuvonantajan turhautumisessa oli taustalla? Hararin kertoo Neuvostoliiton ja kommunismin käyttäneen keskitettyä datanhallintaa, jossa kaikki mahdollinen data kerättiin Moskovaan. Moskovassa iso määrä maan fiksuimpia ihmisiä kävivät läpi kaikkea dataa ja tekivät niiden perusteella päätöksiä, minkä verran esimerkiksi mitäkin viljaa tuotetaan pienessä ukrainalaisessa kylässä ja mihinkä hintaan myydään Pietarin kaupoissa. Vaikka Moskovassa oli iso määrä ihmisiä käsittelemässä dataa, niin Hararin mukaan silti tehtiin vääriä päätöksiä, mitä viljoja kannatti tuottaa missäkin ja minkä verran sekä millä hintatasolla kannatti myydä, jotta se kysyntä ja tarjonta olisi tasapainossa. Harari toteaa datamäärän olleen liian suuri ihmisten hallittavaksi ja kaiken lisäksi dataa tuli koko ajan vain enemmän. (Harari 2019.) Hullua ajatella kuinka paljon resursseja Neuvostoliitossa on käytetty aivan turhaan.

Hararin kertoo, että Lontoossa ja muissa kapitalistisissa maissa yhteiskunta ei kokoa dataa keskitetysti mihinkään eikä tee niiden perusteella päätöksiä, vaan päätökset tekee markkinat. Eli kapitalistisissa maissa hyödynnetään hajautettua datanhallintaa. Hararin mukaan tällöin esimerkiksi Yorkin pienen maatilan isäntä voi itse päättää lisätä jonkun viljan tuotantoaan, koska hänen maillaan kyseinen vilja menestyy hyvin ja kyseiselle viljalle on kova kysyntä. Kukaan hallituksesta tai sen virkamiehistä ei tiedä dataa tämän viljelijän päätöksestä eikä sen syistä, vaan luotetaan markkinoiden ohjaavan toimintaa. Eli kapitalistista maailmaan ohjaa markkinoiden näkymätön käsi. (Harari 2019.)

Tuntui mullistavalta ymmärtää paremmin Neuvostoliiton romahtamisen syitä ja mitä tämä voi tarkoittaa tulevaisuudessa, vaikka olin ennestään kylmän sodan historiaan varsin hyvin perehtynyt. Kun lisääntyvän datamäärän hallintaan ja käsittelyyn löytyy entistä tehokkaampia keinoja, niin maailman muuttuu varmasti joka kerta, vaikka ehkä ymmärrämme sen vasta myöhemmin. Harari kertoo, että kymmenen vuotta sitten yleisesti hyväksytty näkemys oli, että ihminen pystyy parhaiten tunnistamaan ihmiskasvoja. Nykyään kone tekee sen jo huomattavasti ihmistä tehokkaammin. (Harari 2019.) Iso kolahdus oli ymmärtää, että esimerkiksi ihmiskasvojen tunnistuksessa koneen paremmuuden taustalla on datamäärän hallinnan ja käsittelyn paremmuus.

Kirjan ehkä kovin kolahdus oli ymmärtää, miksi esimerkiksi tekoäly teknologia kehittyy, niin hurjaa vauhtia. Harari käy läpi, että monesti annamme tunnustusta IT-ihmisille ja koodin syöttäjille. Hararin mukaan biokemistit ovat kuitenkin kaiken tämän mahdollistaneet. Biokemistit ymmärsivät nähdä kaikki orgaanisetkin asiat algoritmeina. Hararin mukaan tietojenkäsittelytieteen haara hyödyntää nyt vain oppimiaan algoritmeja orgaanisissa asioissa biokemistien havaintojen pohjalta. (Harari 2019.)

Jos et koe olevasi algoritmi, se johtuu Hararin mukaan siitä, että olet niin sinut oman algoritmisi kanssa. Todellisuudessa halut, tunteet ja tuntemukset tekevät valtaosan (99%) kaikista päätöksistämme. Kirjassa käydään läpi, että tämä avaa portin sille, että orgaaniset algoritmit ovat korvattavissa ei-orgaanisilla. Silloin äly eriytyy tietoisuudesta ja ei-tietoiset, mutta erittäin älykkäät algoritmit tuntevat meidät paremmin kuin me itse. Tiede on Hararin mukaan siis muuttumassa kaikenkattavaksi oppijärjestelmäksi, joka näkee kaikki organismit algoritmeina ja elämän pohjimmiltaan datankäsittelynä. (Harari 2019.) Mihin ihmisiä enää tarvitaan?

Maailman kehittyminen ja muuttuminen luo siis paineen ihmisten muuttumiselle. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää tuleeko tulevaisuudessa elämään useampia eri ihmislajeja, niin kuin kissaeläinten heimossa on lajeja leijonista kotikissoihin. Jatkossa tulen varmasti keskittymään enemmän uusiin datanhallinta työkaluihin ja miettimään, miten pystyn hyödyntämään niitä käytännön töissäni. En koe mahdollisten muutoksien pelottavan minua, että algoritmit tietää paremmin asiani kuin minä itse, koska kirjan esimerkkien kautta ymmärsin datanhallinnalla olleen vaikutuksia jo vuosikymmeniä sitten.

”Maailma muuttuu, niin minäkin” – Kaapo.

Lähteet:

Harari, Y. 2019. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia. Äänikirja. Bazar.