(Varoitus: saattaa sisältää vahvoja mielipiteitä!)

Juval Noah Harrarin Sapiens on kuin raamattu. Niin painavaa on sen monisivuinen sisältö ihmisen lyhyestä historiasta. Joululomalla oli aika taas nostaa valkoinen tiiliskivi pöydälle ja purkaa sen synnyttämät ajatukset esseemuotoon. Kirjan valintaan vaikutti halu sivistää itseäni, koska Harrarin viisauksia siteerataan siellä täällä kahvipöytäkeskusteluista Helsingin Sanomiin. Sapienssia voitaisiin varmaan jopa luonnehtia yhtenä aikamme kulttiteoksina, vaikka kirja onkin tiedepohjainen. Niin vahva on siitä omaksuttu käsitys ihmisestä ja elämästä nyky-yhteiskunnassamme.

Alkuräjähdys

”Rohkea, laaja-alainen ja provokatiivinen teos haastaa kaiken sen, mitä luulimme tietävämme ihmisyydestä”, kirjan takakansi kiteyttää, mihin lukija ryhtyy avatessaan tämän version ihmisen historiasta. Harrarin teoriassa ihmisyydestä riisutaan kaikki se, jota luonnehditaan persoonalliseksi, yksilölliseksi jopa erityiseksi. Kyllä sattuu lukea tekstiä, joka imaisee kaiken henkisellä tasolla eletyn elämän sieraimista ulos. Millään ei olekaan mitään väliä eikä kenelläkään mitään tarkoitusta. Maailma on sattumien sarja niin kuin sinne puhjennut elämäkin. Elämäntarkoitusta taas pyritään selittämään saduilla ja sekin on sapiensille selviytymiskeino. Muutenhan aika voisi käydä täällä niin turhaksi, että sama kuin ei eläisi ollenkaan.

Voi olla, että lopulta meille tosiaan ilmenee, että kaikki on ollut pelkkää ihmispopulaationa pyörimistä elämälle sallivissa olosuhteissa planeetta Maassa. Mutta, mitä järkeä on tehdä ihmisyydestä teos, jossa meitä melkein kehotetaan palaamaan takaisin kaivelemaan varpaita puun oksalle, kun on myös huomattava se, että maailman historian aikana juuri ihminen on saanut aikaan ihmeitä! Kirjassa myös kerrotaan, kuinka luonnonvalinta on tehnyt meistä sen lajin, joka pystyy rakentamaan perheyhteistöistä kokonaisia kaupunkeja ja yhteiskuntia. On vain niin piinaavaa miettiä, että miksi näin on, jos näin voisi myös yhtä hyvin olla olematta? Ihminen vain muuttuu ja kehittyy ja on suhteessa muihin eliölajeihin aivan omaa luokkaansa. Miksi näin on?

”Ainoatakaan eliötä ei ole suunnitellut älykäs luoja”, sanoo kirjan kirjoittaja, joka on myös itsestään riippumatta osa tätä ekosysteemiä. Kumpaan nyt itseasiassa on uskominen; tarinaan, joka väittää, että kaikelle tarvitaan alullepanija vai että mitään alullepanijaa ei ollut, mutta silti jotain on olemassa tälläkin hetkellä? Tiedemies on kieltämättä merkittävä auktoriteetti, mutta on myös osattava erottaa tietokirjallisuus jonkin asteisesta populismista. Niin kauan, kun kenenkään yksittäisen ihmisen ei ole voitu todistaa olleen täällä maailman synnystä lähtien voidaan kai todeta, että tässä puhutaan pikemminkin uskomuksesta kuin totuudesta. Jokainen saa valita, mihin uskoo. Itse valitsen saduista sen, joka rohkaisee käyttämään elämänsä johonkin hyvään.

Apinoiden planeetta

Aatteet muodostavat kannattajistaan aaltoja, jotka pyyhkäisevät yli yhteiskuntien. Syntyy kaikkien noudattamia tapoja ja normeja, joita ei aseta enää kyseenalaiseksi. Mistä johtuu, että suurin osa meistä on valmis tarjoamaan hädän tullen apua vieraallekin ihmiselle? Jokin on muovannut koko ihmiskunnan moraalia aatteella, jota kutsutaan kultaiseksi säännöksi: “Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Kultainen sääntö löytyy lähes kaikista uskonnoista ja ajatussuunnista (Wikipedia). Palatakseni väitteeseeni, että Harrain Sapiensin kaltainen teoria on muokannut nyky-yhteiskuntaamme, olen tullut pohtineeksi, että onko osa vastuuttomista valinnoistamme sitä, ettemme tahdo nostaa omaa kykyämme ajatella eettiselle tasolle, joka ehkä kuuluisi juuri ihmislajille? Tällä viittaan siihen uhkaan, jonka turhuus voi saada aikaan, ettei mikään valinta ole luokiteltavissa erikseen hyvään tai pahaan, kun ei ole mitään, mikä sen määrittää. Jos ainoa syy toiminnalle on selviytyminen, silloinhan meistä kaikki on toiselleen jonkin asteinen uhka. Syntyy jännitteitä, kilpailuasetelmia ja yhteydettömyyttä, kun jokainen tavoittelee vain omaa etuaan. Mitä hyötyä on siis koko moraalista on, jos sille ei ole yhteistä tarkoituspohjaa?

Ex-sistominen ihminen

Subjektiivisen, eli kunkin omalla tietoisuuden tasolla eletyn elämän merkitys on todettu yhdeksi keskeisimmistä ihmisen elinehdoista. Vaikkei psyykkinen panostus olekaan suoranaisesti fyysisen kehon käyttämää polttoainetta, tunne-elämä voi olla se motivaatiotekijä, joka ylipäätään käskee ihmistä pitämään itsensä hengissä. Jännittävää on myös se, että juuri meillä ihmisillä on kyky pohtia asioita oikean ja väärän näkökulmista. Osana ihmisyyttä kulkee myös merkityksen etsiminen. Viktor E. Frankl logoterapian keskeisin hoitomuoto esimerkiksi psyykkisestä lamaannuksessa on tahto tarkoituksen löytämiseen.

”Franklin mukaan tarkoituksen tarve ei ole vain uskon asia vaan myös tosiasia. Tieteelliset tutkimukset ovat hänen mukaansa vahvistaneet, että tarkoituksen tarve on todellakin erillinen tarve, jota ei voida palauttaa muihin tarpeisiin, ja että se on enemmässä tai vähemmässä määrin olemassa kaikissa ihmisissä. Franklin mukaan tarve löytää tarkoitus ei ole pelkästään aidon inhimillisyyden ilmaus, vaan luotettava mielenterveyden kriteeri”, edellä oleva lainaus on logoterapiayhdistyksen verkkosivuilta.

Kärsimys-onnellisuus -kehää totellaan halki koko ihmiskunnan. Harrarin teorian mukaan meille kai jäisi pelkkä kärsimys subjektiivisella tasolla elettäväksi ja siltä välttyminen on kai sitten onnellisuutta. Onko siis mahdollista, ettei elämälle ole mitään muuta syytä kuin selviytyminen?

Lähdekritiikki

Sapienssia lukiessa yksi vahvimmin koetuista tunteistani oli kieltämättä lamaannus jopa hetkittäiset elämänhalun karkaamiset. Totta kai kaikki haluavat tietää totuuden, jottei tarvitsisi näyttää tyhmältä. Mutta sen sijaan, että tämä lyhyt historia olisi se etsimämme totuus on sekin vain yksi versio siitä, minkä uskotaan olevan totta. Siksi kirja muistutti, että kaikesta lukemastaan on otettava vastuu. Vastuu siitä, minkä omaksuminen omaan ajatusmaailmaansa on hyödyllistä ja rakentavaa. Vastuu tarkastella lähteitä kriittisesti.

Ehkä vastasin tällä tekstillä lukemaani hieman provosoivasti. Myönnetään, että jokin omassa maailmankuvassani hyökkäsi niin kovasti teoriaa vastaan, etten pystynyt kirjoittamaan ilman, että oma ääneni tulisi kuuluviin. Lukeminen kuitenkin laajensi tapaani nähdä ja ajatella elämää useilta eri näkökannoilta, ajattelemaan kriittisesti sekä auttoi ymmärtämään paremmin meidän historiaamme yleissivistyksenkin valossa. Tiimijohtamisen opiskelijana ei voi koskaan olla liian utelias erilaisille maailmankatsomuksille ja sen kautta tunneälyn kehittämiselle.

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_sääntö

https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kultainen+sääntö

Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Juval Noah Harrari, 2011

http://www.logoterapiayhdistys.fi/mita-on-logoterapia/