Kuinka lopettaa prokrastinointi ja aloittaa työskentely.

”Mietin siitä vaikka huomenna”

Jotkut ihmiset uskovat, että viivästyminen johtaa yhteen: määräaikoihin. Ei lainkaan: muut viivyttelijät onnistuvat noudattamaan kaikkia määräaikoja, mutta kustannuksella menettää paljon aikaa ja täysin epätasapainoinen työnkulku. Tosiasia on, että minkä tahansa tehtävän suorittamiseen sisältyy aikaa “ylikellotukseen”: sinun on ymmärrettävä ongelma, valmistauduttava töihin, nautittava kuppi teetä. Prorastinaattoreille kiihtyvyys viivästyy pitkään säädyttömästi: he eivät tee mitä tarvitsevat, tai eivät tee mitään. Voi kuitenkin osoittautua, että puolustajan oma taipumus jättää asioita viime tippaan ei häiritse häntä ollenkaan. Useimmat viivyttelijät ovat kaukana samanlaisesta harmoniasta itsensä kanssa. Siksi yritetään selvittää syyt työn pudottamiseen – ainakin siitä tulee tietoisempi ja vähemmän tuskallinen.

”Katastrofin tunne”

Usein ensimmäinen tunne tulevasta vakavasta asiasta on epätoivo: “En koskaan päästä tästä eteenpäin.” Voit tietysti kutsua sitä epäonnistumisen peloksi, mutta melko itseluottavat ihmiset kokevat usein toivottomuuden tunteen. Asia on erilainen: tehtävä (etenkin uusi ja epätavallinen) näyttää olevan valtava pala: ei tiedetä, miten päästään siihen.

Ratkaisu: kuvaile mitä tehtäviä ongelmasi koostuu. Voidaanko jakaa vielä pienempiin – kunnes jokaisesta tehtävästä tulee jakamattomia ja erittäin konkreettisia? Sen jälkeen kannattaa kysyä itseltäsi kysymys: mikä näistä on vaikein asia, joka voidaan tehdä autopilotilla, ja mihin tarvitset heittää päävoimat. Muista, kuinka monta kertaa katastrofin intuitiivinen tunne on tukenut sinua – jouduit jo joutumaan kohtaamaan joukko tehtäviä, jotka ajan myötä osoittautuivat melko ratkaistaviksi.

“Haasteiden piilottaminen”

Joskus on mahdotonta pakottaa itseäsi aloittamaan liiketoiminta, koska sielu ei valehtele hänelle – ja jopa kuolee. Omatunnon piinalla ja aiheen etiikalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ja koko asia on miellyttävä. Mutta se voi sisältää pienen, mutta haitallisen elementin, jota en halua lainkaan tehdä – esimerkiksi erittäin tylsiä laskelmia, tarvetta neuvotella töykeän ihmisen kanssa. Tämän ”vaivan” osuus voi olla hyvin pieni verrattuna asian miellyttävään osaan, mutta se voi myrkyttää koko olemassaolon.

Mitä tehdä. On aika jakaa kaikki tehtävät miellyttäviin ja ei niin hyviin. Muuten, ne voivat osoittautua epämiellyttäviksi myös siksi, että ne aiheuttavat huolta: ne voidaan muotoilla epäspesifisesti, epärealistisiksi, vaikeiksi tai niiden saavuttamista ei ole rajoitettu ajallisesti. Ne eivät yleensä ole epämiellyttäviä, mutta ongelmallisia. Ja mitä nopeammin heidän ongelmaansa seurataan, sitä helpompi on selviytyä siitä ja alkaa ratkaista ongelma kokonaisuutena. No, työn miellyttävä ja epämiellyttävä osa voidaan vaihtaa.

Lähde: https://vk.com/@bizlux-kak-perestat-otlynivat-i-nachat-rabotat