Sosiaalisen median ja datan kasvun myötä, elämämme on muuttunut valtavasti. Käsitys itsestämme horjuu ja vertailemme itseämme jatkuvasti verkossa näkemiimme henkilöihin ja heidän menestykseensä. Tai siihen, miltä se saattaa ulospäin näyttää. Joseph Deitch kertoo kirjassaan Elevate, kuinka saavuttaa elämässään niitä asioita, joita oikeasti haluaa. Miten saavuttaa menestystä ja tyytyväisyyttä jatkuvissa määrin? Pohdin esseessä omia tavoitteitani ja tapoja, joilla matka niiden saavuttamiseksi olisi paitsi nautinnollinen myös opettava ja haastava.

Pohjoiset maat ovat syksyn ja talven tullessa tunnettuja harmaudestaan ja pimeydestään. Hyvin moni kokee niin kutsuttua syysmasennusta tai mielen harmautta. Onko kyseessä auringon olemattomuus ja D-vitamiinin puute? Se, että ulkona on kylmä, sataa ja ei voi viettää aikaa luonnossa? Deitch kertoo kirjassaan, kuinka hän vältteli ja suorastaan pelkäsi talven tuloa. Hänen ainoa valonpilkahdus oli Kiitospäivä. Onnellisuus ja iloisuus olivat läsnä. Hän alkoi pohtia, mikä teki juuri tuosta päivästä harmauden keskellä niin spesiaalin? Ihmiset, ystävät, perhe. Niistä hän sai voimaa ja onnellisuuden tunnetta. Tästä valaistuneena hän alkoi järjestää erilaisia juhlia, peli-iltoja, tapaamisia ja elokuvailtoja ystäviensä ja perheensä kesken. Nykyään hän jopa odottaa talven tuloa.

Mitä haluat ja miten voit saavuttaa haluamasi?

Deitch kertoo esimerkin lapsuudesta. Törmäät kaupassa peliin, jonka olet aina halunnut. Vanhemmat kieltäytyvät ostamasta sitä ja turhaudut. Ehkä jopa itket ja kapinoit. Tämä on tyypillinen kaava lapsille, kun he eivät saa sitä karkkipussia tai peliä, jota ovat halunneet. Muistellessa omaa lapsuuttani, toimin täysin päinvastoin, juuri kuten Deitch opetti omia lapsiaan toimimaan kyseisissä tilanteissa. Mitä voin itse tehdä, saavuttaakseni tavoitteeni, saadakseni sen, mitä haluan? Kotityöt, hyvä käytös ja muut toimet, jotta peli tai karkit olisivat ansaittuja. Veljeni oli taas juuri tämä kapinoiva riiviö. Deitch kertoo, että tällainen tapa kohdata turhautumiset ja ongelmat on loistava asenne myös tulevaisuuteen.

Kuuntelu on tärkein keino oppia joka päivä jotain uutta. Palaute on ollut tiimissämme puheissa viime aikoina paljon. Sen antaminen ja vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta sitäkin tärkeämpää. Palautteen vastaanottaminen on vaikeaa etenkin, jos se on kriittistä. Deitch todisti pari vuotta sitten, kuinka vaikea tämä voi olla osallistuttuaan seminaariin, jossa osallistujat saivat palautetta kollegoiltaan. Koska jokainen osallistuja sai kommentteja useista lähteistä, he tiesivät, että kommentit eivät olleet sattumanvaraisia mielipiteitä. Yksi osallistuja kuitenkin murtui ja alkoi huutaa siitä, kuinka hänelle annettu palaute ei ollut oikeudenmukaista. Ironista kyllä, tämä käytös vahvisti kollegojen sanoman – hän oletti aina, että ihmiset, joiden kanssa hän työskenteli, olivat häntä vastaan.

Miten tulla paremmaksi kuuntelijaksi?

Ensimmäinen asia, joka sinun on tehtävä, on sitoutua kuunteluun. Jos sinulla on tapana keskeyttää tai sivuuttaa muita, sinun on tunnistettava tämä ja tehtävä tietoinen valinta muuttaa käyttäytymistäsi. Toinen vaihe on ymmärtää, että kuuntelu on aktiivinen prosessi. Ideana ei ole vain istua ja antaa sanojen kulkea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, samalla kun mietit, mitä sitä tänään söisi. Todellinen kuunteleminen tarkoittaa sitoutumista siihen, mitä sanotaan, huomaamista kun keskittymisesi herpaantuu ja sen korjaamista kohdistaaksesi huomion uudelleen puhujaan ja puhuttavaan.

Lopuksi haluat käydä keskustelua avoimin mielin. Kuulet vain silloin, mitä joku sanoo, jos pudotat oletuksesi ja otat heidän argumenttinsa huomioon ilman henkilökohtaisuutta.

“Kuunteleminen on loputon matka jatkuvasti kehittyvällä tiellä.”

Joka ilta ennen nukkumaanmenoa Deitch sanoi pojallee, että hän on erinomainen nukkuja, joka pystyy nukkumaan hyvin milloin vain. Mielenkiintoista, sillä hänen poikansa ei ole koskaan kärsinyt huonoista yöunista. Mistä tämä johtuu? Onko kehuilla ja kannustuksella noin iso merkitys niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin nukkuminen? Vastaus on yllättävä. Tapa jolla puhumme ja ajattelemme asioita vaikuttaa merkittävästi kaikkeen mitä teemme. Ihmisaivot ovat kuin tietokone. Ne voidaan ohjelmoida pienestä pitäen käyttäytymään tietyllä tavalla ja ilmaisemaan itseään tavalla, joka niille on opetettu. Koodia ihmisaivot eivät kuitenkaan tarvitse, vaan yksinkertaisesti jokapäiväistä kieltä ja sen kuuntelemista.

Negatiivinen ajattelu ja puhuminen ovat ikään kuin koodaamista aivoihisi. Kun olet sen kerran tehnyt, on siitä pois pääseminen suurempi haaste. Mitä enemmän tällä tavalla ajattelee, sitä syvemmäksi tapa muuttuu. Olen itsekin sortunut kyseiseen tyyliin, mutta yrittänyt etenkin viime aikoina ajatella ”posin kautta”. Osaan tehdä, nukun hyvin, pystyn siihen. Tunteet ovat myös valinta.  ”Happiness is a choice, choose to be happy.” Tuntuuko siltä, että ei tuossa ole järkeä? Teoria on yksinkertaista testata. Himmennä valot, ota rento asento ja mieti elämäsi negatiivisia asioita 10 minuuttia. Ei varmasti tule hyvä fiilis. Tee sama uudelleen, mutta mieti positiivisia asioita, niitä, jotka ovat saaneet sinut nauramaan. Nosta kädet pystyyn ja huuda kyllä. Varmasti parempi olo. Omiin tunteisiin vaikuttaminen on äärimmäisen hyödyllinen taito. Apajassa olemme keskustelleet paljon tunteista ja siihen liittyvästä olemisesta ja ulosannista. Tunteet ovat aina kantajansa vastuulla. Tässä meillä on tiiminä tekemistä, sillä tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen ovat olleet ristiriitaisessa asemassa. Milloin on sopiva hetki ilmaista negatiiviset fiilikset? Kenelle ne tulisi ilmaista? Missä ja miten? Vastaus ei ole helppo, eikä sen löytäminen tapahdu käden käänteessä. Liika pohtiminenkaan ei vie tiimiä eteenpäin, vaan päinvastoin. Kaksi vuotta aikaa hioutua fiksusti tuntevaksi tiimiksi ja uskon, että tavoite tullaan saavuttamaan. Ystäväni totesi kerran erään kuolemattoman lausahduksen; ”Ei ole helppoa, kun on vaikeaa.” Otetaanpa Apajaan asenne ”On helppoa, kun on helppoa.”