Kuulen, mutten kuuntele

Johdanto

Kuulemisella ja kuuntelemisella on suuri ero, jonka jokainen tietää. Huomaamme herkästi muista, jos he eivät kuuntele meitä, selaavat kännykkää samalla tai kääntävät aihetta aina muualle. Saatamme kohdata vastaavia tilanteita päivittäin ja olla automatisoituja lyhentämään tarinaamme tai olemaan hiljaa. Piirteet muissa saattavat ärsyttää meitä, mutta usein syyllistymme niihin myös itse.

Kuuntelun taito

Kuunteleminen on taito, jota voi harjoittaa. On tärkeää tietää omat heikkoudet ja ymmärtää omat defenssit kuuntelemisen kieltämisen taustalla. Usein jätämme kuuntelematta, koska pelkäämme tunteita, joita se herättää. Kun aidosti kuuntelemme, saattaa sanat vihastuttaa, ihastuttaa tai herättää muita vahvoja tunteita. Pelkäämme myös hiljaisuutta, joka syntyy, kuunnellessa ja sen jälkeisessä prosessoinnissa ennen kuin vastaamme dialogissa. Kun olemme esimerkiksi neuvottelutilanteessa, saatamme pohtia päässämme jo valmiiksi, mitä sanomme seuraavaksi, jolloin keskustelu menee meiltä ohi.

Kuuntelemalla lisätietoa ja parempia ihmissuhteita

Hyvän kuuntelijan ei tarvitse lypsää ihmisistä tietoa. ”Et taida kuunnella” kirjan kirjoittaja Kate Murphy toteaa, että haastatellessaan ihmisiä, he uskoutuivat hänelle salaisuuksiaan ja herkimpiä ajatuksiaan, koska kuuntelulla voidaan luoda turvallinen ilmapiiri. Useat keskustelut venyivät tuntien mittaisiksi, kun yhteinen sävel löytyi ja osapuolet huomasivat, että molemmat ovat aidosti kiinnostuneita. Kuuntelu osoittaa välittämistä ja kiinnostusta toista kohtaan, joka on meille ihmisille hyvin tärkeää – kokea merkityksellisyyttä.

Soveltaminen tiimityössä

Kuuntelemisen taitoa on harjoitettu Proakatemialla koko opintojen ajan. Minun kohdallani se on ollut vahinko, eikä niinkään tiedostettu valinta. Tiimissämme olemme oppimissopimusten läpikäynnissä käyttäneet arvontaa. Arvomme oppisopimuksen jälkeen seuraavan, jolloin ei ole mahdollisuutta stressata ja valmistella omaa vuoroaan.

Aidolla kuuntelemisella ja avoimilla kysymyksillä, voidaan tiimityössä välttää useat väärinymmärrykset. Kun olemme tunteiden vallassa, haluamme uskoa jotakin, jota vastapuoli ei välttämättä tarkoita. Tällöin ajamme vain omaa etuamme ja jyräämme muiden ajatukset vähintään omassa päässämme. Sujuvan tiimityön pohjalta löytyy luottamus, joka rakentuu kuuntelemalla muita, eikä suinkaan puhumalla.

Lopetus

Murphyn kirja sai minut kyseenalaistamaan kuuntelemistani tiimissä. Kirjassa esiteltiin paljon tapoja, joista voi huomata aidosti kuuntelevan ja kuntelevaa esittävän. Valitettavasti itse syyllistyn esittäjän rooliin, enkä aidosti kuuntele mitä tarkoitetaan. Tutkittuani itseäni ja analysoituani viimeisen kuukauden ajan toimintaani, olen huomannut, että olen levollisempi keskusteluhetkillä. En oleta vastapuolen sijoittumista puolesta tai vastaan, vaan pyrin ymmärtämään hänen ajatuksensa juoksua ja pääsemään sitä kautta perille, mitä keskustelulla ajetaan takaa. En kuitenkaan tarkoita, että olisin nykyään neutraali keskustellessani. Olen yhä nollasta sataan triggeröityvä itseni, mutta pyrin analysoimaan ja hengittämään, minkä vuoksi aiheet nostattavat niin ylitsepääsemättömiä tunteita. Olen myös kyseenalaistanut toimintani ystävieni kanssa, kun heillä on ongelmia tai ovat allapäin. Pyrin aina ratkaisemaan tilannetta ja kannustamaan, joka on minulle hyvin kuormittavaa. Jos olisin itse ystäväni saappaissa, tuntuisi kannustus huonona päivänä ärsyttävältä ja toivoisin, että voisin vain kertoa mikä mieltäni painaa, jonka jälkeen jatkaa päivääni.

Mahtavasta lukukokemuksesta on kiitettävä henkilöä, joka suositteli minulle kirjaa! Suosittelen sitä myös lämpimästi kaikille 