Aki Hintsan Tänään olen elossa-kirja, oli mielestäni todella herättelevä. Mikä on kuolevan miehen ensimmäinen tunti ja miksi se on niin merkityksellinen. Miten tuon voisi kokea olematta kuitenkaan kuolemassa. Hintsa puhuu usein kirjaoissaan coresta. Core eli ihmisen ydin, joka määrittää meidän tekemämme valinnat ja motivaation.

Aki Hintsa oli tunnettu lääkäri, erityisesti F1 piireissä. Hän onkin valmentanut monia maailmanmestareita ja muita suuryrittäjiä. Hintsan oppien keskiössä on core. Core on hänen mukaansa ihmisen ydin ja se koostuu vastauksista kolmeen kysymykseen: Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Kontrolloitko itse omaa elämääsi? Kysymykset pureutuvat suoraan jokaisen omaan syvimpään arvomaailmaan. Ensimmäisen kysymyksen vastaus kertoo identiteetistäsi, toiseen elämän tarkoituksestasi ja kolmanteen siitä mitä mahdollisia esteitä on omien arvojen ja toiveiden elämän tiellä.

Tiedätkö, kuka olet? Äkkiseltään helppo kysymys. Vai onko sittenkään? Kuka minä olen? Olen Pyry ja olen 25-vuotias. Olen suomalainen. Olen kotoisin Nastolasta. Asun Tampereella. Olen parisuhteessa. Olen opiskelija. Olen yrittäjä. Olen kunnianhimoinen. Olen herkkä. Olen maanläheinen. Olen tunteella eläjä. Olen tärkeä henkilö lähimmäisilleni.

Olen todellakin Pyry ja olen myös 25-vuotias ja kotoisin myös Nastolasta. Mutta onko tuolla kuitenkaan mitään merkitystä? Tottakai on, sillä elämäni, kasvuympäristöni olisi voinut olla todella toisen näköinen jos olisin syntynyt 20 vuotta aiemmin Helsinkiin. Mutta onko sillä siltikään merkitystä? Mielestäni kyse ei ole ulkoisista tekijöistä, kuten mikä nimeni on, kuinka vanha olen tai missä olen asunut. Vaan enemmänkin määrittelee, minkälaisessa perheessä olen asunut – nimi. Minkälaista aikakautta lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut, esim. 2000-luvun alku versus 1920-luku. Minkälaisessa ulkoisessa ympäristössä olen kasvanut? Kaupungissa vai maalla. Minkälaisia naapureita ja luokkakavereita siellä oli.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin kaikista eri variaatioista, mutta uskon, että sait kiinni ajatuksestani. Nämä kaikki tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että meistä on kasvanut juuri niitä henkilöitä, joita olemme tällä hetkellä.

Olen kunnianhimoinen. Miksi? Olenko sitä siksi, että haluan näyttää joillekin jotka eivät minuun uskoneet, että minä pystyn? Vai olenko sitä siksi, että olen nähnyt menestyjiä ja haluan olla heidän veroinen?

Olen herkkä. Miksi? Olen maanläheinen. Miksi? Olen tunteella eläjä. Miksi? Nämä kysymykset johdattavat sinne syvemmälle mistä minä tulen, kuka olen ja miksi olen kuka olen.

Tiedätkö, mitä haluat? No minähän haluan hienon auton oikeastaan kaksi, ison kivitalon, ison nipun rahaa, loma-asunnon Espanjasta ja helikopterin. Mutta miksi? On helppo luetella lista asioita, joita haluaa, mutta onkin haastavampaa kysyä itseltä, miksi haluan nuo asiat. Miksi haluan hienoja autoja? Miksi haluan ison nipun rahaa? Minulle on aikoinaan joku fiksumpi sanonut, että ei rahaa rahan takia vaan pitäisi aina ensin olla syy miksi sitä haluaa. Tämä on mielestäni kysymys, jota myös kopioimaan muihinkin haluamiinsa asioihin. Esimerkiksi hieno auto minun tapauksessani tarkoittaa suhteellisen uutta maastoautoa. Ja miksi? Turvallisuuden takia ja siksi, että sillä pääsee esimerkiksi vanhempien mökille käymään huonommallakin kelillä. Miksi iso kivitalo? Tykkään, että arjessa on tulevaisuudessa perheelläni tilaa elää ja temmeltää. Äänet eivät kuulu seinistä läpi ja hei kivitaloissa on ihan parhaat ikkunalaudat. Loma-asunnon Espanjasta taas haluan siksi, että tykkään auringosta ja sillä on myös tärkeät terveydelliset vaikutukset atooppiselle iholleni. Olen myös vuoden siellä asunut ja tiedän kuinka suuri merkitys mielialaan, on sillä, että pimeetä talvea ei ole. Haluan siis, että olisi mahdollisuus asua puolivuotta siellä ja puolivuotta koti Suomessa. Miksi helikopteri? Noh hullu unelmiahan pitää tottakai olla kanssa. Kun palataan kysymykseen, miksi haluan ison nipun rahaa, niin tuo edellä lueteltu lista vaatii vähän enemmän kuin pienen nipun rahaa.

Kuitenkin kun asiaa miettii eteenpäin, niin nuo kaikki edellä mainitsemani ovat vain pinnallisia ja materialistisia asioita. Ja todellinen kysymys mikä pitää itseltään kysyä on, mitä minä todella haluan?

Minä haluan olla terve, minä haluan elää pitkään ja kuolinvuoteellani olla tyytyväinen, että tulipahan elettyä hyvä elämä. Mitä siihen vaaditaan? Voin tuossa hetkessä rehellisesti sanoa itselleni, että olen seurannut unelmiani, olen elänyt hetkessä, olen ollut läsnä ja nauttinut elämästä rakkaan perheeni ja vaimoni kanssa. Olen saanut kasvattaa lapsistani hienoja aikuisia ja pidellä lapsenlapsiani käsivarsillani.

Aika pieniä, mutta niin suuria ovat kuitenkin lopulta nuo asiat, joiden koen olevan merkityksellisiä.

Hintsa puhui kirjassaan kuolevan miehen ensimmäisestä tunnista. Tuo on hetki sen jälkeen, kun Hintsa sai tietää, että hänellä on haimasyöpä. Hetki, jolloin hän sai tietää, että positiivisenkin arvioin mukaan hänellä on vain reilu vuosi elinaikaa jäljellä. Hetki, jolloin hänet oli pantu vastakkain todella karujen tosiasioiden kanssa. Hän käytti usein työssään purjevenevertausta: jos olisit lähdössä todella pitkälle purjehdukselle ja veneeseen mahtuisi vain rajallinen määrä ihmisiä niin ketkä ottaisit mukaan. Tuossa hetkessä Hintsa huomasi itsekin eläneensä ”sitten kun” elämää. Ja nyt hänet laitettiin todella kohtaamaan mitkä ovat ne omat perimmäiset arvot.

Kirjan myötä oli hienoa elää ja miettiä omalle kohdalle, miten voisi elää tuon kuolevan miehen ensimmäisen tunnin olematta kuitenkaan oikeasti kuolemassa, jotta tuon hetken oikeasti kohdatessa ei tarvitsisi tuntea katumusta elämättömästä elämästä tai itsensä kadottamisesta työelämään.

Viimeinen kysymys: Kontrolloinko itse omaa elämääni? Mistä tiedän, että kontrolloin itse omaa elämääni? Mistä tiedän, että en kontrolloi itse omaa elämääni? Tämä onkin haastavampi kysymys. Mutta tämän kysymyksen kysymistä itseltäni aion hyödyntää elämässäni. Hintsa sanoi kirjassaan, että sai paljon palautetta asiakkailta, kollegoilta ja ystäviltä, että on hienoa, kun sinä Aki olet aina niin hyvä tyyppi ja sinulla on aina aikaa. Mutta toisessa kädessä kotona tuli palautetta, että kun sinulla ei ikinä meinaa olla aikaa meille – perheellesi. Ja tämä oli Hintsan isoimpia katumuksen paikkoja, kun hän tajusi, että ei ole itse elänyt niin kuin on opettanut. Hän ei ollut ollut itse kontrollissa omasta elämästään, vaan työn rooliminä oli ottanut vallan.

Henkinen energia Hintsan mukaan koostuu kolmesta osasta: sosiaalisesta ympäristöstä, työstä ja siitä, että aikaa pitäisi olla myös itselle. Elämällä kuolevan miehen ensimmäisen tunnin ja kysymällä itseltään näitä kolmea kysymystä säännöllisesti, jotka johdattavat meidät omaan ytimeemme – coreen, pitäisi näille kaikille osa-alueille löytyä sopiva tasapaino.