Johdanto

Miksi haluan tästä aiheesta kirjoittaa? Omasta mielestäni epäonnistumista ja siitä puhumista pidetään vielä tabuna ja nolona asiana puhua. Ihan kuin se olisi kiellettyä epäonnistua elämässä ja töissä ja että kaikessa pitäisi pyrkiä täydellisyyteen. Todella paljon kuullaan puhetta, että on todella rohkeaa lähteä kokeilemaan uusia asioita ja ottaa riskejä elämässä. Sitä jopa ihaillaan.

Kuitenkin valitettavan usein epäonnistumisen tapahtuessa saadaan järkyttävää analysointia omasta työsuorituksesta ja kyseenalaistusta omasta ammattitaidosta ihan kuin kaikki tekemäsi työ riippuu vaan siitä epäonnistumisestasi.

Haluan normalisoida epäonnistumista käsitteenä ja luoda siitä positiivisen ja rohkaisen sanan. Haluan rikkoa tabua, että mokaaminen on epäonnistumista. Koen, että se on oppimisen kannalta isoin ja tehokkain tapa oppia. Haluan kannustaa ihmisiä enemmän tekemään virheitä niin kauhealta, kuin se kuulostaakin. Oletan, että kukaan meistä ei halua elämässä tehdä virheitä. Mutta opimmeko tarpeeksi, jos kuljemme sitä polkua pitkin, jossa emme mokaa tai saata itseämme tilanteisiin, jossa voisimme mokata.

Haluan esseen myötä löytyy keinoja sietää epäonnistumista. Mitä mokan sattuessa kannattaa käydä läpi siitä prosessista, jossa virhe sattui ja miten sen analysointi kannattaa klousata, jotta moka voidaan jättää taaksepäin ja keskittyä tulevaisuuteen. Tällä tavoin uskon, että ainakin samojen virheiden toistaminen estetään. Haluan myös kertoa esimerkin omasta viimeaikaisesta mokastani sekä yhden itselleni merkityksekkäimmistä onnistumisistani.

Mitä väliä jos mokaat, mikä on pahinta mitä sinulle voi siinä tilanteessa tapahtua? Ja nyt on aika sulkea kauhukuvat pois ja ajatella realistin silmin tätä kysymystä. Myönnän kyllä, että itse lähden pelko maalailemaan kauhukuvia heti seinälle mokan sattuessa ja sätin todella paljon itseäni, että mokasin. Olen kuitenkin oppinut, että se ei hyödytä itseäni millään tavalla.

Keinoja sietää epäonnistumista

Löysin muutamia keinoja ihmisten kirjoittamista blogeista, joissa käsiteltiin epäonnistumista ja miten epäonnistumisen tunnetta voi sietää ja päästä yli epäonnistumisesta ja sen aiheuttamasta mielipahasta.

Lily.fi blogissa Jonna ja Terve.fi Kirsi kirjoittavat omasta näkökulmistaan vinkkejä sietää epäonnistumista, jotka he on kokeneet hyödyllisiksi. Tässä on muutama esimerkki:

• Hyväksy pelko epäonnistumisesta: Pelko on yksi ihmisen perustunteista ja täysin normaali tunne. Pelko kuitenkin rajoittaa tekemisiäsi, koska pelon vallassa et uskalla lähteä toteuttamaan asioita, koska pelkäät jo ennen tehtävän aloittamista, että epäonnistut. ”Mitä jos…”
• Ole armollinen itsellesi: Mokaaminen on inhimillistä ja sitä sattuu kaikille. Ei ole normaalista poikkeavaa, että mokia sattuu.
• Moka unohtuu pian: Mieti, kuinka vakavasta mokasta on kyse ja kuinka moni ihminen tulee muistamaan mokasi ajan kuluessa ja tuletko kenties itse muistamaan sitä ajan kuluessa? Ja realiteetit käyttöön tässä.
• Käsittele tunteet, joita epäonnistuminen aiheuttaa: Tunteet on hyvä käsitellä eikä siirtää sivuun, koska tunteet aina kumpuavat jostain. Harmituksen ja pettymyksen tunteet ovat täysin luonnollisia, koska moka ei ole osa tavoitteita lähtökohtaisesti. Älä kuitenkaan jää vellomaan harmitukseen tai pettymykseen itsestäsi.
• Uutta matoa koukkuun: Jos mokaan jää pitkäksi aikaa vellomaan et voi edetä, kehittyä ja uskalla ottaa uusia haasteita ja epäonnistumisia vastaan. Koska fakta on, että kaikki täällä mokaa eikä se saisi rajoittaa meidän tekemisiämme.
• Mitä opit mokasta?: Muista ottaa opit ja kopit talteen ja suhtaudu mokaan oppimisen kannalta. Harvoin ihminen toistaa samaa virhettä kaksi kertaa. Ota siis moka mahdollisuutena oppia.

Esimerkki omasta mokaamisestani

Olen sellainen ihminen, että otan epäonnistumisen todella henkilökohtaisesti itseeni. Itselleni anteeksi antaminen ja virheiden hyväksyminen on hankalaa, mutta työstän sitä kokoajan eteenpäin. Viimeisimpänä mokana itselläni muistan, kun eräässä projektissa, jossa olin SYNTREläisten kanssa Tsekeissä järjestämässä yrittäjä henkiseen tapahtumaan omaa päivää. Päivämme nimi oli Finnovation Day, johon olimme hankkineet puhujia puhumaan yrittäjä mindsetista ja omista uratarinoistaan.

Olin vastuussa puhujista ja heidän kanssaan sovituista aikatauluista ja puheenvuoroista. Tsekeissä olimme yhden tunnin jäljessä Suomen aikaa, joten olin vahingossa kertonut yhdelle puhujalle väärän kellonajan, jolloin olisi hänen vuoronsa puhua. Sanoin vahingossa, että hänen aikansa olisi klo 15:15 Suomen aikaan, vaikka sen olisi pitänyt olla vasta 16:15 Suomen aikaan. Tämän aikataulu sekoiluni takia puhuja joutui viime tingassa perua oman puheenvuoronsa, koska hänen aikatauluunsa oli jo sovittu klo 16:15 aikaan uusi asia eikä puhuminen enää siihen aikaan onnistunut.

Tämän johdosta meiltä puuttui yksi puhuja ohjelmastamme ja olin aiheuttanut sekaannusta ja turhaa työtä puhujalle, joka ei päässyt puhumaan omaa osuuttaan tapahtumaan. Asia onneksi paikkaantui nopeasti Sillen ja Emilyn hypätessä lennosta puhujan pestiin kertomaan omasta projektista Proakatemialla. Ongelma oli selätetty.

Koin kuitenkin suurta epäonnistumista ja häpeää mokastani. Miten niin yksinkertainen asia, kuin kellonajan ilmoittaminen voi mennä mönkään. Harmitti ja ärsytti todella paljon. Onneksi sain käsitellä asian tyttöjen kanssa reissussa ja pääsin siitä yli ja nyt ainakin tiedän varmistaa ehdottamani kellonajat huolellisemmin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Virheistä opitaan ja niitä tuleekin tehdä oppimisen kannalta.

Esimerkki omasta onnistumisestani

Jotta saataisiin positiivista näkökulmaa myös kehiin niin haluan jakaa itselleni yhden todella tärkeän onnistumisen omassa elämässäni. Uusi työmahdollisuus, jolloin pääsin autokauppiaaksi kolmen vuoden ruokakaupassa työskentelyn jälkeen.

Olin ollut Prismassa töissä kolme vuotta, jolloin tunsin suurta tarvetta muutokselle ja kehitykselle omasta osaamisestani. Työ Prismassa oli ihan mukavaa ja työkaverini olivat paras työyhteisö ja tuki, jota olisin voinut toivoa. Kuitenkin halusin kehittyä myyjänä, koska Prismassa en päässyt niin paljoa syventämään omaa osaamistani ja päästä kehittymään myynnissä ja markkinoinnissa, miten olisin halunnut päästä kehittymään ja edetä omalla työurallani.

Selailin Duunitorin sivuja ja huomasin autokauppiaan pestin olevan auki erääseen yritykseen. Olin jo vuosi aiemmin kokeillut siipiäni hakea paikkaa toisesta yrityksestä, mutta tällöin tämä haku ei tuottanut tulosta. Päätin kuitenkin kokeilla uudestaan. Prisma oli ainoa työkokemukseni eikä aikaisempaa kokemusta syventyneemmästä myynnistä ollut muualta kuin tutuilta, mitä he olivat kertoneet myyntityön olevan.

En hakenut paikkaa Duunitorin kautta, vaan päätin lähteä suoraan kyseiseen autoliikkeeseen ja kysyä esimiestä tavattavaksi kysyäkseni töitä. Tällä tavalla ajattelin, että käydessäni ”näytillä” yrityksessä on minulla parempi kilpailuetu työntekijän valinnassa, kun osoitan innokkuutta ja ammattimaisuutta menemällä suoraan esimiehen puheille. Sain esimiehen yhteystiedot, soitin hänelle ja sanoin että olisin kiinnostunut avoimesta työpaikasta, jolloin esimies pyysi minut suoraan haastatteluun ja CV:n suoraan hänen sähköpostiinsa.

Haku prosessi kesti 2-3 viikkoa esimiehen valitessa hakijoiden joukosta oikeaa tyyppiä. Soittelin ja kyselin lisä informaatiota hakuprosessista tämän ajan aikana. Minulle sanottiin, että hakijoita on yli 20, jolloin pidin omia todennäköisyyksiäni saada kyseinen työpaikka todella pienenä. Kolmantena viikkona esimies soitti ja sanoi, että minun lisäkseni on yksi toinen henkilö, joidenka väliltä he miettivät kumpi valitaan töihin.

Olin todella innoissani ja jännittynyt. ”Ei vitsi mulla oikeasti on mahdollisuus saada se duuni”, ajattelin. Parin päivän päästä esimiehen esimies soitti minulle ja halusit minut vielä hänen haastatteluunsa. Haastattelu meni todella hyvin ja molemmat kehuivat minua haastattelussa ja kuinka itsevarmasti, ammattitaitoisesti ja oma-aloitteisesti olin lähtenyt hakemaan työpaikkaa. Haastattelu kesti tunnin verran.

Lähdin kotiin haastattelusta, mutta tunti haastattelun loppumisesta esimies soitti minulla ja sanoi haluavansa minut töihin. Olin onnesta soikea. Ajattelin hakuprosessiin lähtiessäni, että onko minulla mitään mahdollisuuksia kokemuksen puuttuessa, nuoresta iästä ja sukupuolesta riippuen saada kyseistä paikkaa. Mutta osoitin kyseisen prosessin aikana, että jos jotain haluaa niin kaikkeen on mahdollisuus riippumatta siitä, kuka on.

Työpaikan saaminen oli itselle todella iso virstan pylväs oman kehittymisen ja itseensä uskomisen kannalta. Onnistuin todistamaan itselleni, että kyllä minä osaan ja muut näkevät minussa potentiaalia.

Pohdinta

Koen, että löysin esseetä kirjoittaessa itselleni paljon keinoja sietää paremmin epäonnistumista ja suhtautumiseni epäonnistumiseen on hieman armollisempi esseen kirjoittamisen jälkeen. Oli todella vapauttavaa lukea muiden ihmisten mokia artikkeleiden kautta ja saada jonkinlaista samaistumispintaa omille töppäilyille. Olen myös lähipäivien aikana keskustellut jonkin verran ihmisten kanssa mokista ja jakanut heidän kanssaan ajatuksia ja keinoja, mitä he itse ovat ajatelleet tai käyttäneet päästäkseen mokan aiheuttamasta häpeästä eroon.

En usko, että häpeä mokaamisesta tulee koskaan itseltäni poistumaa, mutta voisin totuttautua siihen enemmän, jos asettaisin itseni enemmän tilanteisiin, jossa mahdollisuutena on myös vahvasti mokaaminen. Uskon, että ihminen tottuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, jos se toistuu tietyn väliajoin tai tarpeeksi usein.

Lähteet:

Hemanus, K. 18.1.2019. Epäonnistu, mutta älä anna sen musertaa. Terve.fi https://www.terve.fi/artikkelit/epaonnistuminen

Jonna. 21.3.2021. 6 vinkkiä sietää epäonnistumisia. Lily.fi https://www.lily.fi/blogit/kaunismie/6-vinkkia-sietaa-epaonnistumisia/