Oma kokemus

Minun venäläistaustastani voin toteaa, että Venäjällä minä en edes koskaan kuullut termejä ”masennus” tai ”mielenterveys”. Silloin, kun muutin Suomeen, huomasin sen elintasoeron Suomen ja Venäjän välissä. Suomessa kaikilla on oma asunto, ruokaa jääkaapissa, sosiaaliturva, joka voi auttaa sinua koska vain sekä varaa matkustaa Suomen ulkopuolellekin kerran puolessa vuodessa. Siinä vaiheessa tämä kuulosti paratiisilta, verraten Venäjään, jossa olen nähnyt tosi paljon köyhyyttä ja kurjaa. Siellä useasti näin ihmisiä, jotka asuivat kadulla ja söivät kirjaamisellisesti roskiksesta. Heillä ei ollut varaa koulutukseen, hyvään ruokaan eikä edes vaatteisiin. Eli kevyesti sanottuna venäläisten elämä ei ole yhtään ruusuilla tanssimista ja voisi helposti luulla, että sellaiset kamalat olosuhteet johtavat hullun korkeaan mielenterveyssairausprosenttiin.

Tutkimus

Mielenterveystutkimuksien mukaan (2019 Kustannus Oy Duodecim, 2017 Minzdrav) Venäjän väestö sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön 3,75 kertaa useimmin kuin Suomen väestö. Eli vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön, josta joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Venäjällä se prosentti on vain 0,42 prosenttia. Heti tutkimuksien analysoimisen jälkeen minulla ei ollut aavistustakaan, mistä ne kaikki ongelmat voivat johtua, kun elintaso on näin korkealla tasolla ja suomalaisten elämässä ei ole sen verran ylitsepääsemättömiä haasteitakaan. Haasteettomuus olikin vastaus siihen. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin siihen, että masennus on elintaso sairaus, joka voi tulla siitä, että ihmisellä ei ole sen suurempia haasteita elämässä ja omat aivot keksivät haastetta ihan tyhjän päälle. En missään nimessä vähättele masennusta tai mitään muutakaan mielenterveyshäiriötä sairautena, vaan nimenomaan tämän kirjoitelman tavoitteena on avata suomalaisten silmiä heidän elämän tilanteeseen.

Elämän taso nousee päivästä toiseen ja on yhä helpompaa valittaa kaikista maailman pikkuasioista. Kirjasta puhuttaen, ei kannata tuomita kirjan sen ulkoasusta. Monet samankaltaiset kirjat, joita minä olen lukenut, kertovat siitä, että avain onnellisuuteen on positiivinen asenne mikä tahansa tilanteessa. Suositellaan kääntämään kaikki negatiiviset sekä kielteiset tunteet vain positiivisiksi.

Median ansiosta meillä on nykyään kaikilla mahdollisuus seurata julkkiksia, joilla kaikilla on upea elämä, jota me voimme seurata. Paremman laatuista elämää mainostetaan kaikkialla, se on 21-luvun megatrendi. Julma tosiasia kuitenkin piilee siinä, että sosiaaliseen mediaan julkaistaan vain sellaista sisältöä, jota ihmiset haluavat lukea, ketään ei kiinnostaa lukea sen saman supertähden vaikeuksista tai kärsimyksistä. Sillä tavalla monilla syntyy vääristetty näkemys muiden elämistä, jota he myös tavoittelevat omaan elämään – eli pelkkää loputonta nautintoa.

Isoin oppi kirjasta

Tämä kirja sanoo kirjaimellisesti ”p**kat” sille pelkistetylle positiiviselle ajattelutavalle, sillä julma totuus on, että me emme voi olla koko ajan vain positiivisia. Todellisuudessa yritämme turruttaa meidän oikeita tunteitamme. Tunteita ei kannata tukahduttaa, sillä hetkellisellä kivulla on oma tarkoitus. Jatkuva onnellisuuden tunteen jahtaaminen aiheuttaa pitkässä juoksussa huonoa oloa. Se mikä tuottaa hyvää oloa, tuo mukanaan yleensä myös huonoa oloa ja se on ihan luonnollista. Mansonin mukaan ongelma on siinä, että “halu olla onnellisempi on kielteisiä tunteita herättävä olotila. Ikävän olon hyväksyminen on myönteinen kokemus jo itsessään.” Jos jossain vaiheessa elämässä ei mene hyvin ja sinun käyttäytymisestä huomaa kielteisiä tunteita, niin pitää vain muistaa, että juuri sellaiset romahdushetket jälkikäteen ajateltuna palaavat muistiin heidän kauneudellaan. Niissä hetkissä olet jo pohjalla, josta ei kadu vielä alemmas, sen takia se on usein muutoksen aika. Sinulla ei ole mitään menettävää ja sen takia olen kiitollinen siihen, mitä sinulla on, eikä siihen, mitä sinulla ei vieläkään ole.

Mansonin mukaan todellinen avain onnellisuuteen on päättää, mitkä asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä ja mihin asioihin haluat olla välipitämätön. Mielestäni tämä kirja kehystää uudelleen meidän olettamuksia elämästä – mikä on oleellista ja mikä ei. Kirja vahvisti minun ajatuksia, jotka pohjautuivat omaan kokemukseen, suosittelisin lukemaan sen kaikille, jotka stressaavat liikaa epäolennaisista asiosta.

Lähteet:

Manson, Mark: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? 2018, Atena

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002

https://www.the-village.ru/village/city/news-city/322621-psihicheski-nezdorovye