Hyvät lukijat, seuraa essee aiheella systeemiajattelu. Aihe on todella laaja ja itse olen sen sisältämisessä vielä alku leveleillä. Aihe motivoi todella paljon ja tukee omia tapoja ajatella verkostoista ja erilaisista kompleksista yhteisöistä ja pelikentistä. Huomenna onkin aiheena fasilitoida paja, niin ajattelin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja palautella ajatuksia päähän esseen muodossa.

Joku viisas totesi: että kertaus on oppimisen äiti ja asioiden havainnollistaminen muille on tapa sanoittaa omaa ymmärrystä ja osaamista itselleen. Nyt se taas tapahtuu.

Esseessä pyrin käsittelemään sitä, kuinka systeemiajattelun voisi sisäistää ja oppia ajattelemaan sitä helpommin.

Mitä systeemiajattelu on?

”Systeemiajattelu on ymmärtämisen apuväline, jolla voidaan kuvata monimutkaisien järjestelmien vaikuttavia osia ja näiden toiminnan yhteistulosta.” (Mielonen, mlab.taik.fi) Tuossa yksi kiteytys lauseella, jossa merkityksellistä on mielestäni tuo ymmärtämisen ja ajattelun apuväline. ” Kokonaisuuksien kautta näkeminen on systeemiajattelun tärkein ominaispiirre.” (Heikkilä, Humap.com) Omasta mielestä systeemiajattelun kulmakivenä on juuri kokonaisuuden ymmärtäminen ja siellä toimivien osien liittyminen toisiinsa. Kaikilla asioilla on merkitystä johonkin toiseen. Puhuttiin paljon lähiaikoina mielenmalleista ja niiden syntymisestä, jotka vaikuttavat tottakai myös systeemin analysointiin ja vaikutusketjujen tunnistamiseen.

Nostan havainnollistavaksi esimerkiksi kotona asioiden läpiviennin. Minulla on mielenmalli, että äidiltä saan helpommin luvan hölmöön ideaani, mutta myös isä tarvitaan päätöksen taakse, koska asia varsinaisesti koskee ”isän autoa”.  Ajattelen miten asian voisi parhaiten saada läpi, joten pyrin innostamaan äitin tykkäämään ideasta, vaikkei se häntä oikeastaan koskekkaan, teen näin, jotta äiti voisi olla viemässä ideaa isälle ja minä kompata perässä, saaden loppujen lopuksi luvan toteutukseen. Tämäkin juttu voisi toimia paremmin suoraan isälle asiasta sanomalla, mutta mielenmallini ohjaa minut systeemiajattelemaan ja ratkaisemaan sen tätä kautta. On myös asioita, jotka pakottavat minut käyttämään systeemiajattelua laajemmin, kuvittele että kyseisen auton olisi omistanut toisessa kaupungissa asuva minulle tuntematon yrittäjä. Ei silti mahdotonta, ettenkö saisi systeemiajattelun kautta ideaani vietyä läpi ja autoa stunttiani varten käyttöön.

Systeemiajattelua on mahdollista ajatella neljän eri tason kautta.

1. Yksinkertainen

• Luokittele ja reagoi

2. Monimutkainen

• Vaistoa ja reagoi

3. Kompleksinen

• Tutki, vaistoa ja reagoi

4. Kaaos

• Toimi, vaistoa ja reagoi

Kun pohtii näitä eritason systeemejä esimerkkien kautta, näen sen hyvänä tapana kehittää systeemiajattelun ymmärtämistä ja siinä kehittymistä. Toimintaohjeet termien alla auttavat myös tilanteiden tunnistamisessa ja sitä kautta fiksussa toiminnassa. Tiimeissä monet päätökset saatetaan tulkita tältä osin väärin, joka toisissa tilanteissa vie tuhottomasti aikaa tai päätös jää syntymättä ja toisissa tilanteissa taas tuottaa ajattelemattoman päätöksen. Meillä proakatemialla tiimien päätöksiin liittyy useimmin kompleksisuus, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta. Uskon myös vahvasti, että jokainen tiimi joutuu tekemään kaaoksen ympäröimiä päätöksiä, ja katsomaan mitä siitä seuraa. Mitä nopeemmin kaaoksessa tehdään päätös ja päästään vaistoamaan sen vaikutuksia, sitä nopeammin asiat monesti palaavat kompleksisiksi ja motimutkaisiksi.

”Se on iso apu, jos on kehittämässä verkostojen ja kompleksisten systeemien toimintaa.” (Heikkilä, Humap.com) Proakatemia on mielestäni mahtava paikka kehittää itseään systeemiajattelijana ja sitä kautta muutoksen aikaansaajana. Proakatamialla vaikutusten havainnointi ja uusien mahdollisuuksien näkeminen helpottuu, kun tunnemme suurelta osin toisiamme ja saamme tietoa nopeasti, mitä mieltä tiimeissä oltiin tai vaikuttiko se pysyvämmin heidän toimiinsa. Itse pidän tiiminjohtajan ja valmentajan tärkeänä osaamisena perustason systeemiajattelua, mikäli pysyviä kehityksiä ja ajattelumallien muutoksia halutaan saavuttaa.

Omien systeemien tunnistamista ja havainnointia auttavat visualisoidut vaikutusketjut, sekä systeemikartat. Kun mietit asioiden ja ihmisten vaikutuksia toisiinsa ja esimerkiksi heidän mielipiteisiin, on fiksua piirtää kartalle kenen kautta uskot asioiden etenevän vaikuttavimmin. Olen itse käyttänyt tätä myyntityössä apuna ja pyrkinyt sitä kautta saavuttamaan parempaa neuvotteluasemaa ja luottamusta. Havaitsin systeemiajatteluun liittyvässä pajassa, että osan ihmisistä on helpompi havaita systeemiajattelua ensin verkostoajattelun kautta, jossa keskitytään ihmissuhteisiin ja siitä syventymällä myös asioiden ja esimerkiksi yritysten tai lakien vaikutukseen asian etenemisessä.

Tiimityössä arvokasta on päästä aistimaan edellisenä vuonna tehdyn muutoksen tai käydyn keskustelun vaikutuksia eri aiheyhteydessä ilmeneviin päätöksiin tai tekemisiin. Monesti kokeilut torpataan äkkiä onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, mutta tulokset saattavat näkyä vasta vuoden kuluttua kokeilun päättymisestä. En siis kehota tekemään pitkiä kokeiluja, vaan enemmänkin antamaan aikaa niiden todellisten vaikutuksien näkymiseen.

Systeemiajattelu vie minua mennessään ja se luo aina ideoita ja tapoja viedä uusia asioita eteenpäin ja kehittää olemassa olevaa. Oman ajattelun ajattelun ajattelu laittaa aivot mukavasti sekavaan tilaan.

Lähteitä:

https://www.humap.com/blogi/2019/10/mita-on-systeemiajattelu-ja-miten-sita-voi-hyodyntaa-tyoelamassa/

https://en.wikipedia.org/wiki/Cynefin_framework

http://mlab.taik.fi/polut/Yhteiskunnalliset/tyokalu_systeemiajattelu.html

https://www.sitra.fi/blogit/viheliaiset-ongelmat-systeemiajattelu/