Oppimissopimus

Pinkku vuotena meille kerrottiin oppimissopimuksista osana mökkipajaa. Teimme oppimissopimukset heti syksyn alkuun jossa käsittelimme sitä missä olen ollut.  Ajattelin asian hauskana tapana tutustua toisiin mutta myös mahdollisuutena kertoa itsestään jotain mitä ei muuten tulisi kerrottua. Kerroimme aiemmista työkokemuksista sekä koulutuksista. Monet kertoivat myös arkojakin asioita mitkä ovat vaikuttaneet heidän elämään, ja avasin itsekin jotain arkaa aihetta muille. Nyt vasta toisen vuoden opiskelijana olen todella päässyt oppimissopimuksen jäljille. Olemme saaneet Saawassa luotua oppimissopimuksista oppisen kannalta syväluotaavia. Vaikka edelleenkin tutustumme toistemme ajatuksiin sekä tilanteeseen oppimissopimusten kautta.

Mikä on oppimissopimus?

Oppimissopimuksessa käsitellään sitä mistä tullaa, mihin ollaan menossa ja miten sinne pääsemme.

Sopimus vastaa yleensä kysymyksiin:

• missä olen ollut?
• missä olen nyt?
• minne haluaisin mennä?
• miten pääsen sinne?
• mistä tiedän olevani perillä? (https://www.katjanurminen.com/post/oppimissopimus)

Se on erittäin hyvä tapa itsereflektioon sekä omien oppimissuunnitelmien luomiselle. Oppimissopimuksien luomista käytetään ”akatemia ympäristöissä”  oman ja tiimin oppimisen tueksi. Kun tiimi tietää missä kukin tarvitsee tukea sitä voidaan jokaiselle myös tarjota. Kun tiedostamme myös toistemme tavoitteet voimme lähteä niitä kohti yhdessä. Tietysti myös omien tavoitteiden ääneen sanominen on ensimmäinen askel kohti tavoitteen saavuttamista.

Oma kokemus

Tämän syksyn mökkipajassa käsittelimme missä olen nyt ja mihin mahdollisesti menossa. Jokainen saawalainen käsitteli aihetta niin omalta kuin tiimin kannalta. Sekä mietti tiimin edistymistä sekä omia ajatuksia tiimiyrittäjyydestä. Sain itse muiden oppimissopimuksista paljon ja ne antoi ymmärrystä tiimiläisiä kohtaan. Oman oppimissopimuksen luominen oli prosessi joka vei minua heti eteenpäin. Pysähdyin muutamaksi tunniksi miettimään sitä mitä kaikkea olen päässyt oppimaan ja mitä kokeilemaan. Ja ennenkaikkkea sitä mihin haluan aikani akatemialla kuluttaa. Ymmärsin omasta kehittymisestäni sekä tavoitteistani enemmän ja olin iloinen päästessäni esittämään ajatukseni tiimille. Olen aina esittänyt oppimisssopimukseni kuvien kautta ja päätin mennä sillä linjalla yhä. En tarkoita kuva pankki ”tienviitta” kuvia vaan kuvia joiden kautta on kiva kertoa ehkä jopa tarinallistettuna ajatukseni. Käytin oppimissopimukseen kolmea luonnosta otettua kuvaa. Rakensin tarinani kuvien ympärille ja oli helppoa kertoa mm vuoresta jonka aion valloittaa, kun kuvassa oli oikeasti vuori. Tai fiiliksestäni ”istun pehva märkänä keskellä karpalo suota mutta aurinko paistaa silmiini” , niin todella tapahtui kuvassa mutta niin myös minun elämässäni sillä hetkellä. Voi kuulostaa kaukaa haetulta mutta sain silti kuvien kautta kerrotusta oppimissopimuksestani hyvää palautetta. Tahtoisin rohkaista sinua lukijaa kertomaan seuraavan kerran oppimissopimukseni ihan omalla tyylilläsi, se kannattaa ja palvelee myös sinua parhaiten!

Mitä sitten opin?

Opin omasta ajankäytöstäni sekä ymmärsin kuljetun matkan tähän päivään. Tietyllä tavalla oppimissopimus oli osa keskeneräisyyden tunteen hyväksymistä sekä ajatustyötäni kohti tulevaa. Aloin ajattelemaan asioista myönteisellä tavalla “tässä olen nyt ja olen etenemässä tuonne”. Henkisesti rankan syksyn aikana ajatukseni oli menossa kuitenkin tulevaa kohti. Omien suunnitelmien luominen kevättä varten alkoi selkenemään ja ajatukseni siitä mihin tahdon panostaa kirkastui. Opin että Saawa on keskeneräinen mutta olimme pääsemässä etenemisen jäljille. Saawa oli myös pysähtynyt paikoilleen eikä tukea tiimiltä tuntunut aina löytyvän. Näiden asioiden ääneen sanominen omalta sekä muiden osalta sai saawassa muutoksia aikaiseksi. Opin muiden oppimissopimuksista sen että emme kukaan ole yksin ajatuksiemme kanssa vaan moni jakaa samanlaisia kokemuksia tiimistä.

https://www.katjanurminen.com/post/oppimissopimus