Mikään ei muutu, jos ei muuta mitään. Hassua mutta totta. Ihmiset toivovat nykyään nopeita ratkaisuja ongelmiinsa, mutta eivät usein ole valmiita näkemään muutokseen tarvittavaa vaivaa. Usein ihmisillä on tapana aliarvioida ne pienten tapojen tai asioiden muutos. James Clearin palkittu teos ”Atomic Habits” syventyy pienten tapojen muuttamisen merkitykseen. Tässä esseessä tarkastellaan, kuinka nämä pienet muutokset ulottuvat pintaa syvemmälle, vaikuttaen ajatteluun ja identiteettiin.

Clearin teos “Atomic Habits” perustuu tietoon, että aivot ovat plastiset ja kykenevät muuttumaan ajan myötä. Tottumuskiertoon liittyy sykli, jossa havaitsemme laukaisevan tapahtuman, reagoimme siihen, ja sitten seuraa palkinto. Pienillä muutoksilla tässä kierron jokaisessa vaiheessa voi olla suuri vaikutus pitkällä aikavälillä.Kun pienet muutokset tehdään systemaattisesti, ne voivat aktivoida positiivisen palauteloopin aivoissa. Ajan myötä tämä johtaa neuronien vahvistumiseen ja uusien hermoratojen muodostumiseen, mikä tekee uusista tottumuksista vahvempia ja vakaampia. Tässä piilee pienten muutosten voima: ne eivät ole vain yksittäisiä toimia, vaan ne vaikuttavat aivojen rakenteeseen ja toimintaan, mikä puolestaan heijastuu laajemmin elämän eri osa-alueille.

 James Clearin tutkimus tottumusten neurologiasta tarjoaa perustan ymmärtää pienten muutosten merkitystä. Tutkimuksen mukaan rutiinit määrittävät sen, keitä olemme, ja tottumusten ja rutiinien parantaminen vaatii enemmän kuin vain ulkoisten tavoitteiden saavuttamista – se liittyy myös perustavanlaatuiseen muutokseen siinä, miten näemme itsemme. Clear loi rutiinien muutokselle neljä eri vaihetta. Vaiheet ovat ärsyke, halu, reaktio ja palkinto. Tehokkaiden tapojen luomiseksi on olennaista ymmärtää ja hallita näitä vaiheita. Clearin mukaan voimme ehdollistaa itsemme uusille tavoille samalla periaatteella kuin klassinen ehdollistaminen. Käyttäytymispsykologian periaatteet, kuten vahvistaminen ja ehdollistaminen, ovat keskeisiä pienten muutosten psykologisten näkökohtien ymmärtämisessä. Hyödyntämällä kognitiivisia vinoumia asteittaiset säädöt käynnistävät jatkuvan käyttäytymisen muutoksen

ÄRSYKE:

Ärsyke toimii motivaattorina, mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi minun pitää mennä salille.

HALU:

Halu on usein ulkoinen motivaation lähde, haluan olla paremmassa kunnossa.

REAKTIO:

Reaktio saa aikaan tapahtuman, lähden salille.

PALKINTO:

Palkinto on seuraus koko tapahtumaketjusta eli hyvän olon tunne salin jälkeen.

Näiden avulla voidaan huonoista tavoista luoda parempia, mutta motivaation muutokselle täytyy lähteä sisältä päin. Clearin mukaan identiteettiin perustuva tottumusten käsite tuo mukanaan ajatuksen, etteivät tottumuksemme ole erillisiä tekoja, vaan olennainen osa itseämme. Omaksumme identiteetin ja toimimme omaksumamme identiteetin mukaan. Esimerkiksi kerron itselleni, että olen huono juoksia. Teen jatkuvasti valintoja sen perusteella, en lähde lenkille, koska olen huono juoksemaan enkä jaksa juosta pitkää matkaa. Uskomus on jo valmiiksi tietynlainen. Kun asiaa on toistettu itselle tovi, siitä muodostuu oma ajatuksemme ja ajatuksesta muodostuu osa omaa kuvaa eli identiteettiä.

Identiteetin muutosprosessissa on kaksi vaihetta:

Millainen ihminen haluan olla?

Tee pieniä asioita muutosta kohti.

Minun tulisi kertoa itselleni, millainen haluan olla. Jotta identiteettini muuttuu, voisin kertoa itselleni, että olen juoksija. Näin ollen voisin ostaa juoksulenkkarit ja käydä tekemässä ensimmäisen lenkin. Pienten muutosten vaikutukset eivät rajoitu käyttäytymisen muokkaamiseen; ne tunkeutuvat kognitiivisiin prosesseihin. Kognitiivisen uudelleenjärjestelyn käsite nousee esille, korostaen tarkoituksellisen tottumuksen muokkauksen vaikutusta ei vain siihen, mitä teemme, vaan myös siihen, miten ajattelemme. Todelliset tarinat havainnollistavat lisäksi, kuinka yksilöt ovat tietoisesti muuttaneet ajattelumallejaan omaksumalla pieniä, myönteisiä muutoksia.

Tapojen ja rutiininen kestävä muutos tapahtuu sisältäpäin muuttamalla identiteettiä. Sillä, jos muuttaa vain tapaa ilman sen syvempää syytä tai ajatusta, tavan muutos ei ole pitkä kestoinen ja huonot tai huonommat tavat palaavat usein takaisin. ames Clearin keskeinen ajatus on, että tekemällä päivittäin pieniä, helppoja muutoksia, jotka edustavat vähintään yhtä prosenttia parannusta, voimme ajan myötä saavuttaa merkittäviä tuloksia. Tämä perustuu ajatukseen, että nämä pienet muutokset eivät ole irrallisia tai satunnaisia vaan kumuloituvat ajan myötä, luoden eksponentiaalisen kasvun.

Kun teemme pieniä parannuksia päivittäin, saavutamme sen, mitä Clear kutsuu “aggregaatiovaikutukseksi”. Yksittäiset päivittäiset muutokset eivät välttämättä tunnu suurilta, mutta pitkällä aikavälillä ne kasautuvat ja vaikuttavat huomattavasti elämäämme. Kyse on jatkuvasta kasvusta ja kehityksestä, jossa jokainen päivä tuo mukanaan pienen parannuksen, ja nämä parannukset pinoutuvat toistensa päälle. Esimerkiksi, jos päivittäin pyrimme parantamaan itseämme, olipa se sitten terveellisemmän ruokavalion noudattamista, päivittäistä liikuntaa tai itsensä kehittämistä ammatillisesti, nämä pienet päivittäiset toimet johtavat kumulatiivisesti suuriin muutoksiin. Kun katsomme taaksepäin pidemmällä aikavälillä, huomaamme saavuttaneemme tavoitteemme ja muuttaneemme elämäämme merkittävästi, vaikka yksittäiset päivät eivät välttämättä tuntuneet poikkeuksellisilta.

Tämä periaate muistuttaa meitä siitä, että menestyminen ja henkilökohtainen kehitys eivät välttämättä vaadi suuria ponnisteluja tai dramaattisia muutoksia hetkessä. Sen sijaan pienet, johdonmukaiset askelmat voivat muodostaa vahvan perustan pitkäaikaiselle menestykselle. Clearin näkökulma kannustaa meitä olemaan kärsivällisiä ja näkemään arvon jatkuvassa pienessä parantamisessa, sillä se voi olla avain merkittävään ja kestävään kasvuun