Mitä on dialogi? Dialogi on rakentava ja tasavertainen tapa keskustella, jossa tähdätään toisen ymmärtämiseen, mutta ei yksimielisyyteen. Parhaimmillaan dialogissa syntyy yhteistyönä ennalta-arvaamattomia oivalluksia ja uutta ajattelua.

Tässä esseessä teen motorolan Kipinän dialogista.

Mikä menee hyvin?

Motorollalle on varattu joka pajaan 20-30min aikaa ja kerkeämme usein hyvin kokoamaan pajassa syntyneet ajatukset. Pyrimme siihen, että antaisimme motorolassa palautteet pajasta ja ylipäätään tiimin tilanteesta, jos se sopii aiheeseen. Minusta motorolan aikana, koko tiimille annettu palaute toimii hyvin, sillä ihmiset ovat motorolan ”mitä kehitettävää” kysymyksen aikana valmiina vastaanottamaan palautetta.  Näin hyvin annettuna se ei herätä vastareaktiota.

Intoa pajailuun Kipinäläisiltä ei puutu. Juttua lentää aiheesta kuin aiheesta.

Missä kehitettävää?

Puheenvuoromme ei jakaudu pajoissa tasaisesti. Enkä tarkoita, että sen koskaan pitäisikään jakautua. Havaitsin keväällä eräässä pajassa tilanteen, jossa tiimimme äännekkäimmät henkilöt olivat tarkoituksella hiljaa, sillä tarkoituksella että hiljaiset saisivat tilaa. He eivät kuitenkaan ottaneet puheenvuoroja ja hiljaisia hetkijä oli kyseisessä pajassa paljon. Havaitsin hieman pientä ärsyyntymistä ja asennetta ”kun vihdoin annoin tilaa, sitä ei otettu.”

Minä luulen syyn olevan siinä että olemme tottuneet tietyn tyyppiseen dynamiikkaan pajoissa ottaa tilanteen tasoittuminen aikaa. Puheliaimpien pitäisi jaksaa ja malttaa olla usean pajan ajan vähemmän äänessä ja kestää hiljaisuutta jotta tilanne alkaa tasoittua. He eivät voi olettaa ”paja kulttuurin” muuttuvan muutamassa pajassa.

Minusta tuntuu, että tiimissämme on myös joskus kuuntelun puutetta. Kaikki eivät aina hahmota, ”epäselkeitä” puheenvuoroja ja mitä niillä haluttaisiin tarkoittaa. Välillä kuvittelen aistivani jopa, että tahallaan halutaan ymmärtää väärin. Luulen tämän johtuvan siitä että, tökerö puheenvuoro saa kuuntelijoissa defenssit päälle ja empatia lentää ulos ikkunasta.

Jokaiselta pääsee joskus sammakoita suusta ja kaikki tökeryys ei tietenkään ole sallittua, mutta toivoisin välillä että tiimimme lisäisi sydämellä kuunteluaan. Tarkoitan tällä, että koitettaisiin ymmärtää mitä tökerön kommentin alla kytee ja mitä sillä oikeasti halutaan tarkoittaa.

Mitä voisimme viedä käytäntöön?

Kokosin alle tiimilleni vinkkejä kuuntelun parantamiseen. Vinkit löysin Sitran keskustelun ohjauskorteista.

1. Kuvittele tapahtumat joista puhuja kertoo mielessäsi.
2. Yritä hahmottaa toisen kertomasta tarinan alku, keskikohta ja loppu.
3. Kiinnitä huomio toisen puheen vuoron eri ulottuvuuksiin mitä havaintoja hänellä on, ajatuksia, muistoja, tunteita ja kuvitelmia.
4. Kuuntele itseäsi, mitä kokemuksia sinussa herää toisten puheenvuoron aikana?
5. Odota omaa puheen vuoroasi. Kuuntelemalla toisia keskittyneesti oma tarve puhua kokoajan voi pienentyä.

Mitä opin tätä tekstiä kirjoittaessani?

Mieleeni nousi keskusteluun virittäytymisen tärkeys, josta puhuimme Hr-pajassa. Check in kysymyksillä voidaan halutessaan virittyä aiheeseen ja herätellä ajatuksia. Näin suurin osa Kipinän check in kysymyksistä toteutetaankin.

Olen itse aikaisemmin ajatellut, että ”mitä kuuluu” tyyppiset check in kysymykset ovat ajan tuhlausta. Havahduin kuitenkin siihen, että hektisen arjen keskellä fiilis kierrokset ovat elin tärkeitä. Tiimiläisillä on näissä tilaisuus kertoa mitä elämässään tapahtuu. Tämä auttaa ymmärtämään vaikeassa elämän tilanteessa olevaa tiimiläistä paremmin ja näin vältytään väärinymmärryksiltä.

Lähteet: Sitra kortit keskustelun vetämiseen