Tämän esseen on kirjoittanut Iiris Sorri, Iina Sinisalo & Susanna Kankaanpää

Johdanto

Esseemme ensimmäisessä osassa perehdyimme perinpohjaisesti ADHD:n määritelmään, oireisiin, syihin, diagnosointiin sekä hoitomenetelmiin. Esseemme kruunasi ADHD- trendiä eri näkökulmista tarkastelevat artikkelit. Mikäli keskittymisesi ei riitä kahden pitkähkön esseen lukemiseen, tässä tiivistystä artikkelien pääpiirteistä. Ensimmäisessä artikkelissa Laura Friman (2022) kertoo vitsikkään kriittisesti siitä, kuinka ADHD-trendi vie uskottavuutta oikeasta diagnoosista somen ollessaan pullollaan itse diagnosoituja ADHD-potilaita. Maija Liikkanen (2022) taas tarjosi meille artikkelissaan eri näkökulmaa kyseiseen trendiin ADHD-potilaan näkökulmasta ja trendin luomasta häpeän tunteesta omaa diagnoosiaan kohtaan.

Mitä jos keskittymisvaikeuksille olisi jokin muu selitys kuin ADHD? Tässä jatko-osa esseessämme pureudumme ADT:hen sekä meitä ympäröiviin ärsykkeisiin, joita kohtaamme jatkuvasti päivittäisessä elämässämme. Jatko-osan tarkoituksena on jakaa tietoisuutta siitä, kuinka nyky-yhteiskunnan heikentynyt keskittymiskyky voi selittyä muullakin, kuin ADHD-diagnoosilla. Toivottavasti esseemme auttaa lukijaansa havahtumaan tärkeään asiaan, hahmottamaan tarvittaessa mahdollisen hoidon tarpeen tai kannustaa kokeilemaan ADT:sta kärsiville suunnattuja vinkkejä.

ADHD vai sittenkin ADT?

Keskittymisvaikeudet ovat nykypäivänä hyvin yleisiä ja taustalla ei aina välttämättä ole sairautta tai oireyhtymää.  Keskittymiskyky ei myöskään ole mikään annettu ominaisuus, jonka syntyessään joko saa tai ei saa. Hyvä keskittymiskyky on paljolti seurausta siitä, miten elämme ja käyttäydymme. Huono keskittymiskyky taasen voi vaikuttaa heikentävästi meidän jaksamiseemme, suorituskykyymme, palautumiseemme ja erilaisten asioiden loppuunsaattamiseen. Minna Huotilainen ja Mona Moisala kertoivat Keskittymiskyvyn elvytysopas (2018) kirjassaan, että amerikkalainen lääkäri E. M. Hallowell on jo 1990-luvulla puhunut ilmiöstä, joka muistuttaa hyvin paljon ihmisillä diagnosoitua synnynnäistä tarkkaavuushäiriötä eli ADHD:tä. Tämä kyseinen ilmiö on nimeltään ADT eli Attention Deficit Trait. Vapaa suomennos tälle ilmiölle on hankinnainen keskittymisvaikeus tai itseaiheutettu keskittymishäiriö. Tässä ilmiössä tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samaan tapaan kuin ADHD:stä kärsivällä ihmisellä, mutta ihminen itse aiheuttaa sen omalla toiminnallaan. (Huotilainen & Moisala 2018, 6–7.)

ADT ei siis ole lääketieteellinen diagnoosi vaan tila, joka syntyy, kun ihmisellä on ollut liian pitkään suurta kuormitusta ja puutteellista palautumista arjessaan.  Tähän voi johtaa opiskelujen tai työn vaatimustaso, jatkuva kiire elämässä tai liiallinen älylaitteiden ja sosiaalisen median käyttö. Ihmisten sählätessä montaa asiaa yhtä aikaa, tehtävästä toiseen hyppiessään, laiminlyödessään unta ja palautumistaan, he siis aiheuttavat itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti. Pitkään jatkunut suuri kuormitus ja huono palautuminen johtavat siis tähän hankinnaiseen keskittymisvaikeuteen eli itse hankittuun keskittymishäiriöön. (Mikä on ADT? n.d.)

Miten ADT sitten näkyy?  Sen oireet muistuttavat hyvin paljon ADHD:n oireita eli ihmisessä ilmenee levottomuutta, poukkoilua asiasta toiseen ja kyvyttömyyttä pitkäjänteiseen työntekoon.  Silloin ihmisen aivot ovat jatkuvasti ylikuormittuneessa tilassa, jolloin hän on ylivirittynyt, stressaantuu helpommin, uniongelmat lisääntyvät, tekemättömiä asioita alkaa kertyä ja syventymisestä sekä rauhoittumisesta tulee vaikeaa. (Mikä on ADT? n.d.) ADT:n syntymekanismin hermostollista perustaa ei tunneta, mutta kuitenkin tiedetään, ettei se synny hetkessä vaan pitkittyneen oman käytöksen tuloksena. ADT:n tunnuspiirre on siis itsensä keskeyttäminen. Esimerkki tällaisesta tilanteesta on, kun ihminen tekee töitä rauhallisessa tilassa, jossa ei ole muita aiheuttamassa keskeytyksiä tai häiriötekijöitä, mutta saattaa hän itse keskeyttää itsensä vilkuilemalla puhelinta ja miettiessään samalla muita asioita kuin itse tehtävää työtä. (Huotilainen & Moisala 2018, 7–8.)

Vinkkejä ADT:sta kärsivälle

Ihminen ja hänen aivonsa tarvitsevat joutilasta aikaa, jolloin mieli saa rauhassa vaellella. Jotta aivot pystyisivät palautumaan, pitää tehdä tietoisia muutoksia toimintatapoihin, opetella rauhoittumista ja keskittymistä sekä antaa tälle prosessille aikaa. Tässä muutamia vinkkejä siihen:

• Uuden tavan hankkiminen arkeen ja kiireen tunnun vähentäminen tietoisella rauhoittumisella.
• Älä puhu kiireestä koko aikaa ja tee myös hitaita asioita.
• Ulkoista ylimääräiset muistettavat asiat tai kirjoita ne paperille saadaksesi ne pois mielestäsi.
• Vältä multitaskaamista ja koita keskittyä yhteen oleelliseen asiaan kerrallaan. Tee suunnitelma ja mieti mikä on oikeasti tärkeää sekä milloin mitäkin olisi hyvä tehdä.
• Laita uni- ja ruokarytmi kuntoon.
• Lisää ulkoilua ja liikuntaa tai hanki uusi harrastus, jossa voi oppia uutta, koska se vaatii keskittymistä ja syventymistä.
• Käytä älylaitteita kohtuudella. Pidä puhelinta äänettömällä, jos mahdollista. Laita puhelin piiloon, kun teet töitä ja älä käytä älylaitteita tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tarvittaessa lataa käyttöä rajoittava sovellus.
• Pyri tiedostamaan tekemisiäsi ja kysy itseltäsi tasaisin väliajoin ”mitä teen ja miksi”.
• Palauta huomio olennaiseen, jos huomaat ajatuksesi harhailevan. Vältä itsesi keskeyttämistä esimerkiksi puhelimen selailulla. Jos huomaat ettei keskittyminen onnistu, päätä tietoisesti tehdä jotain muuta ja jatka myöhemmin.
• Lopeta asioiden tekeminen aina tietoisesti, äläkä jää pohtimaan niitä lopettamisen jälkeen. Tarvittaessa pyri aikatauluttamaan keskeneräiset asiat uudelleen.   (Huotilainen & Moisala 2018, 140–150.) (Mikä on ADT? n.d.)

”Kaiken ei tarvitse olla täydellistä koko ajan. Riittää, että suurimman osan ajasta noudattaa keskittymistä tukevaa elämäntapaa. Hyvän keskittymisen lähtökohta on hyvä kehon ja mielen tasapaino.” - Mikä on ADT?

Nykymaailma vie yhä enemmän meitä kohti keskittymisvaikeuksia, kuormittumista, lyhytjänteisyyttä, alisuoriutumista ja levottomuutta eli toisin sanoen ADT:sta. On todella surullista, että ihmiset ajavat itse itsensä tällaiseen tilaan, jossa omalla toiminnalla jatkuvasti kuormitutaan liikaa ja sen pitkittämisellä aiheutetaan keskittymishäiriötä. Onko yhteiskunnassamme yleistynyt sittenkin ADT eikä ADHD?

Ärsykkeet, mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat meihin?

Kohtaamme erilaisia ärsykkeitä koko ajan ja joka paikassa. Erilaiset ärsykkeet vaikuttavat automaattisesti tekemiseemme ja keskittymiskykyymme. Näitä ärsykkeitä ovat esimerkiksi visuaaliset ärsykkeet, joita näemme kuten erilaiset valot, kuvat ja videot, kuuloärsykkeet eli erilaiset äänet, informaatioärsykkeet kuten eri kanavia pitkin tuleva tieto ja uutiset sekä erilaiset hajuärsykkeet. Myös kaikkia ympärillämme olevia tavaroita sekä ihmispaljoutta voidaan pitää ärsykkeinä, jotka vaikuttavat keskittymiseemme eri tilanteissa. (Leino 2019.) Milloin ja miten ärsykkeiden määrä alkaa sitten vaikuttamaan meidän hyvinvointiimme?

Iso määrä erilaisia ärsykkeitä vaikuttaa helposti tarkkaavaisuuteemme ja keskittymiskykyymme. Näiden takia huomiomme voi herpaantua ja moni saattaa sen vuoksia tuntea olevansa ylivirittyneessä tilassa, levoton tai jopa ahdistunut. Nykypäivänä muun muassa älylaitteet, sosiaalinen media, maailman tilanne ja suuri tietotulva, saavat herkästi näitä tuntemuksia aikaan. Ihmisten sietokyvyssä erilaisia ärsykkeitä kohtaan saattaa olla isojakin eroja, sillä siinä missä toinen pystyy keskittymään vilkkaassa ympäristössä työn tekemiseen, voi toisen työnteko ja keskittymiskyky kärsiä huomattavasti erilaisista visuaalisista ärsykkeistä ja kuuloärsykkeistä. Myös nykyajan ärsyketulvassa emme välttämättä aina huomaa, kuinka paljon ne vaikuttavat energiatasoihimme ja saavat meidät väsymään sekä stressaantumaan herkemmin. (Leino 2019.)

Nykyään saamme jatkuvasti virikkeitä joka paikasta, kun arkemme täyttyvät tiedon, videoiden ja kuvien paljoudesta. Tämä saa aikaan keskushermostossamme ylivirittyneen tilan, jolloin muistimme heikentyy, keskittymiskykymme kärsii ja alamme uskoa sekä seurata sokeasti kaikkialta tulevaa tietoa ja impulsseja. Silloin meidän on vaikea erottaa, mikä on oikeasti olennaista ja tärkeää. Kun turhia asioita aletaan pitää tärkeänä, elämästä voi tulla pintapuolista sekä todellinen merkityksellisyys hävitä. Saatamme kuluttaa paljon aikaa ennemmin esimerkiksi sosiaalisen median syövereissä kuin luomalla merkityksellisyyttä elämäämme oikeiden kohtaamisten ja asioiden kautta. Tämän takia saatamme passivoitua ja muuttua levottomiksi sekä aikaansaamattomiksi. (Linkoheimo 2017.)

Ärsyketulva helposti siis addiktoi ihmisiä ja saa sietokyvyn niitä kohtaan laskemaan. Silloin olisi erittäin tärkeää välillä ottaa lepoa ja etäisyyttä ärsykkeistä tai jopa tietoisesti koittaa vähentää niitä omassa elämässään. Etäisyyden ottaminen ärsykkeisiin voi olla älylaitteiden käytön tai television katselemisen vähentämistä, sähköposteista tai muista viesteistä tulevien ilmoitusten piilottamista sekä tavarapaljoudesta karsimista. (Linkoheimo 2017.) Jos ärsykepaljous omassa elämässä tuntuu liialliselta ja siltä, että se vaikuttaa huomattavasti hyvinvointiin tai keskittymiseen, kannattaisi kokeilla ärsykkeiden määrän rajoittamista, vaikka aluksi viikolla tai kahdella. Ensin on hyvä selvittää mistä kaikesta oma ärsykepaljous muodostuu ja mikä eniten vaikuttaa omaan keskittymiseen, vie energiaa tai tuntuu stressaavana ja ahdistavana tunteena olossa. Tämän jälkeen on helpompi vähentää oikeiden ärsykkeiden määrää ja luoda rauhallisempia ja ärsykkeettömämpiä hetkiä päiviin. (Leino 2019.)

Siinä missä meidän kehomme tarvitsee lepoa, tarvitsee sitä myös mielemme ja aivomme. Kiireisessä arjessa aivomme joutuvat käsittelemään koko ajan isoa ärsyketulvaa ja joka puolelta tulevaa suurta ja monimuotoista informaation määrää. Ei siis ole ihme, että me väsymme ja muutumme levottomiksi. Ärsykkeistä etäisyyden ottaminen ja välillä pelkässä hiljaisuudessa oleminen auttaisi meitä palautumaan paremmin. Olisi siis tärkeää tasaisin väliajoin tietoisesti altistaa itseään hiljaisuudelle, hitaille hetkille ja tekemiselle sekä ihmiskontakteille ilman mitään älylaitteita. (Leino 2019.)

“Rankan työpäivän päätteeksi kannattaa levätä ilman ärsykkeitä. Helposti ajatellaan, että television katsominen rentouttaa, mutta sekin ärsyttää aivoja”
– Psykologi Markus Savander

Voimmeko itse valita ja vaikuttaa mihin keskitymme?

Kyllä. Tarkkaavaisuuden avulla voimme itse vaikuttaa mihin keskitymme. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan kykyä keskittää huomiota johonkin tiettyyn kohteeseen tai kohde voi olla vaikka oman pään sisällä pyörivä ajatus. Tarkkaavaisuuden avulla valikoimme siis, mihin keskittymisemme keskitämme. Esimerkiksi hälyisässä työympäristössä voi keskittyminen kohdistua vastapäätä istuvan työkaverin juttuihin tai ihan vain omiin ajatuksiin. (Huotilainen & Moisala 2018, 14–17.)

Keskittymiskyvyn elvytysopas (2018) kirjassa kerrottiin, kuinka aivoillamme on lähes aina jokin tietoinen ja tietty keskittymiskohde vaikka poikkeustilanteitakin on. Ollessamme esimerkiksi erittäin väsyneitä tai ollessamme hetkittäin tilassa, jossa emme varsinaisesti havainnoi mitään yhtä tiettyä kohdetta, voi mielemme olla ikään kuin ”painottomassa tilassa”. Tällaista tilaa voisi kuivalla esimerkiksi niin, että näytät olevasi ajatuksissa ja sinulta kysytään mitä ajattelet tai tuijotat juuri nyt? Sinä vastaat tähän kysymykseen, että et juuri mitään, sillä mielesi on tässä niin sanotussa ”painottomassa tilassa”. (Huotilainen & Moisala 2018, 14–17.)

Aivomme tekevät jatkuvasti päätöksiä siitä, mihin huomiomme kiinnittyy, se voi tapahtua joko automaattisesti tai tietoisesti. Yllättävät muutokset tai kovat äänet ympärillämme, vievät automaattisesti tarkkaavaisuutemme niiden puoleen, mutta toisaalta voimme myös tietoisesti päättää, mihin milloinkin keskitymme. Aivomme käsittelevät myös tietämättämme paljon sellaisia asioita, joihin emme välttämättä aktiivisesti kiinnitä huomiota. (Huotilainen & Moisala 2018, 14–17.) Huotilainen ja Moisala (2018) kertoivat kirjassan niin sanotusta ”cocktailkutsuilmiöstä” eli siitä, kuinka aivomme käsittelevät alitajuisesti myös huomiomme ja keskittymisemme ulkopuolelta tulevaa tietoa. Kirjassa kyseistä ilmiötä kuvailtiin näin:

“Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun olet juhlissa uppoutunut keskusteluun tuttavan kanssa, mutta havahdut yhtäkkiä siihen, että etunimesi mainitaan sattumalta viereisen porukan keskustelussa. Vaikka olit kuvitellut keskittyväsi vain ja ainoastaan keskustelukumppanisi kiehtovaan kertomukseen hänen etelänmatkastaan, aivosi olivatkin salakavalasti kuunnelleet myös vierustovereidesi keskustelua.”

Esimerkki tapauksessa aivot siis reagoivat voimakkaasti oman nimen kuulemiseen ja se vie aivojen tarkkaavaisuusjärjestelmän huomion. Tällöin tietoinen tarkkaavaisuus muuttuu nopeasti tahattomaksi tarkkaavaisuudeksi eli huomio karkaa olennaisesta. (Huotilainen & Moisala 2018, 14–17.)

Tarkkaavaisuus on siis erittäin tärkeä ja hyödyllinen ominaisuus toimintakykymme kannalta arjessa, koska sen avulla aivot valitsevat kohteen kerrallaan, joka nousee tietoisuuteemme tarkkana ja selkeänä, jotta voisimme keskittyä olennaiseen. Samalla aivomme yrittävät vaimentaa muita kohteita ja häiriötekijöitä niin, että pystyisimme olemaan paremmin läsnä tilanteissa. Ilman tätä ominaisuutta mielemme muodostaisi ajatuksien ja aistien kanssa sekavan kokonaisuuden ja katsoessamme ympärillemme, olisi meidän vaikea saada tolkkua näkemistämme ja kokemistamme asioista. (Huotilainen & Moisala 2018, 14–17.)

Pohdintaa

Moni saattaa kokea omaavansa ADHD:n piirteitä, mutta oleellista on se, kuinka vaikeina ne ilmenevät ja miten paljon ne haittaavat jokapäiväistä elämää. Silloin on hyvä miettiä, pitäisikö suunnata ADHD tutkimuksiin vai voisiko syyt löytyä vain nyky-yhteiskunnastamme ja omista toimintatavoistamme. Aiheeseen perehdyttyämme ja tietoisuuden lisääntyessä, havahduimme hymähtelemään tutuille ”oireille” ja kenties diagnosoimaan itsellemme vähintäänkin ADT:n. Näiden esseiden kirjoittaminen sai herättelemään meidän kaikkien ajatuksia omista toimintavoistamme ja kokemuksistamme keskittymisvaikeuksien kanssa. Tietyllä tavalla myös aiheeseen perehtymisen avulla, saimme varmasti myös konkreettisia asioita kokeiltavaksi oman keskittymiskykymme parantamiseen.

ADHD trendi tuntuu pomppaavan silmille todella usein eri kanavissa, joten aihe on hyvinkin ajankohtainen ja sellainen, johon jokaisen keskittymisvaikeuksien kanssa kamppailevan olisi hyvä perehtyä.  On hyvä kriittisesti lukea ja tulkita aiheen ympärillä nousseita uutisia sekä tekstejä eri näkökulmista ja pysähtyä ajattelemaan omia keskittymiskyvyn taustavaikuttajia. Voisiko näiden asioiden pohtiminen ja niihin huomion kiinnittäminen arjessa, vähentää ahdistuneisuutta, levottomuutta ja kenties lisätä parempaa aikaansaatavuutta keskuudessamme?

Esseemme aihe sai aikaan kiivasta keskustelua myös muissa Empirian jäsenissä. Aihe pohditutti, sillä moni koki nyky-yhteiskunnan ärsykkeiden määrän tekevän yhteen asiaan keskittymisestä miltei mahdotonta.  Haluaisimmekin tuoda esseestä saamamme opit tiimillemme, puheiden tasolta käytäntöön vietäviksi esimerkiksi pajan muodossa.

Lähteet:

Friman, L. Yle. 2022. Somen rasittavin trendi on itse googletettu ADHD-diagnoosi, valtaosalle tarkkaavaisuushäiriö ei ole supervoima. Viitattu 20.10.2023.
https://yle.fi/aihe/a/20-10002400

Huotilainen, M. & Moisala, M. 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. E-kirja: Storytel. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.

Leino, S. 2019. Kun ärsykkeitä on liikaa. Viitattu 17.10.2023.
https://blogit.terve.fi/stressitohtori/liikaa-arsykkeita/                       

Liikkanen, M. 2022. Iltalehti. ADHD on nyt joka paikassa, ja sille on syynsä. Viitattu 23.10.2023. https://www.iltalehti.fi/mieli/a/558badca-dbfc-4553-8e6f-bc5fb2d180c1

Linkoheimo, E. 2017. Aivot tarvitsevat lepoa jatkuvilta ärsykkeiltä. Viitattu 17.10.2023.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/aivot-tarvitsevat-lepoa-jatkuvilta-arsykkeilta