Tämän esseen on kirjoittanut Iiris Sorri, Iina Sinisalo & Susanna Kankaanpää

Johdanto

ADHD, asia joka on jo pitkään mietityttänyt meitä kolmea. Nykyään tuntuu, että vähintään joka toisella on joko itse tai virallisesti diagnosoitu ADHD. Tämän tulisi olla vakavasti otettava neurologinen häiriö, joka vaikeuttaa kantajansa elämää monilla tahoilla, eikä trendi, jolla saa siunauksen omaan saamattomuuteensa.  Miksi ADHD:n diagnosointi on sitten lisääntynyt räjähdysmäisesti?

Onko kyseessä todellinen terveysongelma vai enemmänkin kulttuurillinen ja yhteiskunnallinen ilmiö? Voiko nyky-yhteiskunnan lukuisat ärsykkeet olla osana tätä? Vai onko nykyään vain matalampi kynnys hakeutua tutkimuksiin, joka luonnollisesti nostaa diagnoosien määrää? Haluamme esseemme ensimmäisessä osassa tarkastella ADHD:tä ja siitä noussutta trendiä monipuolisesti, pyrkien ymmärtämään ilmiön erilaisia näkökulmia. Esseen jatko-osassa taas tutustumme nyky-yhteiskunnassamme keskittymiskykyyn negatiivisesti vaikuttaviin ilmiöihin ja ärsykkeisiin, kun kyse ei olekaan ADHD:sta sekä pohdimme tarkemmin miten omaan keskittymiseensä voisi vaikuttaa.

Mikä on ADHD?

ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) eli tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö on aivojen tarkkaavaisuutta sekä vireystilaa säätelevän hermoverkoston kehitykseen vaikuttava oireyhtymä. ADHD havaitaan usein jo lapsena ja joissain tapauksissa se jatkuu myös nuoruuteen ja aikuisikään saakka.  ADHD:ta esiintyy arviolta lapsilla ja nuorilla 4–7 % sekä aikuisilla 2–3 % väestöstä. Diagnoosi on yleisempi pojilla ja miehillä verrattuna tyttöihin ja naisiin, sillä se ilmenee usein ulkoisesti havaittavina impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireina. (Terveyskirjasto 2019.)

ADHD:n oireet

ADHD:n oireet ovat kehitystasoon ja ikään nähden liika tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus, levottomuus sekä impulsiivinen käytös, jotka vaikuttavat laaja-alaisesti useissa eri tilanteissa. Oireet voivat näyttäytyä eri yhdistelmillä yksilöstä riippuen. Toisilla korostuu levottomuus, toisilla keskittymisen vaikeus, joillakin häiriö voi taas esiintyä kaikkien yllä mainittujen oireiden vähäisinä yhdistelminä. Samankaltaisia lievempiä oireita voi esiintyä myös ihmisellä, jolla ei ole diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD:lle tyypillisiä oireita voi esiintyä esimerkiksi stressaantuneelle, uupuneelle tai muutoin kuormittuneelle henkilölle. Varsinainen ADHD voidaan siis diagnosoida vain, jos tarkat diagnoosikriteerit täyttyvät. (Terveyskirjasto 2019.)

Tarkkaavuus
Ongelmat tarkkaavuudessa näyttäytyvät lapsilla esimerkiksi vaikeutena keskittyä leikkiin tai kouluun. Nuoren ja aikuisen elämässä taas ongelma käy ilmi vaikeutena paneutua opiskeluun ja työhön. Se ilmenee myös haasteena keskittyä toisen puheeseen, ohjeiden seuraamiseen sekä pitkäveteisten tehtävien tekemiseen. Haastavien ja keskittymistä vaativien tehtävien välttely on todella yleistä. Samoin asioiden kesken jättäminen, heikko aikataulujen noudattaminen, tavanomaisten asioiden unohtelu sekä herkkä reagointi pieniinkin ärsykkeisiin. Toisaalta tarkkaamaton henkilö pystyy usein keskittymään itseään kiinnostavaan ja hänelle mieluisaan tehtävään erinomaisesti. (Terveyskirjasto 2019.)

Yliaktiivisuus
Yliaktiivisuus näyttäytyy esimerkiksi raajojen levottomana heilutteluna, kyvyttömyytenä istua paikallaan tai paikalta poistumista ympäristössä, jossa vaaditaan aloillaan oloa. Lapsilla se voidaan havaita riehumisena ja ympäriinsä juoksenteluna. Myös tietynlainen tuskastuminen, puhetulva ja jatkuva säntäily paikasta toiseen voivat olla merkkejä yliaktiivisuudesta. (Terveyskirjasto 2019.)

Impulsiivisuus
Vaikeus odottaa vuoroaan, kysymyksiin vastaaminen hätiköidysti ja ennenaikaisesti sekä toisten puheenvuorojen keskeyttäminen ovat kaikki impulsiivisuuteen viittaavia tekijöitä. Näiden lisäksi ADHD:lle ominaista on haaste sietää pettymyksiä, mielialojen äärimmäinen vaihtelu sekä ärtyneisyys. (Terveyskirjasto 2019.)

Kaikki edellä mainitut oireet ja niistä aiheutuvat seuraukset saattavat vaikuttaa henkilön itsetuntoon negatiivisesti. Hän saattaa kokea olevansa huonompi kuin muut, mikä taas hankaloittaa esimerkiksi ihmissuhteiden luomista. Koulu voi tuntua erityisen haastavalta ja pahimmassa tapauksessa opinnot saattavat jäädä kesken. Toisaalta kuten aikaisemmin mainitsimmekin, oireyhtymän eräs myönteinen piirre on kyky keskittyä itseään kiinnostaviin aiheisiin todella hyvin, vaikka keskittyminen yleisesti olisi huomattavan haastavaa. On myös huomattu, että oireyhtymälle tyypillinen herkkyys ympäröiville ärsykkeille ja niiden tarkka havainnointi, on luovuutta parantava taito. Vaikka ADHD:n oireet vaihtelevat paljon yksilöiden välillä, on haitta usein huomattava. Toisilla oireet hälvenevät ikääntyessä, kun taas toisilla ne voivat jopa vaikeutua. (Terveyskirjasto 2019.)

ADHD:n syyt

ADHD on monisyinen häiriö. Yhtä ratkaisevaa tekijää ADHD:n syntymiseen ei ole tunnistettu, mutta useiden geenien on osoitettu lisäävän ADHD:n esiintymisen todennäköisyyttä. Henkilön, jolla on ADHD, lähisukulaisilla on keskimääräistä useammin tämä oireyhtymä. Voikin todeta, että ADHD on osittain perinnöllinen. Varhaislapsuuden vuorovaikutustyyli ei ole osoittautunut syyksi ADHD:n kehittymiselle, mutta lapsuuden aikaisella vuorovaikutuksella läheisten kanssa voi olla vaikutusta ADHD:n oireiden voimakkuuteen ja elämänlaatuun. (Terveyskirjasto 2019.)

Raskaudenaikaiset sekä synnynnäiset rakenteelliset tekijät
Vaikka sikiönkehityksen tai lapsuuden aikaisten tapahtumien yhteyttä ADHD:n esiintymiseen ei ole voitu vahvistaa, on raskaudenaikaisista ympäristötekijöistä sekä synnynnäisistä rakenteellisista tekijöistä silti näyttöä ADHD:n esiintymisessä. Hyvin pieni syntymäpaino, synnytykseen liittyvät traumat, vastasyntyneen hapenpuute ja veren pieni glukoosipitoisuus saattavat lisätä yliaktiivisuuden ja neuropsykiatristen kehityshäiriöiden, kuten oppimisvaikeuksien riskiä. Myös äidin raskaudenaikainen tupakointi, alkoholin- ja huumeiden käyttö ovat ADHD:n riskitekijöitä ainakin lapsille, jotka ovat siihen geneettisesti alttiita. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023.)

Altistuminen alkoholille raskauden aikana aiheuttaa lapselle haitallisia, ADHD-tyyppisiä oireita. Oireita voi olla muun muassa toiminnanohjauksen puutteet, tarkkaamattomuus sekä yliaktiivisuus. Sikiöaikana huumausaineille altistuneilla lapsilla on lisääntynyt riski kokea vaikeuksia tarkkaavuuden ylläpitämisessä ja käyttäytymisen säätelyssä. Riskiä nostavia huumausaineita ovat esimerkiksi kannabis, kokaiini sekä keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet. Monilla näille aineille altistuneista lapsista oireet voivat olla niin merkittäviä, että ne voivat johtaa ADHD-diagnoosiin. Tutkitusti myös äidin raskauden aikainen stressi saattaa suurentaa syntyvän lapsen stressiherkkyyttä, ADHD:n ja oppimisvaikeuksien riskiä. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023.)

Psykososiaaliset riskitekijät
Perheen sisäiset riskitekijät kuten epäjohdonmukainen kasvatus, negatiivinen perheilmapiiri, väkivaltakokemukset sekä vanhempien psyykkiset sairaudet, kuten äidin masennus ja vanhemman ADHD, voivat lisätä samanaikaissairastavuutta eli se voi näkyä esimerkiksi lapsella käytöshäiriöiden esiintymisenä. Lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat toisaalta myös lisätä negatiivista vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä sekä aiheuttaa vanhemmille ylimääräistä stressiä. On kuitenkin havaittu, että nämä haitalliset vaikutukset voivat lieventyä, kun lapsen oireet vähenevät esimerkiksi hoidon avulla. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023.)

ADHD:n toteaminen

Ihmisillä saattaa olla paljon joitakin selviä ADHD:lle tyypillisiä oireita, jotka häiritsevät monella eri elämän osa-alueella suuresti, mutta ne eivät kokonaisuudessaan välttämättä täytä ADHD-diagnoosin edellytyksiä. ADHD:n toteaminen perustuu olemassa olevien tietojen keräämiseen esim. koulutodistuksiin sekä neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkintöihin. Diagnoosin määrittelyn apuna käytetään myös potilaan haastatteluja ja tarvittaessa myös hänet tuntevan henkilön haastatteluja tai muita menetelmiä, kuten psykologin tai neuropsykologin tutkimuksia. Oleellista diagnoosia tehtäessä on erottaa muut seikat, jotka voivat aiheuttaa ADHD:n kaltaisia oireita. Näitä voi olla muun muassa erilaiset oppimishäiriöt, kiusatuksi tuleminen, luokan tai työyhteisön ilmapiiri, sairaudet, masennus tai perheensisäiset ongelmat ja kriisit. (Terveyskirjasto 2019.)

ADHD:n hoito

Keskeisiä hoitokeinoja ADHD:lle ovat erityyppiset tukitoimet, psykososiaaliset hoitomenetelmät sekä lääkehoito. Myös omais- ja potilasneuvonta ovat ensiluokkaisen tärkeitä, oireiden aidon ymmärryksen ja hallinnan kannalta. Tällaisia keinoja ovat muun muassa ensitietopäivät sekä sopeutumisvalmennuskurssit. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023.)

Tukitoimet
Heti kun huomataan ylivilkkauden tai tarkkaavuuden ongelmia, jotka vaikuttavat selkeästi toiminta- ja oppimiskykyyn on syytä aloittaa tukitoimet. Tukitoimet suositellaan siis aloitettavaksi jo ennen virrallista ADHD-diagnoosia. Koulunkäyntiä helpottamaan luodaan erilaisia järjestelyjä, jotta oireet pysyisivät mahdollisimman hyvin kurissa. Toisilla tarvittavaa apua saadaan taas toiminta-, puhe-, tai fysioterapeutin kuntouttavalla ohjauksella. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023.)

Psykososiaaliset hoidot
Erityisesti aikuisten ja nuorten ADHD:n oireita tutkitusti lieventävä keino on ryhmämuotoinen ja kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023). Kyseisen terapian ytimessä ovat kielteisesti vaikuttavien tunteiden, ajatusten sekä uskomusten työstäminen keskustelun avulla, lisäten näin ajattelun joustavuutta. Toinen tavoite on lieventää raskaita tunnekokemuksia sekä löytää uusia tapoja toimia ja käyttäytyä. Kognitiivis-behavioraalisessa psykoterapiassa terapeutin on ensiluokkaisen tärkeää pyrkiä tukemaan potilaan oivalluksia ja ongelmanratkaisua. (Terveystalo n.d.) Myös toimintaterapiasta saattaa olla apua arjen sujuvuuden siivittämiseksi, varsinkin jos potilaalla esiintyy häiriöitä aistitoiminnassa tai motoriikassa (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023).

Lääkehoito
Lääkehoito voidaan määrätä luonnollisesti vasta ADHD-diagnoosin varmistuttua. Se on keskeinen osa hoidon kokonaisuutta, joka nostaa potilaan toimintakykyä ja vähentää oireyhtymälle tyypillisiä oireita. ADHD:n lääkehoitona toimii stimulantit kuten metyylifenidaatti, deks- ja lisdeksamfetamiini. Lääkehoidon tulee olla äärimmäisen johdonmukaista ja sitä on seurattava varsinkin alussa säntillisesti. Lääkehoidon alkaessa lääkärin kanssa sovitaan, mitä oireita ja toimintakyvyn osa-alueita seurataan. Lääkityksen mahdollisia haittavaikutuksia kartoitetaan ja arvioidaan säännöllisten kyselylomakkeiden sekä haastatteluiden avulla. Lääkehoidon tavoitteena on saavuttaa sopiva annostus, jolla saadaan paras teho ilman sen suurempia haittavaikutuksia. Osalla potilaista lääkitys on tarvittaessa vaihdettava kokonaan toiseen, kun taas toisilla sopivan tehon saavuttamiseksi tarvitaan usean lääkeaineen yhdistelmää. Jopa sopivan hoidon löydyttyä, on sitä arvioitava minimissään kerran vuodessa. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2023.)

Mikä sitten on ADHD trendi?

Laura Friman (2022) kirjoittaa kolumnissaan “somen rasittavimmasta trendistä”, joka on hänen mukaansa itse googletettu ADHD. Mikäli Instagramiin on uskomista, on tarkkaavaisuushäiriöiden määrä suomalaisten kolmekymppisten naisten keskuudessa noussut noin 4000 prosentilla äkillisesti. Heille, jotka eivät ole Instagramin käyttäjiä, saattaa tämä kuulostaa vähintäänkin absurdilta. Friman (2022) perustelee havaintoaan sillä, että on nähnyt somessa yhä useamman henkilön postanneen, kuinka niin moni asia on kätevästi selittynyt ADHD-diagnoosilla.

Friman (2022) painottaa, että ei tarkoita sitä, etteikö yhdelläkään asiasta postanneella olisi ADHD:ta. Varmasti onkin. Hän myöntää, että eittämättä diagnoosien määrä on kasvussa, sillä yhä useampi myös hakeutuu tutkimuksiin, koska ADHD-diagnoosi ei ole enää häpeällistä, kuten aikaisemmin. Somessa sen sijaan ADHD-epäilyjä perustellaan ja julkistetaan humoristisilla meemivirroilla. ”“Minä katsomassa kuudetta tuntia reality-tv:tä, kun pitäisi kirjoittaa tärkeää esseetä.” “Minä miettimässä, mitä olinkaan hakemassa jääkaapilta.” “Minä ahdistumassa tunnin päässä häämöttävästä deadlinesta, kun en ole vielä aloittanutkaan hommia.” ”Minä, minä, minä.”” (Friman 2022.)

Frimanin (2022) mukaan tällainen itsediagnosointi ja meemitykitys viestii postaajien ajatuksia ja asenteita siitä, mitä ADHD on: ahdistusta, aikataulutus ongelmia, tylsien tehtävien välttelyä. Meemit toisin sanoen rakennetaan niin, että ne puhuttelevat ketä tahansa nykyajan ihmistä. Elämme hyperaktiivisessa maailmassa, joka tekeekin kaikkensa häiritäkseen tarkkaavaisuuttamme. Frimanin (2022) mielestä olisi neuroepätyypillisempää olla nykypäivänä rauhallinen ja keskittynyt.

Miksi ADHD some-trendinä Frimania (2022) ärsyttää, on juurikin se, että moni kärsii ADHD:sta ihan oikeasti, eikä se esiinny heille supervoimana, vaan koko elämänmittaisena taakkana ja painolastina. Kaikki ihmiset kaipaavat joskus vapautusta ihanneyksilön kohtuuttomista ideaaleista ja toiveista, siksi sosiaalisesti hyväksyttävä diagnoosi saattaa olla lohdullinen tapa selittää henkilökohtaisia kompasteluja ja vaikeuksia tässä nyky-yhteiskunnassa. Friman (2022) avautuu kolumnissaan myös henkilökohtaisista haasteistaan, mitä tulee yhteen asiaan keskittymiseen. Hän kertoo, kuinka hänellä itselläänkin on ajoittain vaikeuksia. “Unohtelen ja myöhästyn jatkuvalla syötöllä enkä pysty keskittymään keskusteluihin yli kolmea sekuntia. En pysty tyhjentämään tiskikonetta tai käyttämään pyykkikonetta, koska se on liian tylsää, ja saan jatkuvasti kirjeitä ulosottovirastosta kahdenkympin Aku Ankka -tilauslaskuista, vaikka tililläni olisi tuhansia, koska en pysty suorittamaan niin puisevaa toimenpidettä kuin laskun maksu.” (Friman 2022.)

Friman (2022) pitää kuitenkin todennäköisempänä, että hänkin on kulttuurin, multitaskaamisen sekä suoritusyhteiskunnan- uhri. Hän kertoo, kuinka on itse edesauttanut tarkkaavaisuutensa ja tylsyydensietokykynsä alasajoa “älypuhelimen jatkuvalla runkkaamisella.” Tätä varmasti moni meistä tekee. Kolumninsa Friman (2022) päättääkin saatesanoin: “Jos osaisin tehdä meemejä, oma ADHD-meemini kuuluisi:”

Lääkäri: “Kuule, sinulla ei kerta kaikkiaan ole ADHD:tä, olet vain 2000-luvun murskaama.”
(Friman 2022.)

Toinen näkökulma ADHD trendiin

Haluamme jakaa esseeseemme vielä toisen näkökulman ADHD-trendiin liittyen. Kyseessä on Iltalehden näkökulma-artikkeli “ADHD on nyt joka paikassa, ja sille on syynsä.”, jonka on kirjoittanut Maija Liikkanen (2022).

Myös Liikkanen (2022) kertoo heti artikkelinsa alkumetreillä, kuinka ADHD vaikuttaa nykypäivänä jopa muoti-ilmiöltä. Toisin kuin Friman, Liikkanen oli itse saanut diagnoosin ADHD:sta. Liikkanen (2022) myöntää, että häntä jopa hävettää diagnoosinsa. Syy miksi diagnoosi tuottaa häpeäntunnetta, on hänen mukaansa negatiivinen suhtautuminen trendi-ilmiötä kohtaan. “Joka toisella tuntuu nyt olevan ADHD, tai ainakin epäily siitä. Julkkikset ja tavikset kertovat kilvan kokemuksiaan opiskeluvaikeuksista, mielialaongelmista ja jatkuvasta pärjäämättömyyden tunteesta”, Liikkanen kirjoittaa artikkelissaan. (Liikkanen 2022.)

Liikkanen (2022) kokee, että aiheesta postanneiden motiivi on todennäköisesti luoda vertaistukea haasteista kärsivien kesken. Hyvä tarkoitus uhkaa kuitenkin kärsiä. Liikkanen (2022) kertoo artikkelissaan lukeneensa YTHS:n johtavan ylilääkärin kannanottoja ADHD-epäilyihin. Ylilääkärin mukaan ADHD-epäilyjä on paljon enemmän, kuin tilastojen mukaan pitäisi olla. Varmasti moni voikin samaistua Liikkasen (2022) tunteeseen siitä, että hälyttävämpää on apua tarvitsevien määrä, kuin se kuinka moni nykyään hakeutuu ADHD-tutkimuksiin. Liikkanen (2022) kyseenalaistaa ylilääkärin valituksen YTHS:n ruuhkautuneesta mielenterveys palvelusta ADHD-tutkimusten vuoksi, koska kyseiset palvelut ovat olleet ruuhkaisia jo todella pitkään. Hän perustelee turhautumistaan ylilääkärin valitusta kohtaan sillä, että hänen mukaansa kukaan ei hae apua turhaan ja palvelujen vastaanottokapasiteetti tulisi mitoittaa kysynnän mukaan. (Liikkanen 2022.)

Liikkanen (2022) kertoo artikkelissaan myös kokemuksiaan siitä, kuinka koko hänen aikuisikänsä on toitotettu, ettei missään ole resursseja hoitaa häntä. Hän on kyllästynyt kuulemaan asiantuntijoiden syyttelyjä ruuhkautumisesta, sillä hänen mukaansa ruuhkautumisesta ei voi syyttää ihmisiä, joilla itselläänkin olisi varmasti parempaa tekemistä, kuin istua odottamassa apua. Liikkanen (2022) muistuttaa artikkelinsa lopussa siitä, kuinka kaikilla varmasti on jonkinlaisia ADHD-piirteitä. Hänen mukaansa oleellista onkin se, kuinka vaikeina oireet ilmenevät ja miten paljon ne haastavat sekä vaikeuttavat ihmisten elämää. ADHD-oireyhtymän tietoisuutta tulisi lisätä myös heidän kohdallaan, jotka eivät oireista kärsi, jotta myös he voisivat nähdä asian laajemmin ja eri näkökulmasta. (Liikkanen 2022.)

Jatkuu seuraavassa esseessä… https://esseepankki.proakatemia.fi/keskittymiskyky-kateissa-osa-2-jos-kyse-ei-olekaan-adhdsta/

Lähteet:

Friman, L. Yle. 2022. Somen rasittavin trendi on itse googletettu ADHD-diagnoosi, valtaosalle tarkkaavaisuushäiriö ei ole supervoima. Viitattu 20.10.2023.
https://yle.fi/aihe/a/20-10002400 

Huttunen, M. Socada, L. 2019. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö). Viitattu 17.10.2023.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353

Liikkanen, M. 2022. Iltalehti. ADHD on nyt joka paikassa, ja sille on syynsä. Viitattu 23.10.2023. https://www.iltalehti.fi/mieli/a/558badca-dbfc-4553-8e6f-bc5fb2d180c1

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 2023. ADHD – varhaisella tuella arki toimivaksi. Viitattu 21.10.2023.
https://www.kaypahoito.fi/khp00071

Terveystalo. N.d. Kognitiivinen psykoterapia. Viitattu 23.10.2023 https://www.terveystalo.com/fi/palvelut/kognitiivinen-psykoterapia