Idiootit ympärilläni ja erilaiset värileikit ovat ehkä välillä ylianalysointia, uskon kuitenkin saaneeni omaan tekemiseen paljon tukea nuista vertailuista ja käyttäytymisen huomioimisesta. Nyt kuuntelin Thomas Eriksonin uusimman teoksen ”Kehnot pomot ympärilläni”, josta pyrin hakemaan itselleni lisää kykyä ymmärtää, kuinka johdan ja kuinka muut ihmiset sen kokevat. Kirja oli enemmänkin suunnattu jokaista ihmistä koskevaksi ja asioita peilattiin paljon työntekijän näkökulmasta.

Asia vs. ihmissuhdekeskeisyys

Kirjassa kolahdusta aiheutti tiimissäkin esille noussut aihe asiakeskeisyys vs. ihmissuhdekeskeisyys.

Asiakeskeinen ihminen keskittyy suoritettavaan tehtävään, eikä suuremmin mieti ketä tarvitsisi ryhmäänsä, vaan sitä mitä täytyy tehdä ja alkaa töihin. Hyötyinä tässä tavassa on, että he suhtautuvat melko neutraalisti tehtävän vaatimuksiin. Tekeminen ei hajoa niin helposti tunneperäisiin kysymyksiin, kuin ihmissuhdekeskeisellä ihmisellä.

Monissa tehtävissä vaaditaan yhteistyötä, ja näissä tilanteissa asiakeskeinen ihminen ei välttämättä osaa ottaa muiden tiimin jäsenten ajatuksia ja tuntemuksia huomioon. Tämä voi aiheuttaa ristiriitoja, kun häntä pidetään kylmänä ja kovana, jota ei kiinnosta muiden ajatukset. Tilanne voi kuitenkin johtua vain huomaamattomuudesta.

Ihmissuhdekeskeiset vastaavasti keskittyvät työssään enemmän ihmisiin ja suhteisiin kuin itse tehtävään. Työt tulee tottakai hoitaa, mutta ihmissuhteet ovat heille tärkeitä sen rinnalla. Toimiakseen tiimissä hyvin, heidän täytyy tuntea toiset tiimiläiset ja olla kartalla heidän fiiliksistään.

Ihmissuhdekeskeiset osaavat herkemmin kuunnella ja lukea muiden mielipiteitä työssä. He haluavat, että ajatus ja näkemys tehtävästä on juurtunut jokaiseen tiimiläiseen, ennen kuin aletaan töihin.

Heillä on myös välillä huonona tapana kuunnella ideoita enemmän heiltä joista pitävät, kuin heiltä joilla on paras tieto asiaan liittyen.

Tiiminjäsenen alisuoriutuessa ihmissuhdekeskeinen pomo on välillä ongelmissa. He eivät herkästi halua antaa kielteistä palautetta, vaan enemmänkin nostattaa ryhmähenkeä ja tunnelmaa tiimissä. Tämä saattaa johtaa siihen, että itse työ kärsii.

Minä

Kirjassa verrattiin myös yleistä vastinparia ekstroverttiä ja introverttiä. Tunnistin itseni keltaiseksi, eli ihmissuhdekeskeiseksi ekstrovertiksi. Tunnistin kirjassa paljon seikkoja, jotka viittaavat omaan arkiseen elämääni. ”Näkevät auringonpaistetta keskellä rankkasadettakin” pitää paikkansa ihan konkreettisesti golfkentällä, kuin myös vertauskuvallisesti arjessa toimiessa. Pidän sitä yhtenä vahvuuksistani muiden tsemppaamisessa, että uskon hyvään loppuun ja pyrin etsimään aina näkökulman ja tien siihen.

Hurma

Kuten Erikson kirjassaan mainitsi, valtaosa ihmisistä on ihmissuhdekeskeisiä. Tiimissä olemmekin puhuneet, että niin meilläkin. Toiminta sen sijaan on ollut ajoittain, jopa todella vahvasti asiakeskeistä ja se on näkynyt ihmisten fiiliksissä ja tekemisen laadussa. Olemme pyrkineet ratkaista jos jonkinlaisia ongelmia kevään alkupuolella keskittymättä niinkään ihmisiin. Poissaolot ja vaihtuvat paikallaolijat ovat varmaan joltain osin vaikuttaneet siihen, että ihmisiin emme ole ehtineet niin keskittyä ajatuksissa vaan ratkoneet ongelmia paikallaolijoiden kesken. Se on myös tukahduttanut varsinaista energistä työntekoa tiimistämme, koska koen että ihmissuhdekeskeisille ihmisillä asiakeskeinen toiminta on super rankkaa ja lamaannuttavaa. Tekemättömyys on myös johtanut siihen, että aloimme oppia löytämään mitä ihmeellisimpiä ongelman juuria, joita lähdettiin ruokkimaan kovaan kasvuun. Ajatuksena taisi olla ”onko tämä nyt se oikea ongelma?”, joka toistui lähes jokaisen ongelman kohdalla.

Nyt kevät aurinko paistaa ja Hurmakin alkaa näyttää kukoistamisen merkkejä. Kiirettä pukkaa projektien osalta ja apua lentelee projektien välillä. Ongelmiin ei hirveästi ehditä nyt keskittyä, ja onko meillä niitä loppujen lopuksi? Tämän hetken huolet, joita kannan ovat vahvasti tekemiseen pohjautuvia rakentavia palautteita, eikä niinkään koko tiimiä kaatavia hyökyaaltoja. Uskon, että tähän on vaikuttanut osaltaan myös pienet ihmissuhdekeskeisten ihmisten välillä olleet sähköt, joita on saatu purettua ja suunnattua sekin energia oikein.

Promisian ajattelija Tommi avasikin meille yhdessä pajassa kysymyksen: ”Oletteko hoitaneet asioita asiakeskeisesti vai ihmiskeskeisesti, koska tehän olette ihmissuhdekeskeinen tiimi?” Oliko tuo kevyt kysymys silmiä avaava meille kaikille? Kenties.

Oivallus

Kirjaa kahlatessani törmäsin yhteen oivallukseen uudelleen, jonka koin noin kuukausi sitten BL roolissa, kun tiimimme rypi kovassa ongelmien löytämis kierteessä. Huomasin johtaneeni tiimiäni aivan minulle sopimattomalla tavalla asiakeskeisesti. Yritin hallita kasan vallitsevia ja pintaan nousevia ongelmia, pääsemättä niiden takaa puhumaan ihmisille tarpeeksi, vaikka sitäkin yritin osittain. En ollut oma itseni, olin hiljaa pajat ja ajattelin, että se on BL tehtävä. Heitin kysymyksiä ja jäin itse kokonaan pois ratkomasta niitä. Tuo tyyli ei vain sopinut toimintaani ja tuntui, että lenkki kiristyy kokoajan, jos toiminta jatkuu näin.

Saimme pajassa purettua ajatuksia asenteistamme tekemistä kohtaan ja ongelmien löytämisen syitä. Tuossa hetkessä virkosin nopeasti ja koin olevani taas oma itseni tiimiläisenä, ja sitä kautta pystyä ottamaan BL hommat paremmin haltuun.

Nyt hetken tuosta tilanteesta hengähtäneenä, voin ottaa uusia suuntia BL taipaleen loppupuolella ja lähteä johtamaan omana itsenäni – omalla persoonallani, kuten aiemmissa esseissä olin jo kovasti lupaillut. Tein myös havainnon tässä vaiheessa BL taivaltani, että valmistautuminen oli osaltaan latautunut jo yli. Uskoin, että minulla olisi paljon työkaluja ja osaamista rooliani varten, mutta osa nuista oli jo täysin unohtunut tekemisestäni. On aika ottaa ne uudelleen esiin ja yrittää, josko oppi tarttuisi nyt käytännössä paremmin.

Loppulausahdukset

Kirja toi minulle keltaisena pomona lisää ajateltavaa tiimiläisiin värien kautta ja mitä kukakin voisi tarvita johtamiselta. Haluaisin myös loppukevään aikana roolissani oppia yhdistelemään erilaisia värejä tiimin sisällä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti yhteen. Nyt Hurmassa haluamme keskittyä tekemiseen ja projektien tukemiseen tiimimme voimavaroja hyödyntäen. Tässä olisi oiva paikka ottaa iso askel jokaisessa projektissa eteenpäin. Omat haasteet otan nyt positiivisella tavalla vastaan ja pyrin oppimaan kuuntelemaan, viestimään ja johtamaan parhaana mahdollisena omana itsenäni.

Johtaminen on epäonnistumista, epäonnistumisista opitaan – johtaminen on jatkuvaa oppimista!