Meillä Samoassa on ollut jo pitkään pinnan alla kasvamassa ajatus siitä, että tämänhetkinen ”ajatusmalli” tiimistä, Samoasta ja siitä miten Samoa toimii, ei sovi kaikkien ajatukseen tai tavoitteisiin. Emme ole kuitenkaan ehtineet tiiminä käyttää tarpeeksi aikaa sen pohtimiseen, joka onkin aiheuttanut kitkaa tiimissä. Nyt meillä on tulossa tiimipäivä, jolloin meillä on vihdoinkin kunnolla aikaa käsitellä asiaa ja pohtia millainen malli sopii meidän loppuajallemme ja tukee samalla kaikkien tavoitteita.

Tästä lähtikin ajatus lukea Jaana Villasen ja Marjo Huhtalan IMPOSSIBLE – kehittäjän asenne. Halusin itse asennoitua päivään mahdollisimman avoimin mielin ja yrittäen löytää ratkaisuja, jotka tukisivat kaikkien tavoitteita, kuitenkin samalla tukien myös Samoaa.

Avoimuudella pääsee pitkälle

Likvidi mieli mahdollistaa asioiden kehittymisen ja kehittämisen. Kun osaa pitää mielensä avoimena ja uteliaana, on mahdollista nähdä erilaisia, loistavia tulevaisuuksia. Maailmaa kannattaa koko ajan tarkkailla tuomitsematta ja aina innostuen uusista asioista. Näin on mahdollista löytää uusia mahdollisuuksia ympäriltään ja luoda jatkuvaa kehitystä. (Villanen ja Huhtala 2017.)

Kuten meille kaikille proakatemialaisille varmasti tuttu Dialogitimantti (Isaacs 2001) ohjeistaa, suora puhe on yksi dialogin kulmakivistä. Suorasta puheesta voidaan käyttää laajemmin termiä avoimuus. Kun olet itse avoin omista ajatuksistasi, muutkin voivat ymmärtää asioita uusista näkökulmista. Kertomalla avoimesti oman kantasi eri tilanteisiin, annat ympärilläsi oleville henkilöille mahdollisuuden nähdä asioita eri näkökulmista. Vaikka he eivät kokisikaan asiaa samalla tavalla kuin sinä, heidän ajatuksensa voivat silti jalostua pidemmälle muiden ajatusten avulla.

Avoimuudella tarkoitetaan kuitenkin myös avoimuutta muita kohtaan. Avoimuutta uusia ajatuksia ja näkökulmia kohtaan. Sitä että osaat katsoa asioita uusista näkökulmista, etkä tyrmää toisen mielipiteitä, koska kuvittelet omasi olevan oikea. Avoimuus voi tehdä sinusta jopa haavoittuvaisen. Voi olla, että joudut myöntämään itse olleesi ”väärässä” jostain asiasta ja parhaassa tilanteessa jopa pääset itse muuttamaan mielipidettäsi, kun osaatkin ottaa vastaan uusia, erilaisia näkökulmia.

Kokeilujen kautta

Villanen ja Huhtala käyttävät kirjassaan paljon termiä ”kehittäjä”. Kehittäjällä he viittaavat henkilöön, joka haluaa tehdä töitä sen eteen, että pystyy kehittämään asioita. Kehittäjä tietää, että se vaatii kovaa työtä ja on monen asian summa, mutta hän uskoo siihen, että sisäisen palonsa avulla hän voi tuottaa jatkuvasti uusia ajatuksia, ideoita sekä parannuksia ja näin kehittää ympärillään olevaa maailmaa. (Villanen ja Huhtala 2017.)

Kehittämisessä ajattelun ja siitä seuraavan tekemisen ei pitäisi olla kaksi eri asiaa. Näiden tulisi kulkea käsi kädessä ja niiden keskiössä pitäisi aina olla laadukas ja kriittinen ajattelu. Luovuus syntyy kokeiluista ja tärkeintä on, että kehittämiseen löytyy aito halu. (Villanen ja Huhtala 2017.)

Kehittäessä mitä tahansa asiaa, voi olla melkein varma, että ensimmäisellä kerralla ei mene nappiin. Jotta on mahdollista löytyä hyvä tapa toimia, täytyy ensin kokeilla niitä vähän huonompia tapoja toimia. Yleensä idean syttyessä ei ole edes mahdollista tietää, tuleeko idea toimimaan käytännössä vai ei –  sitä pitää kokeilla. Kokeilusta oppii uusia asioita, jonka pohjalta on taas vähän helpompi alkaa pohtimaan, mikä voisi toimia. Kun kokeiluja on tarpeeksi paljon, osataan jo sanoa monta asiaa, jotka eivät ainakaan toimi. Näin ollaan jo paljon lähempänä sitä toimivaa ratkaisua. Tärkeintä on uskaltaa lähteä kokeilemaan ideoita.

Käytäntöön

Aluksi voi olla haastavaa pohtia, mistä lähteä liikkeelle. Mitä pitää ottaa huomioon, kun lähtee kehittämään uusia tapoja toimia?

Pohdittavaa kehittäjälle:

1. Voiko asiaa helpottaa jollain tavalla? Miten?
2. Miten yksinkertaistaa monimutkaisia asioita?
3. Mitkä kaikki asiat muuttuvat, kun kehitettävä asia kehittyy?

(Villanen ja Huhtala 2017.)

Pohtimalla yllä olevia, yllättävänkin yksinkertaiselta kuulostavia asioita, voi kehittäjä päästä alkuun oman haasteensa kanssa. Vaikka listaus kuulostaa yksinkertaiselta, se ei ole helppo. Mitä syvemmälle kaikissa kohdissa pääsee, sitä parempi mahdollisuus on onnistua kehittämään asioita eteenpäin niin, että muutkin ympärillä olevat innostuvat asiasta.

Loppupohdintoja

Huomasin kirjaa lukiessani, että kiinnitin todella paljon huomioita asioihin, joista voisi olla apua itselleni miettiessä Samoan tulevaisuutta. Esseestä muodostuikin itselleni ”muistilista” asioista, jotka kannattaa pitää mielessä, kun keskustelemme haastavistakin asioista. Tiimissämme on jo hetken vallinnut osittain kireä ilmapiiri ja odotan innolla sitä, että pääsemme purkamaan ajatuksiamme.

Tämän esseen kirjoittaminen auttoi itseäni orientoitumaan jo valmiiksi aiheeseen ja pohtimaan omia mielipiteitäni, sekä sitä, miten aion ne itse tuoda julki. Kirjoittaessani huomasin myös, että minulta ainakin löytyy taas se palo saada hommat toimimaan, vaikka se oli ehkä jonkin aikaa jo kateissa. Pohtiessani asiaa, koen tulevalla tiimipäivällä olevan valtavan suuri vaikutus siihen, miten itse toimin jatkossa ”haastavissa” tilanteissa. Uskallanko oikeasti sanoa suoraan omat ajatukseni ja toisaalta uskallanko kyseenalaistaa tarvittaessa muiden ajatuksia tai toimintaa? Etukäteen jo tiedän, että joidenkin henkilöiden kohdalla se tulee olemaan todella haastavaa, mutta samalla odotan innolla sitä haastetta.

LÄHTEET:

Villanen, J. & Huhtala, M. IMPOSSIBLE – kehittäjän asenne. 2017. Progirin Oy. Mandare Oy

Isaacs, W. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. 2001