Kapitalismi kuntoon Vol.2

Esseen tekijät: Toni Ryöppy

Johdanto

1.Verokevennykset

2.Vaikutusvalta

3.Terveydenhuolto ja kapitalismin kortin kääntöpuoli

4.Kampanjoilla ostetaan poliitikkoja

5.Loppupäätelmä

Lähteet

Lokakuu 2020

Proakatemia

Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus

Johdanto

Essee keskittyy henkilön Robert Bernard Reichin analytiikkaan ja dataan koskien Yhdysvaltain kapitalismia ja sen juuria. Hän syntyi 24. kesäkuuta 1946 Scrantonissa, Yhdysvalloissa. Hän on yhdysvaltalainen kirjailija ja Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen professori. Hän on myös toiminut Yhdysvaltain työministerinä vuosina 1993–1997 sekä Harvardin yliopiston professorina.

Reich on myös opiskellut aikaisemmin Bill Clintonin kanssa nuoruudessaan.

Verokevennykset

Suurille yhtiöille ja niiden toimitusjohtajille annetaan käsittämättömiä verokevennyksiä.

Neljä suurinta öljy-yhtiötä Yhdysvalloissa saavat vuodessa yhteensä yli 4 miljardia dollaria avustusta. Ja niiden yritysten nettotulot ylittävät kuitenkin yli 50 miljardia dollaria vuodessa.

Google saa 632 miljoonaa dollaria palvelinkeskusten rakentamista varten, jonka nettotulot ovat 15,6 miljardia dollaria.

Nämä ja muut avustukset maksavat arvioiden mukaan veronmaksajille vuodessa yli 100 miljardia dollaria, joka on enemmän kuin koko Yhdysvaltain opetusministeriön budjetti.

Isot yritykset lobbaavat näitä koska he voivat, nämä kaikki säännöt ovat verosäännöstössä, verojenjakolaissa ja kauppalaissa.

“Lobbaus (engl. sanasta lobby ‘eteisaula’) eli käytäväpolitiikka tai vaikuttajaviestintä tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa epävirallisesti päättäjiin ja poliitikkoihin.” Wikipedia, -lobbaus

Vuonna 1999 Clinton hankkiutui eroon Glass-Steagall-aloitteesta. Glass-Steagall aloite oli 1930-luvun laki, joka suojeli kansan säästöjä Wall Streetin keinottelijoilta. Tämän lain purkaminen loi pankeille alustan luoda Mega-pankkeja, jotka johtivat pörssiromahdukseen.

Tällöin 2000 luvulla vuosina 2007–2008, nähtiin uhkapelin tulos, jolloin vuosien uhkapelaaminen eri vakuuksilla ja koko taloudella kävi toteen, talous romahti Yhdysvalloissa, kun asuntomarkkinat romahtivat koska asuntolainoja annettiin kenelle tahansa vastaantulevalle ilman takauksia.

“The United States housing bubble was a real estate bubble affecting over half of the U.S. states. It was the impetus for the subprime mortgage crisis. Housing prices peaked in early 2006, started to decline in 2006 and 2007, and reached new lows in 2012.” Wikipedia, United States housing bubble

Vaikutusvalta

Yhdysvalloissa koetaan, että he eivät voi vaikuttaa asioihin taloudellisesti tai poliittisesti.

Kansalaiset ovat huolissaan palkoistaan ja perus, toimeentulostaan.

Kansalaiset olettavat pääsevänsä ylöspäin, mutta eivät pääse. Ja “ylöspäin” nousemisella tarkoitan tässä tapauksessa pääsyä ylempään taloudellisesta näkökulmasta, kastiin eli vaikkapa keskiluokkaan.

Amerikkalaista taloutta ei ole suunniteltu moraalisesti oikein ottamaan kaikkia mukaan yhtä tasa-arvoisesti. Miten uudistaa jotain mikä on jo ytimeltään moraalitonta?

Dokumentissa haastateltujen ihmisten mukaan, ihmiset eivät usko, että nykyhetkessä elävän 20-vuotiaan ole yhtä helppo saada töitä kuin 50 tai 60 vuotta sitten. Itse jaan tämän mielipiteen mutten täysin, tänä päivänä eri yhtiöt olettavat työntekijöiltään epärealistisia vaatimuksia ja meriittejä päästäkseen töihin ja itse työpaikan hakijoita on enemmän kuin itse työpaikkoja. Ja toiseksi, tietyille aloille on vuorostaan enemmän koulutettuja kuin itse työpaikkoja ja toisille taas enemmän työpaikkoja kuin itse koulutettuja.

Nyky-yhteiskunnassa ja digitalisaation aikakaudella on toki mahdollisuus joidenkin onnistua ja luoda jotain uutta ja omaa. Tai vuorostaan oma aloitteisuudellaan työttömänä luoda itselle töitä freelancerina, esimerkiksi Fiverr palvelu luo loistavan alustan harjoittaa töitä freelancerina ja alustana toimii koko maailma.

Työllisyyden mahdollisuudet ovat venyneet, mutta vaatimustasot ovat kanssa nousseet työtehtäviin. Jokainen voi toki punnita itse ovatko nämä kulkeneet käsi kädessä kumoten toisensa, vai onko toinen väite toista raskaampi ja paikkaansa pitävämpi.

Kaiken tämän edellä mainitun voi kuitenkin selittää yhdellä sanalla, ahneus. Miksi ihmiset havittelevat aina vain enemmän ja enemmän, itselleen ja vain itselleen? Yhteiskunta ja päätöksistä vastaavat henkilöt ovat luoneet näille henkilöille alustan tehdä niin. Jos sata vuotta sitten asiat, olisi näin ääripäitä kuin ne nyt ovat, itse asiassa ei olisi, koska olisi syntynyt sisällissotia jopa länsimaissa niin kuin on syttynytkin. Meistä ihmisistä on tullut sinisilmäisempiä ja meitä on helpompi ohjata kuin lammaslaumaa.

Toki jos itse olisin vaikkapa yhden suuren yrityksen toimitusjohtaja ja kuka olisi rakentanut sen kyseisen yrityksen alusta asti. Kokisin erittäin vaikeaksi luopua siitä tai olla ylistämättä sitä mitä olen joutunut uhraamaan päästäkseni siihen pisteeseen. Ihminen alkaa oikeuttamaan tiettyjä etuuksia ja oikeuksia, mikäli hän kuinkin niin voi tehdä. Ihminen alkaa moraalisesti oikeuttamaan tekojaan ja etsimään teoilleen jonkin selityksen miksi hän on oikeutettu siihen. Puhumattakaan niistä henkilöistä kenellä ei ole, perus, moraalista mentaliteettia tämän taustalla ja täten asettavat itsensä kaiken muun edelle.

Terveydenhuolto ja kapitalismin kortin kääntöpuoli

Amerikkalaiset maksavat lääkkeiden ja terveydenhuollon lisäksi internetistä enemmän kuin yhdenkään teollisuusmaan kansalaiset. Vaikka yhteydet ovat hitaimpien joukossa. Yhtiöillä on kuitenkin tarpeeksi poliittista valtaa kilpailun poistamiseksi.

Amerikkalaiset maksavat enemmän myös lentolipuistakin, koska lentoyhtiöt ovat yhdistyneet 4 isoksi lentoyhtiöksi.

Miksi Amerikassa terveydenhuolto tosiaan maksaa niin paljon?

Esimerkiksi lääkehuollon uudistamisaloite, lain oli näennäisesti tarkoitus auttaa vanhuksia maksamaan reseptilääkkeistään, mutta se myös estäisi hallitusta sekaantumasta neuvotteluihin, joita valmistajat, apteekit ja sponsorit kävivät.

Täten kesäkuussa 2003 säädettiin tosiaan laki lääkeyhtiöiden hyväksi mikä kielsi valtiota osallistumasta lääkkeiden hinnoitteluun. Joka on suorastaan absurdia ajatella, huomioiden se seikka kuinka paljon valtiolla on ostovoimaa lääkkeiden ostoon ja kuinka paljon valtio käyttää itse terveydenhuoltoon ja lääkkeisiin rahaa.

Tämä laki loi tilanteen, jolloin lääkkeiden tullessa markkinoilla, asiakkaiden oli pakko maksaa lääkeyhtiöiden asettamat hinnat.

Lääkeyhtiöt pystyvät nostamaan hintoja korkealle, jolloin lääkeyhtiöiden osakkeenomistajat ovat tyytyväisiä. Tämä tuo myös valtavasti poliittista valtaa lääkeyhtiöille, kun osakkeenomistajat vaan rikastuvat ja täten rahoittavat poliitikkojen poliittisia kampanjoita.

Sairasvakuutukset maksavat enemmän, koska vakuutukset yhdistyvät ja terveydenhuollon hinnat määräytyvät vakuutusyhtiöiden asiakkaille vakuutusyhtiön mukaan. Esimerkkinä tietty vakuutusyhtiö neuvottelee sairaalan kanssa tietylle toimenpiteelle hinnat ja tämän neuvotellun hinnan mukaan terveydenhuollon hinnat määräytyvät. Jokaisella vakuutusyhtiöllä voi olla tietylle toimenpiteelle erikseen hinnoitellut hinnat, niin kuin todennäköisesti onkin.

Kampanjatuilla ostetaan poliitikkoja.

Yhtiöt käyttävät vuodessa 3,15 miljardia dollaria lobbaukseen, joka on puolestaan 5,9 miljoonaa dollaria yhtä kongressiedustajaa kohden.

1970 luvulla 3 % kongressin eläköityvistä jäsenistä tuli lobbaajia, 2017 vuonna eläköityvistä luku oli jo 42 %. Ja 50 % eläköityvistä senaattoreista tuli lobbaajia 2017

Poliitikot eivät välitä heiden äänestäjilleen tehdystä lupauksista, vaan he välittävät niiden rahoittajilleen tehdyistä lupauksista.

Princetonin ja Northwesterin yliöpistojen tutkimus osoittaa kuinka paljon poliittista valtaa on perus, Amerikkalaisella kansalaisella. He tutkivat 20 vuoden ajanjaksoa 1982 vuoteen 2002.

He huomasivat, että jos suuret yritykset tai rikkaat yksityishenkilöt halusivat jonkin lain toeutuvan, se hyväksyttiin 60 % todennäköisyydellä ja jos he eivät halua tiettyä lakia, sitä ei hyväksyttäisi.

Normaali kansalaisella aloitteita kohtaan, jota juuri ei kukaan tue, eli vain 10 % kannattajuudella, niin niillä on 30 % mahdollisuus tulla laiksi. Ja puolestaan mitä melkein kaikki tukee, eli 90 % kannattaa, niin niillä lailla on siltikin 30 % mahdollisuus toteutua.

Tavallisen yhdysvaltalaisen mielipiteellä ei ole juurikaan tilastollisesti vaikutusta yhteiskuntapolitiikkaan.

2010 kumottiin lähes vuosisatoja vanhalaki, jossa yritykset eivät saaneet suoranaisesti rahoittaa poliittisia kampanjoita. Theodore Roosevelt oli presidentti, joka allekirjoitti tämän miltein vuosisatoja vanhan lain alunperin.

Tämän lain purkaminen mahdollisti sen, että nyt yritykset pystyivät rahoittaa poliittisia kampanjoita, miten haluaa ja täten kumota tavallisen äänestäjän täysin.

Toki poliittisia kampanjoja on tuettu jo tätä aikaisemmin, mutta kyseisen lain kumottua se tehtiin helpoksi ja suorastaan tuotiin tyrkylle yritysten rahoittaa poliittista toimintaa. Tällä kumotulla lailla pystyi etukäteen ennustamaan tulevien vaalien voittajan, se yritys, joka tarjoaa eniten rahaa tietylle poliitikolle tai ryhmälle, olisi voittaja.

Kuvitellaanpa, että suuryritys lahjoittaa 50 miljoonaa dollaria poliittiseen kampanjaan ja täten saa poliittista valtaa lahjoituksellaan, vastaan se, että yksittäinen henkilö lahjottaisi 50 dollaria poliittisen kampanjaan. Suuryrityksen 50 miljoonan lahjoitusta vastaan tarvittaisiin miljoonalta kansalaiselta 50 dollaria. Aivan näin mustavalkoinen asettelu se ei todellisuudessa ole, mutta varmasti jokainen lukija ymmärsi pointtini.

Loppupäätelmä

Varakkaat tahot tekevät parhaiten mitä osaavat, rahaa.

Koen, että nykypäivänä kuilu kasvaa entisestään rikkaiden ja köyhien ihmisten välillä ja tämä on todistettavissa muun datan avulla. Ihmisten huonot piirteet korostuvat entisestään, esimerkiksi ahneus, solidaarisuus rupeaa olemaan kuoleva aate ja käsite. Asioiden ja arvojen todellinen merkitys alkaa hiipumaan. Ihmisillä on epätoivoinen toivo päästä kuulluksi.

Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Uskoisin, että raja tulee siinä vaiheessa vastaan, kun perus, elintason ylläpitämisen periaatteet alkavat hiipumaan. Siinä vaiheessa, kun ihmisillä ei ole enää mitään menetettävää tai asiat eivät voi enää huonontua. Länsimaisessa kulttuurissa, elintasossa ja itse kulttuurissa tähän on vielä pitkä matka, mutta kehitysmaiden kaltaisissa maissa ja esimerkiksi niissä missä on ilmastonmuutoksen takia vedensaanti lakkautunut, syntyy jo suuria mellakoita tai sisällissotia.

Robert Reichin mukaan tämä onkin noidankehä, joka toistaa itseään.

Kun esimerkiksi kapitalismi ja talous suistuu liikaa raiteiltaan kansa ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa mellakoimaan, jolloin vallanpitäjien pitää tehdä asialle jotain ja kun heidän omat nahkansa ovat vaarassa.

“According to the Credit Suisse Global Wealth Report, the world’s richest 1 percent, those with more than $1 million, own 44 percent of the world’s wealth. Their data also shows that adults with less than $10,000 in wealth make up 56.6 percent of the world’s population but hold less than 2 percent of global wealth.” https://inequality.org/facts/global-inequality/

Lähteet:

Dokumenttielokuva, Kapitalismi kuntoon! Netflix

Youtube, search: The real reason American health care is so expensive

Global Inequality

https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_housing_bubble