Tämän soluesseen ovat kirjoittaneet Susanna Mäkelä ja Markus Tervo.

Keskusteluälykkyys. Kuulostaa hienolta, mutta tekeekö sillä mitään? Onko nyt olemassa sitten älyllistä keskustelua ja keskustelua, missä älyä ei ole mukana ollenkaan. Älytön ajatus, vai onko? Samoa osuuskuntamme yhteiseksi kirjaksi valikoitui tänä syyslukukautena Helena Åhmanin suorastaan opusmaisen paksu Keskusteluälykkyys painetilanteissa. Totta puhuen käsite tuntuu todella tärkeältä, ainakin kun mittaa nykypäivän työilmapiirin ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja. Onnistuminen ratkaisevan tärkeissä vuorovaikutustilanteissa on tyrmäävän tappava taito, ja uskomme, että sitä vaaditaan, jos haluaa pelata parasta sarjaa. Mitä eroa on kuitenkin keskusteluälykkyydellä ja tunneälyllä? Eikö pitäisi ensin osata arvioida ja tulkita vastapuolen lähtökohtaa ja tunnetta, ja sitten vastata siihen älyllisesti paremmin? Kirjaa lukiessani tuntui kuin aikaisemmin määritetyistä vuorovaikutustaidoista olisi niputettu uusi teoriakirja. Totta puhuen kirjan lukeminen oli paikka paikoin hyvinkin raskasta. Tuntui kuin samasta asiasta olisi tullut vahingossa monta sivukopiota. Turhautumiselta kirkastimme kuitenkin ajatustamme, ja rupesimme miettimään, että mikä juuri tässä teoksessa on se juttu meitä varten. Kirjoja lukiessa mielestämme tärkeintä ei ole opetella ja sisäistää sisältöä ympäri ämpäri läpi, vaan saada esseemme lukija ajelehtimaan omissa ajatuksissaan. Ajelehtimaan jonnekin sellaiseen paikkaan, missä hän ei ole vielä käynyt. Kirja sai, kun saikin meidät tutustumaan jo ehkä tuttuihin asioihin, mutta eri kantilta. Mieleenpainuvin ajatuksemme kirjasta, mitä avaamme myöhemmin tässä kirjoituksessa enemmän, oli seuraavanlainen: Älykäs ja onnistunut keskustelu muiden kanssa, etenkin painetilanteissa, vaatii keskusteluälykkyyttä itsesi kanssa ja se vaatii sitä kaikista eniten. Loppujen lopuksi keskustelet varmasti eniten itsesi kanssa, ja se miten keskustelet itsesi kanssa, heijastuu muille.

Vaativien keskusteluiden kompassi

Vaativien keskusteluiden karttaa ei vain voi vetäistä hihasta aina, kun kokee sen tarpeelliseksi vaan jokainen keskustelu on erilainen. Ympäröivä maastomme muuttuu jatkuvasti, ja saman kartan tuijottaminen olisi typerää. Maastoamme muokkaavat eniten ympäröivät ihmiset, tietyt aihekokonaisuudet ja konkreettinen silloinen maaperämme. Åhman on kehitellyt kirjassan kartan sijaan kompassin, jota voi käyttää luotettavana työkaluna silloin, kun et tiedä seuraavaa askeltasi. Viiden v:n kompassi pitää sisällään selkeän rakenteen, joka alkaa vahvasta oman käytöksen tutkimisisesta, ja sen juurisyiden etsimisestä. Ensin on etsimisprosessi, jossa kyseenalaistetaan omaa toimintaa ja yritetään vastata kysymyksiin: kuka olen ja miten toimin? Seuraavaksi tarkoituksena on oivaltaa asioita itsestä, tehdä johtopäätöksiä ja pohtia eri asioiden yhteneväisyyksiä. Kolmantena haarana kompassissa on metodivaihe, jossa aletaan etsiä vastauksia kysymyksiin, joista tärkeimpänä: miten saan itseni toimimaan juuri tuolla tavalla? Millä keinoilla ja millä ajatusmallilla? Sen jälkeen asiat konkretisoituvat, ja tarkoituksena on kokeilla ja toteuttaa metodeja, joita on ehkä jo opittu. Analysointivaiheessa tulet saamaan palautetta sinun käytöksestäsi, mikä on elintärkeää kehittymisesi kannalta.

“Paineisissa tilanteissa kehittyminen on samanlainen prosessi kuin valokuvauksessa ja monessa muussakin taidossa kehittyminen, olipa kyse taiteesta, tieteestä tai liiketoiminnasta.”

(Åhman 2021, 83)

Kuva: Keskusteluälykkyyden viiden V:n kompassi.

Valmistele esitaidot

Esitaidoiksi voi kutsua kykyä tunnistaa ja muuttaa omaa käytöstä tietyissä tilanteissa, etenkin haastavissa ja paineistavissa tilanteissa. On elintärkeää pystyä tunnistamaan itsestään ominaisuuksia ja heikkouksia, kun mietitään verbaalista ulosantia vaativia painetilanteita. Tämän päivän työelämä vaatii suuria ponnisteluita, jotta tässä pystyttäisiin onnistumaan. Ainakin Suomessa yksilön henkilökohtaiseen ulosantiin pyritään antamaan aina vapaampia raameja, vaikka se ei tietenkään joka paikassa toteudu. Tämän takia vastaan tulee varmasti jokseenkin erilaisia tunteita, sanoja ja ilmeitä eli reaktioita. Omien triggerikohtien huomioiminen ja niiden kyseenalaistaminen tasoittaa varmasti tietä tulevaisuuden keskusteluissa.

Tehtävä lukijalle: Tutustu mikä seuraavista tyyleistä sopii mielestäsi sinun käytökseesi, ja pohdi mitä vaikutuksia sillä saattaa olla halutun lopputuloksen saavuttamisen kannalta?

Erilaiset tyylit, joilla kohtaamme painetilanteita. 

• Välttelevä (alhainen empatia, alhainen suoruus)
• Mukautuva (korkea empatia, alhainen suoruus)
• Kilpaileva (alhainen empatia, korkea suoruus)
• Yhteistyökykyhaluinen (korkea empatia, korkea suoruus)
• Kompromissihakuinen (näiden kaikkien väliltä)

(Åhman 2021, 94)

Miksi painetyylien ymmärtäminen on tärkeä esitaito?

Tiedostaessa oman käytöksen kiemuroita, on helpompi huomata, milloin se yleensä muuttuu vastapuolta kohtaan painostavaksi tai muuten epämieluisaksi. Kun pystyy huomiomaan oman käytöksen etenemistä ja mahdollista vaikutusta toiseen, on jo todella pitkällä. Siihen päälle lisättynä konkreettinen taito huomioida ja adaptoitua kesken painetilanteen, ja on saavuttanut hyvin tärkeitä askeleita kohti keskusteluälykästä käyttäytymistä. Periaatteessa sitä voisi kuvailla yksinkertaisesti yksilönvastuuna tuoda keskusteluun omankaltainen rauha, vaikka tilanne olisi kipeä. ”Minä nyt vain olen tällainen” ei enää pidäkään paikkaansa, vaikka toisaalta kyllä pitää – sille vain voi tehdä jotain.

Tilanteen ollessa todella kivulias meillä on tapana kallistua siihen tuttuun käytökseen, yleensä tiettyyn ääripäähän. Painetyylisi ymmärtäminen on siksi niin tärkeä taito, koska se antaa edes pienen mahdollisuuden väistellä omaa reaktiota, kun kipinöi kunnolla. Hyvin usein kuitenkin jo pienenä lapsena opitut mallit ja vaistot iskevät päälle, ja todella lujaa. Ohessa on pienimuotoinen ristikko, jonka avulla voi havainnoida omia vaistoja ja reaktioita paremmin.

Kuva: Omaa käyttäytymistä havainnoiva ristikko.

Paineisessa keskustelussa on tärkeää tunnistaa ketkä puhuvat ja mistä

Meillä on ollut ilo olla osana muutamaa erittäin paineista keskustelua Samoan historian aikana. Kirjaa ja kokemuksia reflektoiden voimme todeta, että keskusteluissa on ollut keskenään paljon samanlaisuuksia. Usein tunteet ovat ottaneet vallan – joidenkin äänensävy on muuttunut negatiivisemmaksi, vaikka he ovat yrittäneet pysyä rauhallisina, jotkut ovat hyökänneet ja jotkut vetäytyneet keskustelusta kokonaan. Jotta voi pysyä älykkäänä myös paineen alla, on hyvä pysähtyä ajattelun ja tekojen äärelle. Mikä teko saa meidän triggeröitymään, ja mihin tunteeseen se meissä johtaa? Vaikka luulemme olevamme analyyttisiä myös paineen alla, tutkimuskin osoittaa, että me ihmiset olemme epäloogisia sekä johdateltavissa. Ajattelumallimme sokaisevat meidät useammin kuin huomaammekaan. (Tuominen 2018, 81.)

Kuvitellaan jokin paineinen keskustelutilanne, jossa olemme itse sivusta seuraajan roolissa. Keskustelun tavoitteena on ratkaista jokin ongelma. Tehtävämme on vain havainnoida keskustelussa tapahtuvia asioita. Aloitamme tutkiskelemalla, onko keskustelussa läsnä oikeat ihmiset ratkaisemaan ongelman.

• Ketkä ovat ongelmassa oikeat osapuolet?
• Mikä on vähemmän ilmeisten osapuolten näkemys asiasta?
• Huomataanko tässä vaiheessa, että itseasiassa keskustelua ongelman ratkaisuksi ei olekaan järkevää käydä, jos oikeat osapuolet eivät ole edes paikalla? (Åhman 2019, 138.)

Mikäli oikeat osapuolet ovat paikalla, voidaan siirtyä intressianalyysiin, eli tarpeiden ymmärtämiseen. Tässä vaiheessa yritämme ymmärtää, mitkä ovat osapuolten perustarpeet sekä pyrkimykset (2019, 139). Joskus on vaikeaa päästä tarpeeksi syvälle toisen ymmärtämisessä, mutta dialogin avulla voidaan kuitenkin saada osviittaa siihen, mistä nyt kiikastaa. Onkin tärkeää, että dialogiin osallistuvat kaikki osapuolet, jotta kokonaiskuvasta saadaan mahdollisimman kattava. Silloin päästään myös kärryille siitä, mitä eroavaisuuksia osapuolten näkemysten välillä oikeastaan on.

• Liittyvätkö näkemyserot omiin mielenmalleihin tai uskomuksiin?
• Mistä oikeastaan olemme eri mieltä?

Näitä asioita selvittämällä saadaan selville painetilanteen laatu.

Tärkeä vaihe, joka ainakin Samoan osuuskunnassa on jäänyt jokseenkin huomiotta, on valta-asetelmien tarkastelu.

• Painaako jonkun osapuolen sana enemmän kuin toisen, ja tunnistammeko sen?
• Kenellä on valta paineisessa keskustelutilanteessa ja miksi?
• Mitkä ovat eri osapuolten valtakeinot?
• Ja mikä tärkeintä, onko jollain, joka ei edes ole paikalla paineisessa tilanteessa, valtaa ongelman ratkaisuun? (2019, 139.)

Käännetään katse hetkeksi itseemme. Kuvitellaan, että olemme osapuolena paineisessa tilanteessa. Miksi olemme tässä tilanteessa, ja olemmeko oikea henkilö auttamaan? Usein paineisissa tilanteissa ei uskalleta myöntää, että emme ehkä olekaan oikea taho auttamaan, vaan yritämme sähläämisellä ja sinkoilulla peitellä osaamattomuuttamme (2019, 143). Rehellinen reflektointi auttaa jälleen kerran. Jos emme koe olevamme edes oikea osapuoli tilanteessa, eikä meillä riitä osaaminen muiden auttamiseen siinä hetkessä, meidän kannattaa etsiä joku, jolla riittää. Ei ole järkeä lähteä ratkaisemaan asiaa, joka ei edes kosketa meitä. On hyvä analysoida omaa vaikutusvaltaa.

• Onko minulla riittävästi valtaa edes puuttua asiaan?
• Voisinko kerätä ympärilleni ihmisiä, ja puhua asiasta yhdessä, mikäli asia koskettaa useita?

Reflektointi vie aikaa, ja usein paineiset tilanteet voivat tuntua siltä, että päätöksiä ja peliliikkeitä tulee tehdä nopeasti. ”Nopeat liikkeet ovat näyttäviä” kuuluu eräs lausahdus, mutta ovatko ne älykkäitä?

Kysymykset keskustelussa ovat siirtoja pelilaudalla

Jos haluaa edetä paineisessa keskustelutilanteessa, on välttämätöntä asettua toisten osapuolten saappaisiin. Åhman kuvaa tätä kirjassaan siirtymistä minä-tasolta sinä-tasolle. Minä-tason toiminta tarkoittaa, että olemme kuuntelevinamme, odotamme vuoroa saada puhua pitäen oman mielipiteen jo valmiiksi mielessä, kommentoimme omalla kokemuksella tai panemme paremmaksi tai tarjoamme neuvon tai ratkaisun. Sinä-tasolla sen sijaan suuntaamme huomion itsestä toisiin, tiedostamme tunnetilan ja pystymme vaikuttamaan siihen, hankimme tietoa kysymättä, esitämme syväkysymyksiä sekä tulkitsemme toisen arvojen ja ymmärryksen kautta emmekä omiemme. (2019, 203.)

Tiedon hankkiminen kysymättä tapahtuu Åhmanin ohjein leimaamalla, peilaamalla, muotoilemalla toisen viesti uudella tavalla sekä sietämällä hiljaisuutta.

Leimaamisella tarkoitetaan toisen osapuolen tunteen sanallistamista. Esimerkiksi, jos toinen osapuoli sanoo, että hänellä menee hyvin, mutta hänen kulmansa ovat kurtussa, leimaamisella voidaan sanoittaa ”kuulen, että kerrot sinulla menevän hyvin, mutta ilmeesi kertoo, että olet huolestunut”. Leimaamiseen liittyvät vahvasti eri aistit, eli kuulo, näkö sekä tunteminen. Leimaaminen on siitä helppoa, että siinä ei oikeastaan voi tehdä virheitä. Vaikka tekisit virheellisen leiman, se voi johtaa osapuolen syvempään avautumiseen. On tärkeää muistaa, että kaikella mitä sanot, on jokin merkitys. (2019, 193–194.) Peilaamisella tarkoitetaan toisen sanomisten tai sanomien sanojen toistamista 1–5 kertaa. Peilaamisen tavoite on lieventää painetta keskustelussa, sillä sen avulla voidaan siirtää energia keskustelun eteenpäin puskemisesta tilanteen seuraamiseen. Peilaamista voi hyödyntää myös eskaloituneessa keskustelutilanteessa, jossa toinen osapuoli alkaa huutaa. Vastaamalla itse hiljaisemmalla äänellä, vastapuoli voi hiljentää omaa ääntään, eikä vuoropuhelu pääse eskaloitumaan huutokisaksi. (2019, 196–197).

Vaikka voimme joskus päätellä, että tulevista keskusteluista voi tulla paineisia, painetilanteet saattavat usein yllättää meidät. Tavallinen keskustelu saattaa muuttua paineiseksi ilman, että osaamme sitä odottaa. Sen vuoksi meidän kannattaa opetella pitämään hoksottimemme hereillä. Esimerkiksi mielipidekeskustelu voi olla sellainen, joka voi turhaan muuttua paineiseksi väittelytilanteeksi. Jos hoksottimet ovat hereillä, voi huomata ajoissa keskustelun ottavan uudenlaista ei-toivottua suuntaa. Silloin voi reagoida valitusti sekä tietoisesti, jotta keskustelu saadaan jälleen ohjattua yhteistä ymmärrystä palvelevaksi. Aiheessa pysyminen sekä rajat, jotka ovat selkeitä kaikille osapuolille, auttavat pitämään keskustelun neutraalina (2019, 198).

Pohdinta

Koimme, että kirjan vinkit auttoivat pohtimaan omaa ja muiden käyttäytymistä analyyttisemmalla tavalla. Proakatemialla meillä on vähintään kaksi tilaisuutta viikossa harjoitella keskusteluälykkyyttä pajojen muodossa. Vielä parempia tilaisuuksia ovat tiimien sisäiset palaverit, joissa saatetaan välillä keskustella vaikeista aiheista, kuten tilivelvollisuus, raha sekä jaksaminen. Opimme, että ennen keskusteluun lähtemistä on hyvä tehdä suunnitelma, mikäli se on mahdollista. Jos tiedämme, että seuraavan viikon tiimipalaverissa keskustellaan jaksamisesta, voimme pohtia mitä kaikkea siihen voisi liittyä: mielenterveys, haasteet henkilökohtaisessa elämässä, läheisen terveyshuolet tai henkilön oma sisäinen kasvuprosessi. Silloin on erityisen välttämätöntä selvittää, mistä tässä palaverissa oikeasti puhutaan. Se, että tulee kuulluksi ei vielä riitä. Haluamme tulla kuulluksi oikein (2019, 193).

Toisen keskeyttämistä ei kannata pelätä. On keskusteluälykkyyttä viheltää jonkun osapuolen monologi poikki, mikäli se harhauttaa keskustelua itse aiheesta. Keskeytyksen voi toki tehdä älykkäästi tai vähemmän älykkäästi, mutta on tärkeää saada tila keskeyttämisen harjoittelulle.

Olemme usein huomanneet, että saatamme kommentoida hyvinkin pitkillä puheenvuoroilla ja samalla kääntää fokusta keskustelusta itseemme. Puhumalla itsestämme ja jakamalla oman kokemuksemme muille, saatamme luulla, että kasvatamme jaettua empatian tunnetta, mutta itseasiassa teemmekin juuri päinvastoin. Kysymykset ja lyhyet puheenvuorot antavat enemmän tilaa keskustelun syventymiselle.

Ajoissa tapahtuvaa luovutusta pidetään shakissa vastustajan hyvien peliotteiden tunnustuksena. Mitä jos seuraavan kerran, kun olet paineistetussa tilanteessa juuri tarttumassa vaiston varaisesti epäedulliseen käytökseen, jolla esimerkiksi pyrit olemaan toista parempi, valitsisit toisin. Muista, että oikea-aikainen luopuminen saattaa laukaista tilanteen, ja yleensä tuoda osapuolia lähemmäksi toisiaan. Painetilanteen paras päätös syntyy hyvin usein yhdessä, ei yksin.

Lähteet:

Tuominen, C. 2018. Johda tunteita – menesty työelämässä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Åhman, H. 2019. Keskusteluälykkyys painetilanteissa. Helsinki: Alma Talent Oy.