Kaikenlaista tapahtuu kaikille kokoaja, niin hyvää kuin huonoakin. Maailma tuntuu helposti epäoikeudenmukaiselta ja haasteet kohtuuttomilta. Kuinka tämän kaiken keskellä voi säilyttää luottamuksen siitä, että kaikki on juuri niin kuin kuuluukin, hyväksyä tilanteet ja säilyttää mielenrauhan? Luin kirjan Kaikki on hyvin, riippumatta siitä, miten kaikki on. Tämä kirja antaa keinoja sopeutua ja suhtautua elämän monimutkaisiin ja vaikeisiin hetkiin.

“Things don´t happen to you, they happen for you.” – Byron Katie. Siinä on Byron Katien mukaan yhdellä lauseella kaikki hyvästä elämästä. Haasteita kohdatessamme kysymme usein miksi juuri minä, miksi minulle aina, miksi tämänkin piti tapahtua. Katien elämänohje muuttaa lähestymistapaa haasteisiin jos oppisimme suhtautumaan kaikkeen sillä asenteella, että nämä asiat tapahtuvat meitä varten. Näillä on jokin tarkoitus, jota emme vielä välttämättä ymmärrä. Saku Tuominen kehottaa kirjassaan, että aina kun jotain ikävää tapahtuu, opettele ajattelemaan, että tästä seuraa jotakin hyvää. Ihan aina ja kaikessa. Emme voi vaikuttaa siihen enää mitä meille on tapahtunut. Voimme vaikuttaa vain tulevaan, ja siihenkin vain osittain. Niinpä se, kuinka asioihin suhtaudumme, on keskiössä, kun pohditaan, kuinka onnellisena itseämme pidämme. Voimme kokea epäoikeudenmukaisuutta ja katkeroitua. Tai sitten voimme hyväksyä ikävät tunteet ja harmituksen, sekä nöyrtyä kysymään mitä elämä haluaa minulle nyt opettaa? Tuomisen mukaan kärsimys ei synny siitä mitä meille tapahtuu, vaan sen vastustamisesta. Siitä, että ajattelemme ettei niin olisi saanut käydä.

Onnellisuuden rakentaminen ei ole pelkästään tavoitteiden asettamista ja mielekkäiden asioiden lisäämistä. Meille tapahtuu myös sellaisia asioita, joita emme toivo tai ole tilanneet. Asioita, jotka tulevat pyytämättä ja yllättäen. Hankalampaa on hyväksyä ne sillä hetkellä, kun mihinkään ei olisi osannut varautua. Olen pohtinut paljon viime aikoina koko tavoitteiden asettamis asiaa. On hienoa, että tietoisesti halutaan lisätä elämäämme asioita, jotka ovat meille merkityksellisiä ja jotka vievät kohti unelmia. Silti tällä hetkellä se, että aina pitäisi pyrkiä jotakin kohti, tuntuu jopa vähän raskaalta ajatukselta. Onko se kuitenkin vain yritystä pitää omaa elämää kontrollissa, vaikka todellisuudessa se on täysin mahdotonta. Jos aina olemme menossa jonnekin ja haluamme jotain lisää, meneekö tämä hetki ohi? Tämä hetki on oikeasti kaikki mitä meillä on ja jos vietämme ison osan siitä miettimällä mitä seuraavaksi haluaisin tai toivoisin, tämän hetken hienous voi unohtua. Kun olemme saaneet sen mitä toivomme, haluamme usein jo seuraavaa asiaa. Uskon siihen, että ajatuksemme vaikuttavat tunteisiimme sekä tunteet vaikuttavat siihen, kuinka toimimme. Tavoitteet auttavat meitä pääsemään eteenpäin ja ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä, mutta keskeistä on myös nauttia matkasta. Voitaisiinko me enemmän sen sijaan että, pohtisimme miten voisimme olla vielä vähän enemmän onnellisia, miettiäkin, että kuinka me voisimme olla tyytyväisempiä siihen mitä meillä on juuri nyt?

Kirjassa avattiin sosiaalisen median haastetta. Elämme somen kautta maailmassa, jossa kaikilla lähes kaikki näyttää täydelliseltä. Masennus on kasvanut ja ahdistuksen tunne kalvaa monia. Useimmat meistä käyvät läpi taisteluita, joista muut ei tiedä mitään. Se on tärkeää tiedostaa, sillä toinen toistaan täydellisempien elämien skrollaaminen instagrammissa johtaa helposti tämän helposti unohtaa, ja oma elämä tuntuukin epäoikeudenmukaiselta.

Kirjassa käsiteltiin kolmea eri lähestymistapaa elämään ja onnellisuuteen, tai siihen mikä hyvän elämän juju on. Ne ovat positiivinen psykologia, stoalaisuus ja buddhalaisuus. Itse ajattelen, että kaikki nämä voivat tukea toisiaan. Jokainen voi ottaa näistä sen, mikä resonoi itselle.

Positiivinen psykologia tutkii sitä mikä saa yksilön ja yhteisen kukkimaan, kasvamaan ja kukoistamaan hyvin. Sen keskiössä on ongelmien ennaltaehkäisy. Positiivisessa psykologiassa käytetään Perma mallia. Sen mukaan hyvinvoivan ihmisen elämässä nämä viisi osa-aluetta voivat hyvin. Perma=positiiviset tunteet (positive emotions), tekemisen imua (engagement), hyviä ihmissuhteita (relationships), merkityksellisyyden tunnetta (meaning), aikaansaamisen tunnetta (achievement). On hyvä yrittää tunnistaa millaiset ajatusmallit tukevat hyvinvointia.

Stoalaisuuden mukaan ihminen on mahdollisimman immuuni kaikelle ulkoapäin tulevalle ärsykkeelle. Ei kannata jäädä kiinni siihen mihin emme voi vaikuttaa. Keskiössä on se, miten asioihin suhtaudumme. Sen mukaan vapauteen vie vain yksi tie. Olla välittämättä siitä, mikä ei ole vallassamme.

Buddhalaisuudessa ajatellaan, elämän olevan kärsimystä. Viisi olemassaolon tekijää: ruumiillisuus, tunteet, havainnot, tahtomukset ja tajunta ovat kaikki kärsimystä. Kaikki haluavat saavuttaa onnellisuuden ja välttää kärsimystä. Buddhalaisuuden mukaan kärsimys syntyy asioiden haluamisesta ja onnellisuus siitä, että luovumme haluamisesta.

Kaikki muuttuu koko ajan. Muutumme, vaikkemme haluaisi. Mitä jos epävarmassa maailmassa tärkein taito ei olekaan kuvitella tietävänsä, vaan syvällisesti hyväksyä, että kukaan ei tiedä ja oppia tulemaan toimeen tämän epävarmuuden kanssa? Eli kukoistamaan riippumatta siitä mitä tapahtuu. Välillä on tyynempää, välillä tuulisempaa, mutta kipu syntyy vastustamisesta, kun ajattelemme, ettei asiat saisi mennä näin. Jopa ärsyttävää, mutta antaa meille täyden vastuun. Poistaa katkeroitumisen ja laittaa aika nöyräksi elämän edessä.

Kirjassa pohdittiin myös neuvomista. Sitä, kuinka helposti neuvomme toisiamme ylhäältä alaspäin. Uskomme, että kykenemme itse tutkimaan asioita monista eri näkökulmista, vaikka oikeasti olemme vajavaisia sanomaan mitään. Kerromme totuuksina omia uskomuksiamme. Usein ihminen lopettaa muiden neuvomisen silloin kun hän on valmis kääntymään itseensä. Neuvomisen sijaan voi vain kuunnella toista. Ei ylhäältä alas, vaan samalta tasolta. Ei ole tärkeää neuvoa mikä omasta mielestään on järkevin tapa toimia, vaan löytää keino, jolla ihminen alkaa itse ajatella. Vastaukset ei tule ulkoa päin. Ne löytyvät, kun on valmis kuuntelemaan itseään. Tämä taito harjaantuu hyvin myös tiimin yhteisissä pajoissa.

Pohdimme tiimin kanssa viimeviikolla pajassa tahdonvoimaa näin opintojen loppuvaiheella. Kuinka itsekurilla, asenteella, rutiineilla, ympäristöllä ja tahdonvoimalla päästään eteenpäin. Listasimme tärppilistaa mitkä asiat auttavat tahdonvoiman ylläpysymiseen. Puheisiin nousi silti myös ajatus siitä, kuinka monesti itsekuri ja ankaruus itseä kohtaan voi kulkea käsikädessä, ja kuinka oikeastaan olisi tärkeää miettiä myös, kuinka olla armollinen itseä kohtaan sekä tunnistaa merkit, jos alkaa uupua. Aina ei tarvitse jaksaa ja rutistaa. Tahdonvoima on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Balanssi on tärkeää. Joskus hyödyllisempää voi olla vain olla tekemättä mitään. Jos puristaa pakolla, asiat voivat mennä jopa väärään suuntaan. Väsymys kaventaa näkökenttää, kun taas

kirkas mieli luottaa siihen, että asiat ovat hyvin, silloinkin kun on isoja huolia. Sumea mieli taas siihen, että asiat eivät ole hyvin vaikkei sen kummempia murheita olisikaan. Aitoon hyväksymiseen ei kuulu se, että valitsee mitä hyväksyy, vaan se, että hyväksyy ihan kaiken. Kun ymmärtää sen, että elämä on hyvä ja kaunis juuri sellaisenaan. Iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Meillä on ihan kaikki juuri nyt.

Lähteet:

Tuominen, S. 2020. Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on. Helsinki. Otava.