Yksin asuessani olen tietenkin huomioinut enemmän omaa rahan käyttöäni, sekä seurannut, että mihin sitä rahaa edes oikeastaan kuluu. Törmäsin jossain mainoksessa Julia Thruénin teokseen Kaikki kuluttamisesta ja sen enempää miettimättä päätin lukea sen. Aihe on ainakin itselle ajankohtainen, kun omillaan asumista ja oman talouden seurantaa takana on reilu 1,5 vuotta. Erityisesti minua kiinnostaa ihmisten kulutuskäyttäytyminen ja kirja oli oiva valinta syventyä siihen.

Suomalainen kotitalous kulutti vuonna 2016 keskimäärin 37 600 € eli noin 3 133 euroa kuussa. 30 vuotta sitten vuosikulutus oli yli kymppitonnin vähemmän. Toki tähän vaikuttaa se, että nykyisin ihmisiä asuu enemmän yksin kuin silloin. Se onkin yksi kasvaneen kokonaiskulutuksen syy: nykyään ¾ kaikista kotitalouksista on yhden ja kahden hengen talouksia. Tällä on suora yhteys kotitalouksien määrän lisääntymiseen. (Thurén 2021) 

“Ihmisillä on enemmän rahaa. Keskimäärin tulot ovat kasvaneet”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Ari Nissinen. Kuluttajien hiilijalanjälki on nyt 12 prosenttia suurempi kuin vuonna 2000, tämä on seurausta kulutusmenojen kasvusta. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet syntyy ulkomaille eli tuottaessa niitä tavaroita, ruokia ja palveluita, joita tuodaan tänne muualta. Minusta tuo on hieman huolestuttavaa, kun koko ajan puhutaan “hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035”, kun tässä tapauksessa se tarkoittaisi vain, että päästöt on ulkoistettu ulkomaille esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan. Isossa kuvassa sillä ei ole väliä, missä ne päästöt syntyvät. “Mitä suuremmat tulot sitä suurempi hiilijalanjälki kotitaloudella on” voisi karkeasti sanoa. Keskivertosuomailaisen hiilijalanjälki on noin 11 tonnia vuodessa. Jos tämän suhteuttaa asukaslukuun, kuulumme yksiin eniten ilmastoa kuormittavista kansoista.  

Kirjassa esitetään Seitsemän suomalaista kuluttajatyyppiä, joka on vain yksi tapa luokitella kuluttajia, mutta havainnollistaa hyvin mistä on kyse. Markus Terho on Kestävä arki – projektin johtaja Sitrassa ja hommansa on innostaa suomalaisia tekemään kestäviä valintoja arjessaan. Terho on ollut mukana luomassa ja lajittelemassa ihmisiä seitsemään eri motivaatioprofiiliin. Tästä voi jokainen miettiä mihin itse kuuluu: 

1. Mukavuudenhaluinen nautiskelija  

Ihminen, joka lukeutuu tähän, haluaa, että elämä on helppoa ja laadukasta. Hän haluaa harrastaa ja satsata siihen. Hän ei ole tinkimässä ekologisuuden vuoksi mistään, eikä usko, että yksittäisellä ihmisellä on osaa maailman pelastamisessa. Hän mieluummin uskoo teknologiaan, joka pelastaa maapallon ympäristökriisiltä. (Thurén 2021)

     2. Seuraileva suunnanetsijä  

On sellainen, joka tarkkailee ja matkii muiden ihmisten kulutustottumuksia esimerkiksi somesta. Henkilö ostaa vain ostamisen ilosta ja hetken mielijohteen seurauksena. Hän suhtautuu ympäristökysymyksiin ehkä hieman välinpitämättömästi. (Thurén 2021) 

      3. Arjen selviytyjä 

On hän, jolla ei tällä hetkellä ole rahaa niin paljon käytettävissä, että itsensä tai omien arvojen toteuttaminen olisi mahdollista. Selviytyjä ostaa asioita vain tarpeeseen, ei puhtaasta nautinnosta tai spontaanisti. Tässä kohtaa hinta on tärkeämpi kuin laatu, koska rahaa on vain välttämättömään. (Thurén 2021) 

       4. Onko shoppailu sinulle nautinnon lähde? Entä kuulostaako kaupassa kiertely ja verkkokaupan selaaminen hauskalta ajanvietolta? Oletko kenties Impulsiivinen heräteostaja? 

Hänelle määrä korvaa laadun. Tällainen ihminen kyllä pitää ekologisia arvoja tärkeinä ja tietää esimerkiksi halpatuotannon huonoista puolista, mutta ei näytä sitä omilla kulutusvalinnoillaan tai koe sen suurempaa huonoa omatuntoa shoppailustaan. (Thruén 2021) 

        5. Perinteinen tolkun ääni 

Ostaa käytäntö ja tarve edellä. Hän tekee valintoja laadun ja kestävyyden nimissä. Kotimaisuus ja paikallisuus on lähellä sydäntä. Ostoskäyttäytyminen on ympäristön kannalta fiksua, koska uudet asiat ovat “turhanpäivästä hömpötystä”, mutta käyttäytymistä ohjaa kuitenkin ennemmin arkijärki kuin ekologiset arvot. (Thruén 2021) 

       6. Fiilisvihreä suunnannäyttäjä  

Hän painottaa valinnoissaan yksilöllisyyttä ja hyvää designia, ekologisuuden lisäksi. Hän ei tee hätiköityjä päätöksiä vaan harkitsee, vertailee ja valikoi käyttämänsä tuotemerkit huolella. Hän suosii pientuottajien tuotteita ja on valmis näkemään vaivaa löytääkseen omaan elämäntyyliinsä sopivia ratkaisuja. (Thruén 2021) 

        7. Viimeinen on Neuvokas arkivihreä  

Joka on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan ollakseen vihreämpi. Hän elää omien arvojensa mukaisesti ja, vaikka hän sisäistää tiedon, että ihmiset voisivat tehdä vielä paljon enemmän maapallon hyväksi, eihän pidä siitä kovaa meteliä. Kuluttaja hän on harkitseva ja jaksa nähdä vaivaa ekologien, laadukkaan, kestävän ja reilun tuotteen. (Thruén 2021) 

Tästä huomasin, kuinka hyvin erilaiset asiat ohjaavat ihmisten kulutuspäätöksiä. Mielestäni on tärkeää, että ihan tavallista ihmisistä poliitikoihin ja yrityksiin asti ymmärrettäisiin eri ryhmien näkökulmia ja lähtökohdat. Toisella painaa vaakakupissa enemmän raha, toisella taas arvot. Tarve ja käytännöllisyys nousee kuitenkin suurimmaksi syyksi kulutuspäätökselle, kirjassa nostettujen haastatteluiden perusteella. Seuraavaksi tärkein syy on ilon tuottaminen itselle ja perheelle, ja kolmantena pienet arkiset ekoteot. “Emme ajattele, että kaikkien täytyy ryhtyä kasvissyöjiksi tai ostaa heti sähköauto. Sen sijaan jokainen voi löytää ja valita omaan arkeensa sopivia kestäviä tapoja”, Terho sanoo. 

Thurén, J. (2021). Kaikki kuluttamisesta. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy