Luin Saku Tuomisen kirjan Juu ei. Kirja keskittyy priorisoinnin taitoon ja siihen, että osaa sanoa ei. Jokainen meistä haluaa elää hyvää elämää ja tietää miltä se omalla kohdalla näyttää. Miksi silti emme osaa sanoa ei niille asioille, jotka vievät meitä kauemmas siitä mitä haluamme. Tai toisaalta kyllä niille asioille, jotka toisivat paljon iloa ja hyvää. Tässä esseessä käydään läpi yksinkertainen työkalu priorisointiin, joka voi auttaa päätöksenteossa, kyllä vai ei.

Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen tekee noin 60 000 päätöstä päivässä. Tästä syystä keskeistä on se mille sanoo kyllä ja mille ei. Mitä kohti päättää kulkea, ja mitä välttää. Nämä päätökset määrittävät sen, millaiseksi elämä muodostuu.

Priorisoinnilla tarkoitetaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Tuominen esittää kirjassaan kaksi erilaista tapaa priorisoida. Ensimmäinen ja yleisempi on, että katsoo missä järjestyksessä asiat hoitaa. Elämä saattaa täyttyä to do listoista ja tunteesta elämässä, että ehdin juuri ja juuri, nipinnapin. Jos tavoitteena on elää merkityksellistä elämää ja tehdä asioita, jotka ovat tärkeitä tärkeiden ihmisten kanssa, on olemassa myös toinen tapa priorisoida. Se on haastavampi tapa, mutta kestävämpi. Voi pohtia mitä ylipäänsä omalle to do listalle päätyy. Tämä toinen malli auttaa tunnistamaan olennaisen ja keskittymään siihen sekä vähentämään kaikkea muuta. Tämä työväline auttaa minimoimaan kiireen ja stressin ja priorisoimaan jo ennen kuin asiat tapahtuvat. Tämän mallin ydin on yksinkertaisuus.

Jokainen tekemämme päätös vie meitä kohti tavoitteitamme, tai poispäin siitä. Kaikki päätökset eivät silti ole saman arvoisia. Osan merkitys voi olla todella suuri, osan taas pienempi. Sama pätee sekä hyviin, että huonoihin päätöksiin.

Tekemiseen liittyy aina tunne. Tämä on tulevan priorisointimallin ensimmäinen muuttuja. Tekeminen voi olla innostavaa tai uuvuttavaa, kevyttä tai raskasta. Kevyt tuntuu kevyeltä. Tekemiseen liittyy iloa, imua ja helppoutta. Se on tekemistä, jota oikeastikin haluaa tehdä. Kevyt ei aina tarkoita suinkaan helppoa, mutta siitä löytyy merkitys. Se on jotain, mitä haluaa haasteista huolimatta tehdä.

Raskas taas tuntuu puskemiselta, työntämiseltä ja pakolta. Jotain, mitä ei mielellään tekisi. Mutta raskaskaan ei tarkoita aina vaikeaa. Se voi olla myös erittäin helppoa ja tylsää ja sen vuoksi merkityksetöntä, ja siksi raskasta.

Meille usein uskotellaan, että menestys ja hienot asiat elämässä vaativat älyttömän määrän työtä, kykyä olla paljon epämukavuusalueella sekä tekemään jatkuvasti uhrauksia. Usein menestys vaatii paljon työtä, mutta on silti tärkeää, että tekemäänsä asiaan tuntee imua ja se on ns. kevyttä tekemistä. Jotain missä on merkitystä ja josta nauttii. Voisiko ihminen valita elämäänsä asioita, jotka tuntuvat kevyiltä. Jos elämän ja tehtävien asioiden ei kuuluisikaan lähtökohtaisesti tuntua raskaalta. Jos voisikin valita toisin.

Toinen muuttuja, joka liittyy tekemiseen, on merkityksellisyys. Kevyen ja raskaan lisäksi pidämme asioita joko merkityksellisinä tai vähäpätöisinä. Suhteutamme merkityksellisuuden aina muihin asioihin elämässämme, eli kuinka merkitykselliseltä tekeminen tuntuu muuhun verrattuna, mitä voisimme tehdä. Tai, että uskommeko siitä tulevan merkityksellistä. Joistain asioista uskomme kasvavan jotain suurta ja merkityksellistä ja joissain emme näe sitä. Tästä syntyy siis neljä pää teemaa kevyttä tai raskasta, isoa tai pientä.

Jostain syystä ihmiset usein pitävät raskasta jotenkin arvokkaampana kuin kevyttä. Toisaalta myös ajatellaan, että merkityksellisen usein koetaan olevan jotain erityisen suurta. Mikä on suurta ja mikä pientä? Ja voimmeko tietää sitä edes etukäteen?

Uusi priorisoinnin malli pitää sisällään ilon ja merkityksellisyyden. Elämässämme on asioita, joiden tekeminen tuntuu innostavalta ja kevyeltä sekä asioita, jotka tuntuvat uuvuttavilta. On asioita, jotka ovat merkityksellisiä eli isoja, ja asioita jotka ovat vähäpätöisiä eli pieniä. Asiat jaetaan siis neljään kategoriaan

• Isoihin ja kevyisiin
• Isoihin ja raskaisiin
• Pieniin ja kevyisiin
• Pieniin ja raskaisiin

Iso ja kevyt

Nämä ovat asioita, jotka tuntuvat kevyiltä ja merkityksellisiltä. Näiden tekemiseen tai omistamiseen liittyy kepeyttä, iloa, kasvun tunnetta sekä merkitystä. Se voi olla esimerkiksi joku intohimon kohde, tärkeä ihmissuhde, oma menestyvä yritys tai vanhemmuus. On hienoa, jos saamme elämään paljon tällaista. Näistä asioista kannattaa pitää hyvä huoli.

Iso ja raskas

Tunnistamme näiden asioiden potentiaalin, mutta ne vievät silti energiaa ja tuntuvat raskalita. Näihin asioihin liittyy usko, että niistä voi tulla jotain suurta ja merkityksellistä, mutta jokin siinä hiertää. Näistä asioista irtipäästäminen voi olla haastavaa, sillä meille on uskoteltu, ettei mikään tule ilmaiseksi mutta näiden odotusarvo ja todellisuus ei jostain syystä kohtaa. Tämän kategorian asiat saattavat usein aiheuttaa ahdistusta.

Pieni ja kevyt

Nämä asiat tuntuvat helpolta ja kevyeltä, mutta emme tiedä tuleeko näistä koskaan mitään sen merkityksellisempää. Näihin asioihin liittyy ainoastaan pieni riski, sillä ne on helppoa aloittaa ja kynnys on pieni. Nämä asiat tuovat helposti elämäämme kepeyttä, rentoutta ja yllätyksellisyyttä.

Pieni ja raskas

Tähän kategoriaan liittyy asiat, jotka tuntuvat vähäpätöisiltä, tylsiltä ja raskailta. Näistä puuttuu ilo ja usko sen merkityksestä tulevassakaan. Näille asioille ein sanominen pitäisi olla suhteellisen helppoa, mutta usein voi olla, että ihmisten elämässä on paljon tätä kategoriaa. Tuominen pohtii voiko osasyynä olla uskomus siitä, ettei kaiken kuulukaan olla aina kivaa. Asennetta mitataan myös välillä sillä, kuinka pitkään kestämme, vaikka siinä ei olisikaan mitään järkeä. Mikäli mieli ei toimi kirkkaasti, kynnys sanoa kyllä helpottuu, vaikka oikeasti emme haluaisi. Tämän jälkeen tuntuu haastavalta enää sanoa ei.

Useimmiten siis kevyt on kannattavampaa ja parempaa kuin raskas. Kannattaa tunnustella mikä tuntuu hyvältä ja mennä sitä kohti. Iso ja kevyt ei pysy sellaisenaan, jos siitä ei pidä hyvää huolta. Huolen pitäminen taas vaatii aikaa ja tilaa. Mitä enemmän elämässä on pientä ja raskasta, sitä vähemmän aikaa jää isolle ja kevyelle. Mitä enemmän elämässä on tilaa, sitä kirkkaampi ja paremmin voiva on myös mieli.

Tuominen, S. 2019. Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista. Helsinki: Otava.