Jokaisen suurin toive on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi

Kuuntelua pidetään hidasteena nykypäivän hektisessä ja suorituskeskeisessä kulttuurissamme. Olet varmasti päätynyt keskusteluun, jossa keskusteluun syventymiseen sijaan keskustelukumppanisi katse harhailee ympäriinsä tai kiinnittyy puhelimen näyttöön viesti-ilmoituksen valaistessa näytön. Kate Murphyn teos “Et taida kuunnella: Miksi kuunteleminen on tärkeää ja miten se muuttaa meitä” (2020) käsittelee todellisen kuuntelemisen taidon merkitystä ja katoamista nykypäivän hektisessä, sosiaalisen median valtaamassa yhteiskunnassa, jossa pysähtyminen ja aito läsnäolo ovat entistä haastavampaa. Moni sanoo “en ehdi puhua juuri nyt”, vaikka tarkoittaa “en ehdi nyt kuunnella”.  Mieli vaeltaa jo seuraavassa paikassa tai tapaamisessa, johon on ehdittävä. Ihmiset ovat kadottaneet kyvyn elää hetkessä. Ajatukset harhailevat jo seuraavassa tapahtumassa tai tapaamisessa eikä koskaan pysähdytä välissä sisäistämään juuri koettua. Ihmiselle on tyypillistä halu ilmaista oma näkökulma tai mielipide asiasta, joten joskus mielessä pyörii jo seuraava kommentti aiheeseen liittyen. Tällöin toisen sanoman todellinen merkitys jää kuitenkin sisäistämättä.

Sosiaalisen median takia kuuntelemisesta tulee tarpeetonta, kasvokkain tapahtuvia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita on vähemmän ja sitä kautta ihmisten yksinäisyys maailmassa lisääntyy ja he muuttuvat yhä tyytymättömämmiksi. Puhelin- ja peliriippuvuus ovat suuria globaaliongelmia nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset tuntuvat pelkäävän jäävänsä jostakin paitsi, mikäli he eivät ole jatkuvasti perillä sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta tiedosta. Maslow’n tunnetun tarvehierarkian mukaan yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, kuten ystävyys, rakkaus ja ryhmään kuuluminen ovat tarvehierarkian perustavimpia tarpeita. Sosiaalisen median kautta nämä tarpeet eivät tule tyydytetyksi eikä ihminen näin voi koskaan saavuttaa tarvehierarkian korkeampia tarpeita, kuten itsearvostusta, kunnioituksen saamista muilta tai itsensä toteuttamisen tarpeita. Uskallan siis väittää, että sosiaalinen media tyynnyttää läheisyyden pelkoa huijaamalla ihmisen ajattelemaan, että hän pitää yhteyttä muihin, vaikka on todellisuudessa tuskallisen yksin.

Puhelinriippuvuudella on vaikutuksia myös ihmisen kuuntelu- ja läsnäolokykyyn sekä eritoten ihmisen keskittymiskykyyn. Murphy kertoo kirjassaan Microsoftin 2010-luvulla teettämästä tutkimuksesta, jonka mukaan v. 2000 jälkeen keskittymiskyky on lyhentynyt kahdestatoista sekunnista kahdeksaan. On vaikea keskittyä tosimaailman tapahtumiin, jos mieli askartelee sen parissa, mitä juuri sillä sekunnilla on tekeillä virtuaalimaailmassa. Läsnäolon merkitystä kuvaa Murphynkin mainitsemat tieteen, taiteen ja kirjallisuuden suurimmat saavutukset. Einsteinin, Mozartin ja Aristoteleekseen suurimmat mestariteokset on tehty nimenomaan juuri haaveilemalla. Nerous on ollut pitkien, keskeytyksettömien pohdintahetkien ansiota. Tässäkin korostuu siis kyy elää hetkessä.

Myrphyn määritelmän mukaan hyvällä kuuntelijalla on kyky saada esiin ihmisestä muutakin kuin pinnallista ja levotonta jaarittelua, jolloin ihminen paljastaa enemmän itsestään ja tunne yhteenkuuluvuudesta syvenee. Kuinka sitten tulla hyväksi kuuntelijaksi? Katsekontakti, nyökkäily, tarkentavien kysymysten esittäminen sekä reagointi toisen sanomaan sanoin, elein ja ilmein ovat kaikki keinoja osoittaa läsnäoloa keskusteluhetkellä. Mielenkiinnon toisen sanomaa kohtaan voi osoittaa selvittämällä asioita etukäteen tai olemalla tiedonhaluinen keskusteluhetkellä. Myöskin hyvä keino mielekkään keskustelun synnyttämiseksi on selvittää, mikä innostaa vastapuolta. Innostuneesti asiastansa kertova ihminen saa muutkin ympärillään olevat innostumaan. Kun jokin asia on ihmiselle tärkeä, hän puhuu siitä innostuneesti – olkoon se sitten tiedelehden uusin artikkeli tai vaikkapa etelänmatkalta kerätty simpukkakokoelma. Kertojan ilmaisevat tunnetilat saattavat yllättäen tarttua myös kuuntelijaan, sillä innostus ja innokkuus ovat tarttuvaa sorttia.

Aidossa läsnäolossa eivät korostu kuitenkaan pelkästään edellä mainitut ulkoiset seikat vaan keskustelijoiden välinen syvempi, eli niin sanottu tunnetason yhteys. Mitä enemmän tunnet ja ymmärrät toisen käyttäytymistä, sitä läheisemmältä hän tuntuu, olipa kyseessä joku sinulle rakas tai aivan ventovieras. Kysyttäessä ihmisiltä, mikä on syvän ystävyyden perusta, moni varmasti vastaisi sen olevan ennen kaikkea luottamus sekä se, että tahtoo vilpittömästi hyvää toiselle ja on vapaa olemaan oma aito itsensä.  Kaikki, jotka ovat jakaneet jotain henkilökohtaista ja saaneet ajattelemattoman ja ymmärtämättömän vastauksen, tietävät, kuinka kipeästi sielu silloin haluaa ryömiä maanrakoon. Kun tunnustaa mokanneensa, ehdottaa ideaa, jakaa unelman, paljastaa pelkonsa tai muistelee tärkeää tapahtumaa, ihminen antaa osan itsestään. Ellet käsittele sitä varoen, toinen alkaa muokata tulevia keskusteluja kanssasi ajatellen: “En voi olla aito tämän ihmisen kanssa”.

Olet varmasti kuullut sanottavan, että kun ihminen puhuu jostakin, hän kertoo asioita, joita hän jo tietää, kun taas kuuntelemalla oppii, havaitsee totuuden ja tunnistaa petoksen. Siispä ensi kerralla, kun ystäväsi kertoo innostuneesti edellispäivän kömmähdyksistä työpaikalla tai lukemastaan artikkelista niin, mitäpä jos pysähtyisit hetkeksi olemaan aidosti läsnä ja kuuntelemaan keskittyneesti? Yllätykseksesi saatat oppia jotakin uutta, tuntea iloa tai jopa innostusta, nauraa vatsa kippurassa, itkeä silmät päästäsi tai kokea jonkin muun sellaisen tunteen, jota et koskaan olisi uskonut sinä päivänä kokevasi.