Lukukautta on enää noin viikko jäljellä ja sitten onkin aika lähteä kesälaitumille. Yleensä näihin aikoihin vuodesta minulla on ollut todella kaksijakoiset fiilikset. Samaan aikaan tuntuu hyvältä, kun tankki alkaa olemaan aika tyhjä ja pääsee vähäksi aikaa tuulettamaan ajatuksiaan kaiken kiireen keskeltä. Mutta myöskin samaan aikaan tuntuu siltä, että hommat loppuvat ihan kesken. Kohta päättyvä lukukausi on ollut minulle opintojeni huippuhetkiä. Olen tehnyt, kokenut ja ennen kaikkea oppinut todella paljon – etenkin itsestäni. Yhtenä isoimpana oppina on ollut Avanteamin apuvalmentajan pesti, joka päättyy valitettavasti kanssa ensi viikolla. Tässä esseessä summaan yhteen kevään huippuhetket sekä ne opit, jotka ovat tarttuneet mukaan ensimmäisestä valmennuskokemuksestani.

Englannin kielen peikko

Ennen kyseistä pestiä minulta ei löytynyt vielä yhtään kokemusta valmentamisesta, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kun koitti ensimmäisen päivä, minua alkoi jännittää aivan sairaasti ja minulla nousikin esiin erilaisia pelkoja. Ensimmäinen niistä liittyi omaan kielitaitooni, koska en koskaan ennen ollut työskennellyt ”täysipäiväisesti” Englannin kielellä. Totta kai englantia on tullut opiskeltua koko elämän ajan, mutta ei tämmöisessä yhteydessä.  Tämä oli ehkä se syy, että miksi minua turhautti alussa todella paljon. Vihkoni oli täynnä mietteitä, joita pajojen aikana oli noussut esille, mutta vain muutama prosentti niistä päätyi muiden kuultavaksi, koska en pystynyt hahmottamaan kokonaisuutta englanniksi. Pelkäsin sanoa asioita ääneen, koska en ollut varma siitä, että tuonko asian ilmi oikein ja järkevästi. Ottaako kukaan minua tosissaan, kun en puhu natiivisti englantia kuten muut. Kuitenkin kun alkujännityksen yli päästiin, huomasin itsekin, että oma artikulointi englanniksi paranee viikko viikolta. Ei minun pidä todellakaan tietää kaikkea ja olla ”fiksu”. Oppimassahan me täällä ollaan ja juuri näin tekemällä ja yrittämällä sitä oppii. Oli hauska huomata, että jossain kohtaan aloin automaattisesti kirjoittamaan muistiinpanojakin englanniksi ja osittain ajattelinkin englanniksi pajojen aikana. Sain tiimin jäseniltäkin palautetta siitä, että kuinka minun kielitaitoni on parantunut, joka totta kai kasvatti motivaatiotani.  Vaikka kielitaidon kehittäminen ei ollut se prioriteetti yksi mitä lähdin hakemaan tästä pestistä, näen sen kuitenkin isona mahdollistajana, kun miettii kokonaiskuvaa ja tulevaisuuden haasteita.

Keskusteluälykkyyden kehittäminen

Omasta mielestä olen tunneälykäs ihminen ja omaan hyvän tilannetajun. Miten sanoa missäkin tilanteessa ja miten lähestyä kutakin ihmistä. Kuitenkin kevään aikana olen oppinut aiheesta todella paljon ja huomannut puutteita kokonaisuudessa. Helena Åhman kirjassaan Keskusteluälykkyys Painetilainteissanostaa tunneälykkyyden rinnalle keskusteluälykkyyden, joka pitäisi löytyä jokaiselta johtajalta ja etenkin valmentajalta. Kesksuteluälykkyys on vuorovaikutustaitojen kokonaisuus, johon kuuluu niin verbaalisia ja nonverbaalisia ominaisuuksia. Monesti me keskitymme pelkästään itse viestiin, eikä siihen miten me viestimme. Etenkin näin etätyöskentelyn aikakautena se mitenviestimme on melkeinpä tärkeämpää, kuin itse kerrottava asia. (Åhman, 2019.) Tämä on ollut yksi suurimmista haasteistani, mitä olen koittanut jumpata koko kevään ajan. Intonaatio, artikulointi ja yleinen fyysinen preesens. En ole koskaan pitänyt itseäni kovin innostavana ja räiskyvänä persoonana. Asia jonka tuon esille on hyvä ja se voikin edistää keskustelua ja ajattelua. Mutta kun viesti ja se miten viestit ei korreloi keskenään, se ei mene välttämättä perille. Kun oma äänensävy tukee tavoitetta, se resonoi muidenkin korviin paremmin ja asia on helpompi tiedostaa. (Åhman, 2019) Tämä on todella tärkeää ja etenkin kun ollaan tekemisessä ihmisten kanssa, jotka ovat kotoisin eri kulttuureista. Kuinka ilmaista kerrottava asia, että jokainen ymmärtää sen. Miten kunkin tiimiläisen kanssa tulee keskustella? Mielestäni Avanteam löysi yhteisen sävelen todella nopeasti ja voisikin sanoa, että tiimin monikulttuurisuus oli heidän vahvuutensa. Oli kokemusta monelta alalta ja eri maista, joka laajensi koko tiimin, mutta myös omaa näkökenttääni. Oli myöskin todella opettavaista, että tiimissä oli kaksi jäsentä Sveitsin tiimiakatemialta, jotka jakoivat omia oppejaan ja kokemuksia tiimille. Harmittaa suuresti, että lähes puolet Avanteamin akatemiataipaleesta tapahtui etänä, koska uskon että olisimme yhdessä voineet vielä enemmän kehittyä, jos olisimme voineet työskennellä fyysisesti samassa tilassa. Tulevaisuudessa etätyöskentely yleistyy, joten uskon, että kukin meistä ketkä oli mukana Avanteamin toiminnassa, saivat silti tästä paljon tärkeää oppia.

  Jatkuva oppiminen: Kun tiimi kehittyy – valmentaja kehittyy

”On kysymys elinikäisestä oppimisesta. Eikö olisi hieno oppia tuntemaan itsensä ja sen avulla muut ihmiset?” (Westerlund, 2019)

Puoli vuotta on todella lyhyt aika, mutta siinäkin ajassa ehtii tapahtua todella isoa kehitystä ja henkistä kasvua. Tästä Avanteam on loistava esimerkki. Kun he saapuivat akatemialle, heillä oli jo tiedossa, että heillä on suhteellisen vähän aikaa oman tiiminsä pyörittämiseen. Tiimiytyminen pitäisi käynnistää mahdollisimman nopeasti, jotta lukukaudesta saisi mahdollisimman paljon irti. Jo alusta asti huomasin, että kuinka taitavaa porukkaa tiimissä on. Heidän vain pitäisi löytää se sisäinen potentiaali. Tilanne oli minun mielestäni todella maukas, koska tiimille akatemiaympäristö ja tiimioppiminen oli aivan uusi asia ja minulle kyseinen pesti oli ensimmäinen laatuaan. Kaikki olivat täysin uudessa tilanteessa. Muutenkin oli todella mielenkiintoista nähdä miten tiimin alkuajat menevät, koska itse en päässyt olemaan siinä mukana Promisian kanssa, koska tulin puoli vuotta myöhemmin remmiin mukaan. Ja muutenkin oli tosi kiinnostavaa olla dialogissa vähän eri roolissa, kun vertaa omaan kotitiimiin Promisiaan. Periaatteessa tämä oli minulle hyvä asia, koska normaalistikin olen pajatilanteissa se analysoiva, hieman hiljaisempi yksilö, joten pääsin käyttämään omia vahvuuksiani hyödyksi. Alussa tämä ehkä korostui hieman liikaakin ja sainkin palautetta siitä, että voisin olla hieman aktiivisempi ja kertoa enemmän omia mielipiteitäni asioihin. Erkka Westerlundin mukaan ihanne tilanne on se, että valmentaja oppii valmennettavilta. Tämän kevään aikana oma identiteettini on vahvistunut ja pikku hiljaa alan tuntemaan itseäni paremmin. Tämän kautta minun on ollut helpompi lähestyä muita ja hyväksyä omat vahvuudet ja heikkoudet niin tiimiläisenä kuin valmentajana. Ehkä hienointa oli kuitenkin se, että sain olla osa kahta tiimiä ja tuntea, että on osa porukkaa. Isoimpina oppeina ja asioita joita tulen viemään käytäntöön ja tuleviin valmennuskokemuksiin ovat:

1. Keskustelurohkeus

• Jatkossa minun tulee olla aktiivisempi keskusteluissa ja nostaa rehellisesti omat mielipiteeni esille. Kuten Åhman kirjassaan mainitseekin, että ihminen voi olla samaan empaattinen ja jämäkkä. Lisää särmää siihen tekemiseen, niin pystyn antamaan itsestäni muille paljon enemmän

2. Kysy monipuolisesti

• Herätellä tiimiläisiä erilaisilla kysymyksillä ja tarkastella, että mikä kysymys olisi juuri tähän hetkeen sopiva. Hankkia tietoa kysymättä ja käymällä avoimempaa dialogia.

3. Anna intuitiolle tilaa

• Jos mieleesi pulpsahtaa ajatus, sano se! Luota siihen, äläkä manaa sitä jo valmiiksi.

4. Ole oma itsesi

• Sinun ei tarvitse esittää mitään muuta. Käytä energia järkevästi ja tee asioita siten, miten sinusta parhaaksi tuntuu.

Maaliviiva

Tiimivalmentajakoulutus ja apuvalmentajana oleminen ovat antaneet minulle tosi paljon. Ei tämmöisiä oppeja olisi saanut vain netistä lukemalla, vaan ne pitää kokea itse. Kaikki inside vitsit, naurut ja opit. Voisin jatkaa listaa loputtomiin. On ollut todella siistiä seurata Avanteamin toimintaa viimeisten kuukausien aikana. Se miten he ovat kehittyneet dialogissa ja tiimityöskentelyssä on ollut todella huimaa. Pajat olleet aivan järisyttävän hyviä ja monipuolisia, joista on tarttunut todella paljon oppeja. Nyt kun vertaa tätä päivää tammikuuhun, niin vau! Eikä unohdeta projekteja, joita Avanteam on tehnyt. Jatkuvaa kontaktointia ja ideointia siitä, että miten he voisivat auttaa yrityksiä. Tarttuivat heti mahdollisuuksiin kiinni ja antoivat palaa. Kun miettii ensi syksyllä alkavaa Englanninkielistä linjaa, Avanteam on luonut hyvä pohjan kansainväliselle kulttuurille. Nyt meidän kaikkien on helpompi työskennellä ensi syksystä lähtien. Uskon, että jokainen Avanteamin jäsen sai akatemialta todella paljon oppeja, joita he voivat viedä käytäntöön tulevissa opinnoissa ja työelämässä. Harmi, ettei teitä nähdä enää akatemialla ensi syksynä. Kiitos vielä, että sain työskennellä teidän kanssanne!