Itsensä johtamisella tarkoitetaan yksilön kykyä hallita omaa elämäänsä ja ohjata itseään kohti tavoitteitaan ja unelmiaan. Siihen kuuluu vastuunottaminen toimistaan, selkeiden tavoitteiden asettaminen ja tietoinen pyrkimys näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsensä johtaminen näyttäytyy parhaillaan kykynä olla sisäisesti motivoitunut sekä proaktiivisena toimintana pyrkiä henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen. Itsensä johtaminen vaatii paljon itsekuria, eikä oman suunnan löytäminen ole aina niin helppoa. Monella varmasti tuleekin jossain kohtaa elämässä eteen hetkiä, jolloin on hukassa ennen kuin osaa löytää oman polkunsa. Itsekin olen akatemialla kokenut vastaavia tunteita, eikä itsensä johtaminen ole aina tuntunut helpolta.

Yksi itsensä johtamisen kannalta tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky asettaa selkeitä ja saavutettavissa olevia tavoitteita pilkkoen tavoitteet sopiviin välietappeihin. Ilman selkeitä tavoitteita voi olla vaikea edetä kohti haluttujen tulosten saavuttamista. Toisaalta jotkut tavoitteet voivatkin olla hieman epämääräisempiä, kuin toiset. Jokainen kun tavoittelee elämässään erilaisia asioita. Toiselle tavoitteet tarkoittavat perhettä ja omakotitaloa, kun joku toinen rakentaa kaiken oman uransa ympärille. Siitä syystä itsetuntemus onkin syytä olla hyvällä tasolla ennen, kuin voi osata edes asettaa realistisia tavoitteita. Itsetuntemuksen parantamiseen täytyy käyttää aikaa omien arvojen, mielenkiinnon kohteiden ja vahvuuksien pohtimiseen. Sen pohjalta on huomattavasti helpompi asettaa realistisia tavoitteita tiedon pohjalta, kun ne ovat todella linjassa omien henkilökohtaisien ajatusten kanssa maaleista ja niihin kantavista menestystekijöistä. Näin tehdessään voi löytää suunnan ja tarkoituksen tunteen, joka ohjaa heidän omaa toimintaansa ja päätöksiä. Mutta helppoa se ei välttämättä ole ja tulee ottamaan oman aikansa, että todella saa selvitetyksi, mitä oikeasti haluaa tavoitella. Koen, että prosessi on omalla kohdallanikin ollut pitkä, enkä varsinaisesti tule olemaan koskaan ”valmis” ajatusteni ja tavoitteideni kanssa, sillä suunnitelmat voivat elää. Omaa ajatteluani on kuitenkin merkittävästi helpottanut asioiden huolellinen pohdiskelu ja perustan luominen oman identiteettini ympärille miettimällä, mitkä asiat merkkaavat itselle eniten kyseisessä elämäntilanteessä. Siksi jatkankin vastaavanlaista pohdintaa myös jatkossa.

Ymmärtämällä omat vahvuudet ja heikkoudet sekä valmiudella vastaanottaa palautetta pyytämällä sitä tarvittaessa voi saada arvokasta ohjausta muilta auttamaan itseään kehittymään. Mikäli palautetta ei kykene ottamaan koskaan vastaan ja asettuu puolustuskannalle jatkuvasti, voi jäädä merkittäviä oivalluksia huomaamatta. Toisinaan täytyy myös olla valmis kokeilemaan uusia asioita oppiakseen ja kehittyäkseen. Epäonnistuminen on väistämätön osa oppimisprosessia, ja sitä kannattaakin katsoa mahdollisuutena oppia ja kehittyä pikemminkin kuin syynä luovuttaa. Yhtenä haastavana asiana olen pitänyt myös valintojen tekemistä, sillä monen hyvän vaihtoehdon väliltä ei ole helppoa valita, mutta omat resurssinsakin on jossain kohtaa ymmärrettävä. Valintojen tekeminen on osa itsensä johtamisen prosessia, jota ainoastaan lykkää olemalla tekemättä valintoja lainkaan asioiden suhteen tai hakemalla liikaa kompromissi ratkaisuja esimerkiksi muiden mielipiteiden takia. Tämän asian olen itse oppinut akatemia-aikanani ja pidän sitä suurena henkilökohtaisena kasvuna, kun olen löytänyt kyvyn tehdä itsenäisesti haastavampiakin päätöksiä. Loputtomiin ei kannata jäädä odottamaan tilaisuuksia, vaan täytyy tehdä ratkaisuja toiminnallaan suuntaan tai toiseen. Vastuu omasta kasvusta on loppujen lopuksi kuitenkin itsellä, vaikka ystävät ja kollegat voivatkin prosessissa auttaa keskustelemalla ja tukemalla tavoitteisiin pääsemiseksi.