Tampere
22 May, Wednesday
21° C

Proakatemian esseepankki

Itsensä johtaminen on taito



Kirjoittanut: Sanni Turunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Korkeintaan vähän väsynyt
Eeva Kolu
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kuinka harjoittaa paljon puhuttua itsensä johtamista ja mitä se oikeastaan on? Itsensä johtaminen on kykyä havaita oma sisäinen motivaatio ja ymmärrys siitä kuka oikeasti on. Itsetietoisuutta ja itsetuntemusta asioista mitkä sinua todella motivoi- ja niiden asioiden poissulkemista mitkä vievät sinulta aikaa, eikä todellisuudessa tuo elämääsi iloa. Ymmärrys omista heikkouksista ja vahvuuksista, sekä niiden kehittäminen. Omien arvojen asettaminen ja ymmärrystä siitä, että jokaista valintaamme lopulta ohjaa arvopohjamme. Kiinnostuksen kohteemme ja taitomme myös ohjaa valintojamme ja mahdollistaa menestymisen. On opittava myös nauttimaan matkasta, eikä tuijotettava vain maaliviivaa.

Kesäbisnes kahvilan pyörittäjänä on todella raskasta henkisesti ja fyysisesti. Sairastuin alkukesän pahasti autoimmuunisairauteen, joka vei lähes koko kesältä työkykyni. Fyysinen kuntoni oli nollissa ja kaikki pienikin rasitti ja väsytti kroppaani. Olimme kesän alussa varautuneet kaikin mahdollisin tavoin tulevaan, mutta tätä ei voinut ennustaa etukäteen, pikimmiten toisinpäin olin kollegalleni Kaisalle mainostanut, että voimme laskea sen varaan, etten ole ikinä kipeä. Toisin kuitenkin kävi, mutta onneksemme pystyin tekemään edelleen tapahtumatuotannon suunnittelua ja esimiestöitä etänä sairaudesta huolimatta. Kuinka kliseiseltä se kuulostaakaan, omaa terveyttä oppii arvostamaan siinä kohtaa, kun sairastuu ja asiat ei olekaan samoin kuin ennen. Stressitasot olivat varmasti tapissaan, kun jouduimme jatkuvasti ilkivallan uhriksi, ja meidän iki-ihanaan merikonttikahvilaamme murtauduttiin useampaan otteeseen. Se ettei itse voinut työskennellä suunnitelman mukaan aiheutti vaan enemmän päänvaivaa, sillä huoli siitä pärjääkö työntekijät keskenään kiireessä oli valtava. Sairastumisessa oli myös yksi hyvä puoli, sillä tajusin etten olisi mitenkään pystynyt hoitamaan Tönön markkinoinnin, tapahtumatuotannon, esimiestyöt ja kaiken tämän lisäksi vielä kolme vuoroa töitä viikossa.  Olin siis buukannut oman aikataulun aivan täyteen, sillä pelkästään operatiivisten hommien tekemisessä meni ainakin 40 tuntia viikossa. Kesä oli opettavainen kokemus siitä, kuinka voikaan kuvitella itsestään ja omasta jaksamisestaan aivan liikoja.

Kävin syksyllä itsensä johtamisesta online kurssin Laurean Tikkurilan kampuksen kautta, jossa tuli määritellä itselle sopia menetelmiä omaan ajanhallintaan. Tehtävänä oli kirjoittaa mistä oma päivä tällä hetkellä koostuu ja tarkastella omaa nukkumista, lepoa, työ- ja vapaa-aikaa. Tehtävässä oli helppo huomata, kuinka pienillä muutoksilla omasta arjesta sai miellyttävämpää karsimalla turhia asioita pois.  Kuuntelin myös Eeva Kolun kirjan Korkeintaan vähän väsynyt (2020), jotka herättelivät itseäni taas muistelemaan, kuinka tärkeää itsensä kuunteleminen on. ”Kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä. ” Yksi lause kirjassa sain minut pohtimaan sitä, kuinka suoritan suorittamisen perään eikä levolle ollut tilaa. On oltava menestyvä ja pyöritettävä kannattavaa bisnestä, oltava sosiaalinen ja käytävä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, oltava sporttinen, hoitaa koulu kunnialla ja silti nukkua joka yö 8 tuntia. Uskon Eeva Kolun tavoin, että elämme tällä hetkellä suorittamiskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa kaikilla osa-alueilla elämässä on pärjättävä. Elämme burnout-kulttuurissa, jossa on täysi normi että lähes kaikki ympärilläsi on kokenut jopa useamman loppuun palamisen. Mikään ei riitä – vaikka teet kuinka paljon tahansa niin silti elät riittämättömyyden tunteen kanssa miettien, olenko varmasti tehnyt tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi paljon.

Kyse kaikesta tästä on ehkä juurikin siinä ettei 2000-luvulla enää tunnisteta olenko väsynyt vai korkeintaan vähän väsynyt. Saatetaan olla lopen uupuneita, mutta silti jatketaan tukkaputkella eteenpäin. Itse en myöskään osaa tunnistaa olenko palanut loppuun, sillä mieleni ei anna tuumaakaan periksi- Olen kärsinyt jo 18-vuotiaasta asti alkaen rytmihäiriöistä mille ei löydy mitään selitystä. Voiko nämä fyysiset oireeni ollakin hätähuuto mieleltäni että: nyt stop! Onko tämä sitä etten tunnista tai kuuntele kehoni merkkejä vai laiminlyönkö niitä jatkuvasti? En oikeastaan ole ennen tuntenut tarvetta levolle, eikä minua juurikaan väsytä. Nyt kun olen antanut sille tilaa, niin tuntuu ettei väsymyksestä tule loppua. Olen ottanut itselleni lepo-metodin käyttöön, eli otan tietoisesti päivittäin pienen slotin missä vain lepään. En tee silloin yksinkertaisesti mitään muuta, kuin lepään. Se on auttanut ja tuonut virtaa arkeeni hurjasti. Vaikken ole ajautunut virallisesti burnouttiin, niin haluan sen myös välttää omilla valinnoillani.

Minusta on hauskaa, että kirjoitan ja opiskelen nyt itsensä johtamista, koska olin mielestäni guru siinä jo ennen. Mielestäni itsensä johtamista oli se, että sai mahdollisimman paljon aikaiseksi asioita. Nyt olen ruvennut priorisoimaan aikaani, jaksamistani ja nauttimaan myös siitä kuuluisasta matkasta. Self-help, burnoutit, itsensä johtaminen ja jopa Kolun Korkeintaan vähän väsynyt- kirja on nyt niin buumi, etten olisi halunnut ajautua tähän kaikkeen, mutta here we are ja suunta on vain ylöspäin! Tsemppiä kaikille ja hyvää Joululomaa! ?

 

Lähteet

Kolu, E. 2020. Korkeintaan vähän väsynyt: Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä. Äänikirja. Helsinki: Nextory.

Neuhaus, M. 30.9.2021. What is self-leadership? Models, Theory, and Examples? Luettu 9.12.21.  https://positivepsychology.com/self-leadership/

Kommentoi