INNOVOINTIA JA FASILITOINTIA

Fasilitointi luo uutta

Piritta Kantojärvi on ammattilaisfasilitaattori, joka on kirjoittanut teoksen siitä, miten fasilitoinnin avulla ryhmä voi menestyä, ja tietysti miten menestyä ryhmän vetäjänä.

Muistan, kun jo keväällä sain suosituksen lukea tämän kirjan ja sen välttämättä halusin myös ostaa. Kirja on kuitenkin odottanut hyllyssä oikeaa hetkeä ja se tulikin vastaan tänä syksynä. Luin teosta silmällä pitäen tällä hetkellä käytävää tiimivalmentajakoulutusta, mutta juuri tänään koin myös uuden oivalluksen. Hurmalla on tulossa joulukuun alussa 12h innovointi – joten mitä tässä toimeksiannossa ja koko tiimin yhteisessä projektissa voi hyödyntää? Ajatuksia, työkaluja, työpajan rakennetta?

Hurman business leader tarjosi tänään mahdollisuutta ja samalla haastoi minut tämän innovointipäivän vetäjäksi yhdessä toisen tiimiläisen kanssa. Tästä haasteesta innostuneena päätin pohtia ja listata asioita, mitä voimme innovoinnissa käyttää ja viedä käytäntöön, tai mitä olisi ainakin syytä muistaa. Kirjoitan ennen kaikkea ajatellen tätä projektia, mutta myös pitäen mielessä valmentajuuden näkökulmia ylipäätään.

Innostumista ja inspiroitumista

Ennen teollisuuden vallankumousta yläluokka uskoi tosissaan, että jos maanviljelijöille ja työläisille antaa vapautta ja vastuuta, heille käy huonosti. Epäiltiin, että he laiskistuvat, jos vaihtoehtoja on liikaa. Työntekijät tarvitsevat selkeät säännöt ja rajat voidakseen hyvin. (Kantojärvi 2017, 38).

Todellisuus on kuitenkin toinen ja täysin päinvastainen malli on tulevaisuutta, vapaus ja vastuu saa ihmiset sitoutuneeksi ja parhaimmillaan inspiroituneeksi. Tätä ajatusta voi soveltaa jo pelkästään tuohon Hurman innovointiin, tehtävämme on luoda päivälle parhaat mahdolliset raamit ja työkalut, ei luoda rajoja ja sääntöjä (varsinkaan ideointiin!)

Pyrimme myös luomaan yhdessä tiimin kanssa meille sellaisen tunnelman ja luottamuksen, jotta niin matkanteko kuin itse perille saapuminen olisi mielekästä ja tulos se paras mahdollinen. Miten? Luova ilmapiiri ei synny materiaaleista vaan siitä, miten työntekijät kohtelevat toisiaan – verbaalisesta ja nonverbaalista käytöksestä, siitä, miten ideoista puhutaan (Kantojärvi 2017, 127).

Ei siis voi korostaa ilmapiirin merkitystä ja sitä, miten otamme toistemme ideat vastaan tai ylipäätään kohtaamme toisemme. Tähän kohtaan laitan ylös niinkin ilmiselvät asiat kuin tauot, ruoka ja liikkuminen – niitä tulemme tarvitsemaan päivän aikana kahvitauoista ideakävelyihin. Perustarpeiden on hyvä olla kunnossa, jotta luovuus pääsee valloilleen ja tuottava tekeminen onnistuu. Näistä meidän täytyy pitää huolta. Käytännössä? Esimerkiksi muistuttaa hyvistä yöunista, kunnon eväistä ja tauottaa päivää!

Entä muuten tiimin vetäjänä tai valmentajana? Mitä koppeja?

Siirtymällä kertojasta kysyjäksi siirtää vastuun sisällöstä osallistujille – eli antaa mahdollisuuden vaikuttaa, mikä puolestaan on avain innostumisen ja sitoutumisen saavuttamiseen (Kantojärvi 2017, 37).  Hieman ehkä toistoa, mutta innostumiseen ja inspiroitumiseen pyritään ja niitä vaalitaan. Se vaatii kuitenkin valmentajan tai tiimin vetäjän näkökulmasta malttia – vaikka oma ääni kuulostaisi kuinka hyvältä ja tuntisit tyytyväisyyttä onnistuneiden puheenvuorojen tai esitelmien jälkeen, niin anna tilaa ja vastuu osallistujille. Mieluummin vahvojen argumenttien ja tai mielipiteiden lisäksi voi pyrkiä myös oivalluttaviin kysymyksiin. ”Ei tuo toimisi” versus ”miten tuon saisi toimimaan?”

Aloitus on tärkein

Emme voi ennustaa innovointipäivän aikataulua, tiimin ideoita tai tahtia, mutta voimme tehdä sille raamit ja rakenteet. Nyt lyhyesti kertaan kirjan avulla työpajan runkoa kirjaamalla ne ylös, korostaen ensin, että aloitus on tärkein!

Kalifornian yliopisto UCLA teki vuosia sitten tutkimuksen, jossa kolme ryhmää valmistautui ideointipalaveron eri tavoin. Yksi ryhmä ratkaisi älykkyyttä vaativia tehtäviä, toinen katsoi Seinfeild-tv-sarjaa ja kolmas rupatteli niitä täitä. Mikä ryhmistä pärjäsi tämän jälkeen järjestetyssä ryhmätehtävässä parhaiten? – Rupattelijat.

Runkoa

• Aloittaminen (fiiliskierrokset ja lämmittelyt kunniaan)

Luodaan yhdessä turvallinen ympäristö, virittäydytään luovaan ajatteluun ja läsnäoloon, fokusoidaan: miksi olen täällä, mitä tulee tapahtumaan ja miten?

• Selkeyttäminen

Selkeytetään lähtötilanne ja kiteytetään mihin keskitytään, käsitellään mahdolliset fokusoituun asiaan liittyvät huolet, kartoitetaan mitä asiasta tiedetään ja miten ongelmaa on aiemmin yritetty ratkaista

• Ratkaisujen suunnittelu

Ideointia (hyvä erottaa luova ja vallatonkin ideointi ja ideoiden analysointi/jatkojalostaminen), ideoiden valintoja ja niiden jalostamista, analysoidaan ratkaisuja

• Toiminnan valmistelu

Suunnitellaan, miten ratkaisu viedään käytäntöön, varaudutan vastarintaan

• Lopetus

Arvioidaan työpajaa/innovointia, miten tavoitteet ja odotukset toteutetaan ja mitä seuraavaksi? Plus loppuhuipennus!

Motorola

Fasilitaattorin tehtävänä on avustaa ja sparrata ryhmän työskentelyä puuttumatta asiasisältöön.  Hän huolehtii, että ryhmän koko kapasiteetti tulee tehokkaasti hyödynnettyä. (Kantojärvi 2017, 11). Oma haasteensa piilee siinä, että nyt emme vie suoraan käytäntöön luettua ja opittua, vaan sovellamme tässä projektissa yhdessä fasilitaattorin ja valmentajankin periaatteita kuitenkin ollessamme samalla tiimin jäseniä ja innovoijia.

Innovoinnin tarkoitus on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman suurta arvoa ja paras mahdollinen ratkaisu toimeksiantoon. Siihen tavoitteeseen on mahdollista kuitenkin päästä monta eri reittiä, joten nyt onkin jännittävää nähdä, kokea ja oppia – onnistuuko tiimi ja tiimin vetäjät tässä parhaassa mahdollisessa reitissä? Motorola aiheesta on varmasti myös esseeen arvoinen, joten todennäköisesti palaan kirjoittamaan päivämme kulusta rungon avulla, step by step. Mitä meidän työpajassamme/innovoinnissa tapahtui ja onnistuimmeko pitämään prosessin kokonaisena vai yritimmekö oikaista jonkun rungon vaiheen yli? Saimmeko parhaan mahdollisen sisällön ja laadun?

LÄHTEET

Kantojärvi P. 2017. Fasilitointi luo uutta. Helsinki: Talentum Media Oy.