Johdanto

23.4. – 24.4.2022 järjestettiin Hämeen partiopiirin markkinointi ja viestintä jaoston toiminnansuunnittelu viikonloppu. Olin itse paikalla edustamassa kuvaajien jaostoa ja järjestämässä koulutusta aiheesta, kuinka motivoida ja innostaa muita. Koulutus toteutettiin dialogiringin mallilla. Kirjoitin aikaisemmin esseen tähän asiaan liittyen ja ikään kuin pohjustuksena itselleni pajaan. Tässä esseessä käsittelen mitä kävimme pajan aikana läpi ja asioita, joista itse opin. Käytän esseessäni apunani Petteri Kilpisen Inspiroitunut -kirjaa.

”Innovaation liekki syntyy yhteentörmäyksissä”. – Petteri Kilpinen 2017

2. kappale

Annoin pajan ennakkotehtäväksi ihmisille ”miten ja millä tavoin joku on innostanut sinua?”. Kerroin itse, kuinka minut innostettiin ryhtymään kuvaajien puheenjohtajaksi erään Tytin toimesta. Tytti kertoi noin puoli vuotta sitten, kuinka minulla on näkemystä, ja että olisin arvokas lisä markkinointi ja viestintä jaostoa. Kerroin pajassa olleille, kuinka Tytin toiminta tuntui itsestäni hyvältä ja lähes epäröimättä otin pestin vastaan. Tässä on mielestäni innostamisen ja motivoitumisen ydin: miten huomataan ja tiedostetaan toisen ihmisen arvo niin yksilötasolla kuin yhteisötasolla. Tytti olisi voinut jossain toisessa todellisuudessa vain sanoa, että ryhdy puheenjohtajaksi; todennäköisesti en olisi silloin suostunut.

Vaikka sisäinen motivaatio ja innostuminen on monen toiminnan ja tekemisen lähtökohta, niin ihmisinä me tarvitsemme myös ulkopuolelta tulevaa vaikutusta. Kukaan ei pärjää yksin, vaan tarvitsemme innostuneen ja inspiroituneen tiimin ympärillemme.

Nykyaikainen yrityskulttuuri korostaa individualismia. Eniten ihaillaan niitä, jotka pärjäävät yksin ja jotka eivät tarvitse muita menestyäkseen. Jos työnantaja välittää työntekijästään, niin se on joidenkin mielestä turhaa holhousta. Me kaikki tarvitsemme muita ihmisiä. Parhaat työtulokset eivät synny yksilösuorituksilla, vaan siitä, että motivoituneet ihmiset pelaavat yhteen. Tärkeintä on, että jokainen löytää oman paikkansa joukkueesta, jossa pääsee toteuttamaan omaa intohimoaan ja tekemään kaikkensa yhteisen tavoitteen eteen. (Kilpinen, P. 2017, s. 88.)

3. kappale

Pajan edetessä pääsimme nopeasti kysymykseen ”miten innostaa muita?” äärelle. Yksi päällimmäisistä näkökulmista oli, miten sellaiset ihmiset saadaan innostumaan, jotka ovat kuin kiviä tiimin rattaissa, negatiivisia tai muuten vain vastahakoisia kaikkia uusia ideoita ja innovaatioita kohtaan. Omasta mielestäni erinomainen ja tärkeä kysymys. Uuden ajan johtamisen pääelementtejä on vuorovaikutus, ja kuinka viestimme ihmisille asioita. Kaikki lähtee kysymisestä. Kukaan meistä ei ole ajatusten lukia.

Partio on pääosin lasten ja nuorten järjestö. Lapsille itsensä kehittämisestä ja johtajuudesta puhuminen akateemisessa mielessä ei vain toimi. Olen itse johtaessani lapsia sortunut tähän monet kerrat, ja tämä lisää sekavuutta entisestään. Voin hyvällä itsetunnolla sanoa, että olen epäonnistunut monet kerrat ja monien lapsiryhmien kanssa. Kerron kuitenkin yhdestä onnistumisestani kahden kahdeksanvuotiaan pojan kanssa. He olivat syksystä kevääseen kaikissa kokouksissa hyvin poissaolevia, ja heitä ei tuntunut kiinnostavan mikään. He eivät varsinaisesti olleet mitään häiriköitä; heiltä puuttui vain innostus ja motivaatio. Yhdessä loppu kevään kokouksessa kävin kysymässä pojilta, että mitä he haluaisivat tehdä kevään viimeisessä kokouksessa. Pojat innostuivat tästä todella paljon ja kertoivat, että he haluaisivat pelata jalkapalloa. Seuraavassa kokouksessa olin innoissani ja hieman hämmentynyt siitä, kuinka kahdeksanvuotiaat jätkät olivat niin innoissaan ja heidän innostuksellaan saivat myös muut mukaan pelaamaan jalkapalloa. Oli ikäsi mikä tahansa, niin kaikki voidaan saada innostumaan ja innostamaan muita. Jos en olisi ikinä pojilta kysynyt asiaa, niin mitään ei todennäköisesti olisi tapahtunut. Tai ehkä se olisi tapahtunut, että pojat olisivat lopettaneet ryhmässäni. Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta ja luottamuksen rakentamisesta.

Luottamus on kaiken tiimityön kivijalka. Mitä vaativammaksi johtaminen muuttuu ja mitä nopeammin päätöksiä pitää tehdä, sitä tärkeämpää on keskinäinen sataprosenttinen luottamus. Luottamus ei ole asia, joka syntyy tai on syntymättä. Sen eteen pitää tehdä aina töitä. Luottamus

rakennetaan ymmärtämällä tiimin eri jäsenten persoonallisuuksia, käyttäytymismalleja ja luonteenpiirteitä. Tiimin jäsenten tulee tuntea erilaiset persoonat työroolien takana, jotta jokainen voi olla aito kaikissa tilanteissa. Myös johtajan tulee uskaltaa olla oma haavoittuvainen itsensä ja näyttää esimerkkinsä kautta rohkeutta. Tuntemalla itsensä ja toinen toistensa luonteet luodaan luottamuspääomaa, jota tarvitaan, kun kohdataan vaikeita tilanteita. Tämän rakentamiseen tulee käyttää riittävästi aikaa. (Kilpinen P. 2017, s. 99–100.)

4. kappale

Pajan viimeisellä tunnilla dialogi siirtyi laajemmin johtamiseen ja vuorovaikutukseen. Partiossa tavallisesti täytettyäsi 15 vuotta, on suositeltavaa käydä ryhmänohjaajakoulutus, jotta voit alkaa johtamaan omaa partioryhmääsi. Meidänkin viestintä- ja markkinointijaostossamme on paljon 15–17 vuoden ikäisiä ja he avoimesti kertoivat kuinka muiden johtaminen ja innostaminen on usein hankalaa. Myös jokseenkin mustavalkoinen ajatus siitä, että johtajalla täytyy olla auktoriteettia, ja jos sitä ei ole niin ei voi onnistua johtajana. Kirjoitin aikaisemmassa esseessä tähän aiheeseen liittyen, kuinka partiossa on edelleen hyvin vanhanaikainen ja kontrolliin perustuva tapa johtaa. Olin tyytyväinen, että tämä asia nostettiin esille, sillä olin halunnut jo kauan puhua aiheesta. Suomessa työkulttuuri on muovautunut niin, että täällä arvostetaan paljon jo olemassa olevaa osaamista. Insinöörimäinen ajattelutapa ja asenne estää meitä kasvamasta ja oppimasta uusia asioita, joka ei ainakaan luo innostavaa ja innovoivaa ilmapiiriä, päinvastoin. Kulttuurin pitää hyväksyä erilaisuus, inhimilliset piirteet, riskit ja epäonnistumiset. Jos näin ei tapahdu, niin kasvua ja oppimista ei tapahdu.

Mitä tulee nuorten esittämään kysymykseen auktoriteetista, niin yksinkertaista on kysyä itseltään, että haluatko muiden seuraavan sinua vai että sinua täytyy seurata. Myöntämällä itsellesi ja tiimille omat epävarmuutesi ja haavoittuvuutesi luot omalle johtamisellesi nöyryyttä. Mikään ei ole niin kiusallista kuin se, että kehuskelet omilla taidoillasi ja osaamisellasi. Sitten kun muta lentää tuulettimeen ja sinulla menee sormi suuhun, niin se ei ainakaan luo muiden silmiin ihannejohtajan kuvaa. Sen sijaan asioista avoimesti puhuminen ja omasta haavoittuvuudesta kertominen nostaa koko tiimin helpommin suosta.

”On rohkeutta kestää mielen ja tunteiden kipuilua. Pakeneminen, perfektionismi ja pelot estävät oppimisen ja kasvun. Ne ovat voimia, joita vastaan tulee kamppailla.” – Brené Brown

Pohdinta

Kaikille paitsi minulle dialogin kautta oppiminen oli ensimmäinen kerta. Vaikka dialogi välillä karkasi aiheesta, niin mielestäni ihmiset ”suoriutuivat” erittäin hyvin. Kiitosta sateli pajamallista, ja että kaikkien mielestä oli mukavaa osallistua ja keskustella aiheesta, kuin että olisin itse pitänyt jonkin diaesityksen. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun vein Proakatemialta jotain konkreettista muille jaettavaksi. Vaikka Proakatemialla välillä tuntuu olevan jollakin tavalla epäpätevä tai epävarma, niin ilokseni oli huomata, että minä tiedänkin todella paljon asioista ja tästä aiheesta. Olin otettu siitä, että sain innostettua ihmiset ajattelemaan uudella tavalla ja sain kokea onnistumisen. Pääsin myös paljon lähemmäksi viestintä- ja markkinointijaoston ihmisiä ja nyt on myös itselläni innostuneempi ja motivoituneempi olo lähteä kehittämään Hämeen partiopiirin toimintaa.

Lähteet:

Kilpinen, P. Inspiroitunut, miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä. 2017. Docendo Oy: Jyväskylä.