Ihminen, mikäs hittolainen se oikeastaan on? Kysymys kuulostaa typerältä ja itsestäänselvältä mutta hämmästyisit kuinka vähän tiedät. Kuinka vähän minä tiedän. Mielenkiintoisuutta ja ironiaa asiaan lisää se, että olemme kaikki ihmisiä. Tämä onkin osittain se syy, minkä takia emme tiedä asiasta juuri mitään sillä tiedämmehän toisaaltaan kaiken, olemmehan me ihmisiä. Kun puhun tiedosta ja ihmisyydestä, tarkoitan kuitenkin fyysisiä ominaisuuksia, geeniperimää, psykologiaa, erilaisia käytösmalleja ja ajatuskykyä.

Tuntuu hieman absurdilta elää maailmassa, jossa ketään ei hirvittävästi kiinnosta tarkastella ihmistä asiana. Todella moni on tuudittautunut elämään elämäänsä sillain miten se kullakin hetkellä elämänä esiintyy. En väitä, että tässä olisi mitään väärää tai moitittavaa, itselleni se vaan kuitenkin tuntuu todella häiritsevältä. Olen aina ollut hieman hämmilläni maailmasta ja ympäristöstä ja ihmisistä ja vähän kaikesta. Palava jano tietää kaikesta kaikki on ajanut minut tutkimaan ja oppimaan asioita, mitä kaikki ihan ”tavalliset” ihmiset eivät välttämättä elämänsä aikana ajattelekaan. Miksi teemme mitä teemme ja minkälaiset asiat ohjaavat toimintaamme? Tähän kysymykseen ei ole oikeaa eikä väärää vastausta mutta lähimmäksi pääsee varmaankin vastauksella: ”Kaikki!”. Haluan kuitenkin purkaa tätä ajatusta hieman syvemmälle ja löytää jotain konkreettista ja nimenomaan meidän DNA-perimän kautta, enkä välttämättä paneudu elintilan vaikutuksiin.

Minkälainen ympäristö meidät on ylipäätään muovannut? Ensimmäiset ihmiset, jotka voidaan tunnistaa homo sapiens sukuun ovat eläneet 300 000 vuotta sitten. Nykyihmiseksi mielletään 200 000 vuotta vanhat ihmiset ja täysin samalla tasolla kognitiivisien kykyjensä puolesta ihminen on pysynyt lähestulkoon muuttumattomana 70 000 vuotta. Okei, ihmiset ovat olleet aika pitkään maapallon päällä, kuitenkin aika lyhyen ajan verrattuna esimerkiksi krokotiileihin, jotka ovat eläneet muuttumattomana jo 200 miljoonaa vuotta. Mitä nämä numerot sitten oikeastaan tarkoittavatkaan ja mitä helkkarin merkitystä sillä on, että ollaan oltu täällä jo jokunen tovi? Tähän kysymykseen syvälliseemmän vastauksen ymmärtämiseen pitää ymmärtää evoluutiota.

(Sapiens, 2011)

Evoluutio

Evoluutio tarkoittaa jonkin lajin muutoksia ja kehityskaarta, sekä uusien lajien syntymistä. Miksi näin sitten oikein tapahtuu? Aina, kun mikä tahansa eliö lisääntyy, kopioidaan olemassa oleva DNA-ketju ja ”tulostetaan” se uudelle eliölle, joka syntyy. Tämä kopiointiprosessi ei kuitenkaan ole virheetön ja siinä tapahtuu sattumanvaraisia virheitä. Näiden virheiden kautta seuraava jälkeläinen on aina hieman erilainen, riippuen siitä, että mikä osa DNA:n kopioinnissa on mennyt pieleen. Välillä syntyy niin sanottuja mutaatioita, jonka takia jälkeläinen saattaa näyttää tai käyttäytyä hyvinkin eritavalla, kuin vahempansa. Jos mutaatioista on hyötyä kyseiselle yksilölle, on sen  todennäköisyydet selviytyä elämästä ja päästä antamaan geeninsä eteenpäin suuremmat. Näin mutaatio jatkaa eteenpäin lajissa, tarpeeksi monta mutaatiota ja puhutaan jo uudesta lajista.

Esimerkkinä jääkarhujen synty; pohjoisilla alueilla elävät karhut ovat paritelleet, ja DNA-kopioinnissa on tapahtunut mutaatio sillä osa-alueella, mikä määrittelee turkkia. Turkista tulikin läpinäkyvä, joka heijastaa ympäristön väriä vahvasti. Koska karhu sijaitsi pohjoisessa, sille avautui mahdollisuus metsästää hylkeitä jäällä, koska sitä on vaikeampi havaita kyseisellä seudulla. Näin karhu selvisi elämästä hengissä ja pääsi parittelemaan ja hänen pennuillaan oli samat korkemmat todennäköisyydet päästä jatkamaan geenejään eteenpäin. Jos tämä sattuma olisi tapahtunut paikassa, jossa ei ole lunta tai jäätä, ei mutatoitunut yksilö olisi välttämättä ikinä päässyt parittelemaan ja jatkamaan geenejään eteenpäin.

Evoluution yhteenveto

Yksinkertaisuudessaan, jos mutaatioista on hyötyä, todennäköisyydet sen uudelleenlevittämiseen kasvavat. Jos mutaatiolla on suuria hyötyjä, leviää se nopeasti ja laajalti. Jääkarhulle ominainen turkinväri on tukenut myös muiden muutaatioiden todennäköisyyksiä, esimerkiksi jääkarhut ovat isoimpia karhuja, koska niille on hyötyä isosta koosta mm. kasvaneen ruoan tarjonnan vuoksi. Tilanne on nykypäivänä varsin erilainen jääkarhujen suhteen, mutta ei siitä sen enempää.

No mitä tästä evoluutio hömpötyksestä nyt sitten piti oikeastaan saada irti? Se, että ihmiset ovat sellaisia, kun ovat sattumanvaraisen kehityksen vuoksi. Mikä asia erottaa ihmiset muista eläimistä radikaalisti on se, että ihmisten elinympäristö on muuttunut hämmästyttävän nopeasti, vaikka evoluutiolla ei ole ollut aikaa muokata meitä ollenkaan sopiviksi elinympäristöihimme. Evoluutio ei ole yön yli tapahtuva asia ja se vaatii pitkiä aikoja. Jotkin lajit ovat saaneet evoluutionsa selviytymisen kannalta niin nappiin, että vaikka mitä muutoksia ja mutaatioita tapahtuu, harvemmin niistä on enää niin paljon merkittävää hyötyä, että yhden yksilön muutokset leviäisivät laajalti koko lajiin. Tämän takia krokotiilit ovat pysyneet 200 miljoonaa lähestulkoon muuttumattomina. En usko, että ihminen on vielä päässyt tähän tilanteeseen, sillä 70 000 vuoden tauko kehityksessä ei ole mikään kovinkaan merkittävä aikaväli.

Ihmisten edelliset kehitykset ovat tapahtuneet aikakaudella, jolloin meidän elämä on näyttänyt hyvinkin erilaiselta. Oleme olleet sopeutuneita elämään pienissä ryhmissä, metsästämään ruokamme ja alati valmiina liikkumaan kohti parempia keitaita. Elämä on ollut tietyllä tavalla simppelimpää, ainoa tavoite on ollut ruoka ja lisääntyminen.

Eräässä Afrikkaan sijoittuvassa dokumentissa eräs tutkija vietti muutaman viikon ihmisryhmän (”Hazda tribe”) kanssa, jotka elävät samalla tavalla, kuin 50 000 vuotta sitten Afrikan savanneilla vaeltaneet ihmiset elivät. Miehet metsästivät lihaa ja keräsivät hunajaa puista. Naiset keräsivät marjoja ja muuta suuhunpantavaa mitä ”leirialueelta” sattui löytymään. Pariin kysymykseen heillä oli hyvinkin yksinkertaisia vastauksia. ”Mikä tekee teidät onnelliseksi?”. Vastaus: ”Kun on lihaa, olemme onnellisia!”. ”Mikä tekee teidät surulliseksi?”. Vastaus: ”Kun emme saa metsätettyä, olemme alakuloisia.”. ”Mikä teitä pelottaa?”. Vastaus: ”Leijonat”.

(Fearless & Far 2021)

Yhteenveto

Ihmisten elämä on vaikuttanut paljon yksinkertaisemmalta kauan aikaa sitten. Huolenaiheita on vain ollut niin paljon vähemmän. Meidän on tärkeää ymmärtää, että olemme kehittyneet vastaavanlaista ympäristöä varten. Nykyään näihin kysymyksiin on monella varmasti hyvinkin erilaisia vastauksia. Osaa saattaa pelottaa liikenne tai huolet saattavat kehittyä siitä, kuinka vähän tykkäyksiä uusin somepostaus saavuttaa. Tai kuinka moni onnittelee Facebook seinälle syntymäpäivänä. Tai miten peilikuva puhuttelee ja mitä pukisi päälle. Kaikki ymmärtävät, että tällaisten asioiden luettelua voisi jatkaa loputtomiin, mistä ihmiset nykyään stressaavat.

Kun elämässä tavoitteet ovat selkeitä, on myös mieli selkeä. Ennen ihmisten tavoitteena on ollut yksinkertainen asia: Selviytyminen. Nykymaailmassa selviytyminen tai ruoka on enää harvalla ongelma, varsinkaan länsimaissa. Nopeasti voisi kuvitella että hei, jes! Ei tarvitse enää stressata mistään ja kaikki on hyvin jihaa! Ihmismieli ei kuitenkaan toimi näin. Kautta aikojen olemme kehittyneet ajattelemaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä, emme kuitenkaan ole tottuneet tai kehittyneet pyörittelemään näin monimutkaisia tai epärationaalisia ongelmia päässämme, joita nyky-ympäristö tuottaa.

Nykymaailman monimutkaisuus aiheuttaa suuria esteitä selkeälle ajattelulle ja ongelmien ratkaisutasolle viemiseen. Siksi kehotankin kaikkia pyrkimään yksinkertaistamaan elämänsä eri osa-alueita. Pitämällä piirit pieninä, päivässä tehtävät asiat simppeleinä ja luomalla voimakkaita rutiineja pystyy karsimaan paljon tätä turhauttavaa tuskaa. Merkitys tulee myös isosti esille, aiemmin ongelmissa ja tekemisessä on ollut hyvinkin vakuuttava merkitys taustalla: hengissä pysyminen. Sometiliä kasvattaessa tai taksia ajaessa yhtä vahva merkitys on vaikeampi havaita tai määritellä.

Tiimiyrittäjänä moni tietää näistä asioista jo, toivottavasti joitakin auttaa tätä kautta konkretisoitu esimerkki motivoimaan tekemisen rakentamista yksinkertaisemmalle tasolle. Tai toivottavasti lukijalle heräsi ajatuksia ja ymmärrystä siitä, että ihmisen elinympäristö on muuttunut, mutta ihminen ei. Tämä tuo luonnostaan erilaisia haasteita pienen ihmisen arkeen, yksinkertaistamalla ja merkityksen rakentamisella pääsee pitkälle, mitä ikinä ne kunkin tilanteessa tarkoittavatkaan.

(Peterson, 2018)

Lähteet:

Fearless & Far. Asking Hunter-Gatherers Life’s Toughest Questions, 30.5.2021 videodokumenttisarja.

Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=TAGjuRwx_Y8

Harari, Y. N. 2011. Sapiens. Bazar.

Peterson, J. 2018. 12 elämänohjetta. WSOY.